Masennuksesta
Masennustilan oireet
Masennustilan diagnoosi (ICD 10:n mukaan) edellyttää seuraavia samaan aikaan esiintyvä oireita (vähintään kaksi seuraavista masennuksen ydinoireista on kestänyt vähintään kahden viikon ajan ja ilmenneet suurimman osan ajasta):
1. Masentunut mieliala.
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen sellaisia asioita kohtaan, joista henkilö on tavallisesti ollut kiinnostunut tai jotka ovat tuottaneet hänelle mielihyvää.
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.
Jokin tai jotkin seuraavista oireista ovat kestäneet vähintään kahden viikon ajan ja ilmenneet suurimman osan ajasta niin, että oireita on yhteensä vähintään neljä (mukaan lukien yllä mainitut ydinoireet):
1. ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos
2. unettomuus tai liiallinen nukkuminen
3. alentunut itsetunto tai arvottomuuden tunteet
4. perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset ja syyllisyydentunteet
5. koettu tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai asioiden jahkailuna
6. fyysinen kiihtymys tai hidastuneisuus, joka voi olla koettu tai havaittu
7. toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen.
Yleisiä oireita, jotka saattavat viitata masennukseen, ovat unihäiriöt. pitkittynyt kipuilu ja ahdistuneisuuteen liittyvät fyysiset oireet, esim. hengenahdistus, sydämen tykyttely, hikoilu ja vapina.
Nuorilla masennuksen oireita voivat olla myös ärtyisyys ja taipumus suuttua näennäisesti pienistä asioista.
Lähde: THL
Masennus eritellään lievään (F32.0), keskivaikeaan (F32.1) ja vaikeaan masennukseen (F32.2). Masennukseen voi kuulua myös psykoottisia piirteitä (F32.3), kuten aistiharhoja, ajatusharhoja tai harhaluuloja.
Masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla, mutta kuitenkin noin 1/3 ei saa riittävää hoitovastetta lääkkeistä.
Masennuslääkkeitä käyttää 430000 henkilöä Kelan korvaamina lääkkeinä.
Jarmo, kirjoitin tuossa vuosi sitten aika kantaaottavan kirjoituksen aiheesta, sen laajuudesta ja vakavuudesta. Kannattaa käydä vilkaisemassa:
http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127828-noin-…
Kommenttiosioista löytyy monenmoista näkökulmaa asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus ja rohkea sellainen.
Täytyy vielä lukea kommentit rauhassa.
Ilmoita asiaton viesti
Masennus on aina seuraus jostakin. Läkkeillä ei häviä masennuksen syy. Kaikki eivät tunnista oman masennuksensa syytä.
Koivoston konklaavi on yksi masennuksen syy tänäkin päivänä. Räsästen puheet ovat masennuksen syy jne. Seuraukset me kaikki tiedämme…mutta ne vaietaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs käytetty teoria on ns. primitiivireaktion malli. Jos ihminen kokee jonkun uhkan, todellisen tai kuvitellun, niin hän joko taistelee, lähtee pakoon tai lamaantuu. Tuo lamaantuminen olisi siis sitä masentumista.
Mene ja tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei. Masennus on eri asia kuin primaarireaktio, se on laajempii ja pitempikestoisempi reagoiminen tilanteeseen, Esimerkiksi työtön voi masentua vähitellen kun sadoista hakemuksista huolimatta ei löydy työtä.
Ihminen on voinut taistella ja yrittänyt parhaansa pitkään, mutta jatkuvat häviöt masentavat.
Tavallista on käyttää masennuslääkkenä alkoholia joka auttaa hetkeksi ahdistukseen . Humalatilassa myös usein masentuneen selvin päin piilossa pysyvät agressiot tulevat usein esiin. Ne eivät ole toisiaan poisulkevia vaihtoehtoja.
Itse olen osallistunut mm. paikallisten mielenterveysyhdistysten toimintaan sekä palveluita järjestävissä yhdistyksissä vapaa-ehtoisena erilaisten ilmaisuryhmien ohjaajana. Itsensä ilmaiseminen tavalla tai toisella on masennuksesta selviämiselle olennaista.
Opiskelin itse lukuvuoden Oriveden opiston kuvataidelinjalla. Se oli loistaavaa terapiaa vaikeaan masennukseen.
Ihmettelin itse miten masentuneenkin ihmisen mielen uumenista saattaa syntyä niin värikkäitä ja iloisia kuvia. Eräs synkimmistä on opiskelukaverini seinällä.
Hän soitti yllättäen hiljattain, lupasi kuvata taulun ja lähettää sähköpostiini. Ehkä teen oman blogin aiheesta.
Bloggailukin on hyvää masennushoitoa.
Ilmoita asiaton viesti
Toimin Mieli Maasta ry:n hallituksessa vuonna 2014.
Mieli Maasta ry on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea masennukseen sairastuneita ja heidän läheisiään, sekä vaikuttaa yhteiskunnassa masennusta ehkäisevästi.
http://mielimaastary.fi/
Omasta kokemuksestani sen verran, että sain masennusdiagnoosin vuonna 1996. Olen käyttänyt 9 eri masennuslääkettä, nyt en enää käytä.
