Rähmällään Venäjän suuntaan

Väitän, että suurimmalle osalle suomalaisia tärkein kansallinen turvallisuusasia on, etteivät minkään vieraan valtion sotilaalliset tai terroristiset voimat tule luvatta suomen valtion rajojen sisäpuolelle.
Miten tämä onnistuu?
Suurvallat jakavat nyt etupiirejään, sen näkee ”sokea Reettakin”. Suomen sodan jälkeinen ”puolueettomuus” oli hyvä asia, se antoi kansalaisille aikaa toipua sodasta ja sotakorvauksista. Tällä hetkellä näyttää, että puolueettomuus on enää kaunis haavekuva.
Puolueettomuuden kuvitelmaan tarrautumisen hintana on yksinäisyys, jonka tyhjiön joku sotilaallinen taho tulee täyttämään jollain aikavälillä. Puolueellisuuden hintana on, että se on kaksisuuntaista: jos meitä autetaan hädän hetkellä, myös meidän on oltava valmiina auttamaan toisia, myös kansalaisten hengen uhalla.
Puolen valintahan se tässä näyttää tuskaa tuottavan. Osa kansasta inhoaa EU:ta ja USA:ta niin syvästi, että myönteistä Nato-päätöstä ei voida tehdä. Venäjä näyttää myös ilmoittelevan, että seurauksia tulee jos Natoon liitytään.
Presidentti näyttäisi ottavan kantaa EU:n turvajoukkojen puolesta. Hägglund ehdottaa Naton kehittämistä Eurooppa-akselilla. Toinen Niinistö ottaa kantaa oman puolustuksen kehittämiseksi.
Itse valitsisin pikaisen Naton ja toivottavasti sen mukana mahdollisuuden sekä kansallisen että Euroopan oman puolustuksen kehittämiseen. En näe itseäni enkä jälkipolveani kiitollisina Euraasian kansalaisina.
Ongelmana meidän kansalaisten kannalta on, että emme oikeasti tiedä, mitä päättäjät tietävät. Vihjeitä on haettava kuin vihikoira, tutkijoilta, medialta, politiikan sivulauseista. Uhkaillaanko suomea Venäjän taholta? Selvennetäänkö meille EU:sta tai USA:sta mitä olisi syytä tehdä? Jaetaanko meidät jonkun etupiirin ilman että edes tiedämme siitä?
Perinteisesti suomalainen ihminen haluaa tehdä työtä, edetä ehkä elämässä vähän eteenpäin, kasvattaa ja kouluttaa lapsensa ja hoivailla lapsenlapsensa. Tämä onnistuu turvallisessa yhteiskunnassa, edellyttäen ettei maan talous ole rapautunut. Väittäisin, että aika samat tavoitteet ovat suurimalla osalla maailman ihmisiä. Joitakuita kiinnostavat vähän laajemmatkin asiat, ja ihmiset ansioituvat niillä saroilla tutkijoina ja eri alojen ammattilaisina.
Suurvaltapolitiikkaa ja etupiirejä kun aletaan jakamaan, meillä taviksilla ja meidän elämillä ei ole paljon merkitystä. Siispä meidän kansalaisten kannalta olisi hyvin suotavaa, että suomalaiset päättäjät, jotka ovat kansalta valtakirjansa saaneet, lakkaisivat höperehtimästä turvallisuutta koskevista päätöksistä, joita tehdään tai ei tehdä ”tällä tai seuraavalla vaalikaudella”. Syytä olisi alkaa ihan aikuisten oikeesti tehdä selvityksiä, selontekoja ja nopeitakin päätöksiä meidän kaikkien turvaksi.
Kenenkään ei tee mieli lähteä venäläisiä vastaan sotimaan, eikä ylipäätänsä sotimaan. Mieli ei tee myöskään herätä pommikoneiden tai ”vihreiden miesten” ääniin. Tarttis saada tehdä rauhassa töitä ja rakentaa tätä maata.