Kärsimys kuuluu ihmiselämään

On sanottu, että kärsimys on jonkin itseä tai ihmistä paljon suuremman negatiivisen voiman kohteeksi joutumista ja sille alistumista. Platon korosti, että ihmisen aistit voivat valehdella, siksi kokemus kärsimyksestä kivun yhteydessä voi olla valetta. Aristoteleen mukaan pyrkimys hyvään tuo onnea. Epikurolaisuus taas korosti oikein valittujen nautintoja hyvän elämän perustana. Stoalaisuus painotti horjumatonta mielenrauhaa ja tyyneyttä levottomassa maailmassa. Buddhalaisuudelle elämä ei ole kärsimystä, vaan että elämässä on kärsimystä. Raamatun väitetään sanovan, että mitä enemmän kärsii sitä kirkkaamman kruunun saa. Monet ovat sanoneet, että ankarinkaan kärsimys ei voi musertaa, jos turvana on elämän tarkoituksen löytäminen. Yhtä kaikki, parhaassa tapauksessa koettu kärsimys voi tehdä meidät lujemmiksi ja kestävimmiksi. Kärsimys kuuluu osana ihmisenä olemiseen.