Ilmoita asiaton viesti
No jo on ääliömäinen tapa diognostisoida ja sitten vielä hoitaakin masennusta tuollaisen kyselyn perusteella onko tuntunut siltä ja tältä ja onko omanarvotunnon puuttetta jne, kun syötetään sitten kemikaaleja jotka vaikuttavat serotoonipitoisuuteen ja muihin aivosolujen välittäjä aineisiin ja diagnoosi ja hoito on lääkärin mututuntuman varassa.
ONKO se nykyaikaista lääketiedettä? Tommonen kysely vois olla alustava tutkailu, ei sen perusteell mitään diagnooseja viel vaan laboratoorioon lähete et selviäis justiinsa mitä kemikaaleja kannattaisi kokeilla eikä altistaa masentunutta vielä sietämään kaikkinaisia lääkekokeiluja kantapään kautta.
Neurologia on edennyt niin pitkälle ettei mitään psykiatria enää tarvita ainakaan aivotoiminnallisten häiriöiden diagnostisointiin.
Keskustelutaitoisia terapeutteja kylläkin vois tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikin mielenkiintoista tietää näkyykö masennus aivokemiassa ja millä tarkkuudella. Voisi vain maksaa tolkuttomasti?
Pitkältihän tuo nyt pohjautuu potilaan kertomuksiin oireista ja lääkäri sitten arvioi vaikeusasteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se näkyy ja niitten näkymien perusteella kehitellään uusi lääkkeitä käsittääkseni. Mahdollinen kalleus johtuu siitä , ettei analyysimenetelmiä ole kehitelty.
Minun nuoruudessani sellaisia kilpirausarvoja joita nyt otetaan rutiinisti verikokeella ei tehty edes Tampereella, olisi pitänyt lähteä Turkuun.
Psykiatria on lääkefirmojen talutusnuorassa oleva uskomustiede, niille on etu mahdollisimman paljon lääkitystä kaipaavia masennusdiagnooseja,
Pelkkä lääke harvoin auttaa, mutta kun masennus kroonistuu voi syödä lääkkeitä loppuelämänsä.
Mielekäs työ tai muu toiminta on paras hoito masennukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sairaus tai sen diagnosointi on nykyään paljon yleisempää kuin ennen?
Ilmoita asiaton viesti
En osaa vastata. Olen myös miettinyt samaa kysymystä.
Ilmoita asiaton viesti
Kts. edellä 12.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs ajatus masennukseen, toivottavasti tämä tuo mieleenne paljon kuvia.
Terapeutti keskusteli itsemurhasta itämailla viisaan miehen kanssa; ” Kuolema ei ole mikään ratkaisu”, hän totesi. ” Entä elämä?”, ” Ei elämäkään”, hän myönsi.” Mutta kuka on väittänyt, että olisi jokin ratkaisu?”
Elämän merkitys ja kyky luoda merkitys omalle elämälleen ”yleisten paineiden” ( vaatimukset siitä millainen sinun tulisi olla sensijaan, että olisit sinä ) sijasta tai sijaan on vapautta, jonka voimme hyväksyä, vaikka se onkin tietysti myös puutteellista ja ei ehkä reilua mutta, että tekee parhaansa omassa tilanteessaan ja vastaa omista teoistaan. Elämän kärsimys on hyväksyttävä ja sen olisi hyvä antaa olla kasvualustana onnen hakemiselle. Valhekuvien maailmassa ei oikeastaan voi muuta kuin eksyä ( masentua ) Jatketaan nyt vielä senverran, että olsi hyvä asennoitua niin, että kaikki ratkaisut tuovat mukanaan uusia ongelmia … mutta, että asenne voi auttaa löytämään keinoja elää huomiseen ….
Ilmoita asiaton viesti
Filosofi Aki Huhtinen toteaa väitöskirjassaan Sielun Parantamisesta Sielun Hoitamiseen jotain samansuuntaista: ”sairauden kärsimyksellä on päämäärä ja se on eksistoinnin ymmärtäminen”.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siinä saattaa olla hyvinkin perää, ne jotka ovat joutuneet kärsimään yli sietokyvyn ymmärtävät usein paremmin kanssakärsijöitä kuin hoitohenkilökunta. Siksi vertaistuki on hyvin merkityksesllistä selviämisen kannalta niin sairaaloiden osastoilla kuin avhoidossa oleville.
Muissakin sairauksissa kuin masennuksissa.
Mikä sen parempi terapia itselle kuin muiden auttaminen eteenpäin vaikeuksien kuormittamassa elämässään.
Ilmoita asiaton viesti
Ei onnea kannata etsiä, se tulee etsimättä vastaan usein yllättäen. Se on tekojen seuraus ei niiden motiivi. Onni ei ole mikään pysyvä olotila vaan hetkittäinen lahja, ainakin minulle.
Mitä tarkoitat asenteella? Minä käsitän asenteen ennalta määriteltynä suhtautumistapana asioihin. Se pikemminkin estää ongelmien ratkaisemista ja uusien keinojen löytämistä kuin auttaa niissä.
Ilmoita asiaton viesti