Yhtä turhaa kuin Aku Ankan housut
Marlon Brando totesi elokuvassa Alaston Satama jotain sen suuntaista, että jospa ihmisen elämäkin olisi samanlaista kuin linnuilla, jotka syövät, nukkuvat ja liitelevät. Nyt taidan olla tuota ikää ja todeta samalla tavalla elämästä. Ei sillä, etteikö sillä olisi tarkoitusta, mutta tässä vaiheessa asiat alkavat vain toistaa itseään. Loppujen lopuksi elämä on kuitenkin aika turhaa kärsimystä. Tietoisuuden tuska tekee sen sellaiseksi meille. Eipä muuta.
Joku on huolissaan siitä,kun päivät kiitää niin nopeaan,toinen taas toivoo,että kuluis nyt tämäkin päivä jotenkin. Se ”iso kirjahan kertoo,mikä kaikki on turhuutta,senkin että kaikki on turhaa auringon alla. Sinne ne painuu ihmisen työt ja ajatukset ajan hämärään. Itse saan valoa lapsista ja lapsenlapsista. Jostain syystä tulee mieleen Pohjanmaa elokuvasta kommentit :” ihimisiä syntyy ja kualoo,mutta maa pysyy ” / ” Pohojanmaalla kaikki viisaus,on vanahoos naisis. – mikäs miähis sitten on…-”niis on hulluus !
Ilmoita asiaton viesti
Olen ymmärtänyt, että blogin kirjoittaja on uskonnollinen. Sanoisko sitten uskonnosta opittuna, että etsiminen on se juttu. Jos on rehellinen, etsintä ei lopu koskaan ja siitä saa uutta virtaa.
Tuon saman voi sanoa lukemattomilla tavoilla. Itselleni yksi parhaista on I. Alangon biisissä ’Kahdeksantoista aina’: ”Sul on ovet ja ikkunat auki suureen ja kiehtovaan maailmaan, mä oon sulkenu niistä muutaman, mut ei niitä saa loppumaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Mukava havaita, että toisillakin on tarttunut matkaan ns. sloganeita eli kiteytettyjä elämän viisauksia. Kiitos tästä myös taiteelle ja taiteilijoille.
Ilmoita asiaton viesti
J.N.>Loppujen lopuksi elämä on kuitenkin aika turhaa kärsimystä….
ooo
Mites nyt noin.
Eiks kuitenkin ole aika jännä nähdä mitä tämäkin päivä tuo tullessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, onhan nyt lauantai ja esimerkiksi lottoarvonta.
Ilmoita asiaton viesti
#5
Eiks kannata luottaa vähän varmempiin asioihin, esim että tänään saa päivälliseksi perunaa, kalaa, leipää, voita…
Ilmoita asiaton viesti
Se olikin sarkasmia 🙂 Tosiaan, McDonald’s ravitsi ainakin minut tänään.
Ilmoita asiaton viesti
#11
Hyvä kun sanoit, minä kun otin tosissani.
Kait varmistit, että ranskanperunat kypsennettiin kunnon rasvassa ja että jälkiruoka oli kermajäätelöä mehevän hillon ja sokerin kera. Coca- colaa et tietenkään unohtanut. Päälle hillomunkkikahvit, tietty.
Ilmoita asiaton viesti
Olivat nuo kaikki mielessä, mutta diabeetikkona valitsin vain kerroshampurilaisen ja rasvattoman maidon. Sitä vastoin Teboililla oli jäsenkortilla tarjouksessa 2,90€ mansikkawiener ja kahvi. Siihen lankesin.
Ilmoita asiaton viesti
Oksettavinta uskovassa ihmisessä on tuo omanarvontunto.
Otetaan esimerkiksi taannoinen tsunami. Joka Puolelta €Uta ja muuta maailmaa perheitä eksoottisissa lomakohteissa. Lapset lukeneet iltarukoukset ja pläts, sinne huuhtoutui kantaväestön mukana mereen.
Mukana Piispa Huovinen joka tuhersi Lentokentällä rukousten kuivuneen huulille.
Täyspäisen johtopäätös on, että sattuma korjaa satoa, eikä kohtaloihimme puutu kukaan.
Mutta koska uskovainen ei kestä ajatusta katoavaisuudesta, kaikki havainnot taittuvat päässä tarkoitetuiksi.
Tässä tapauksessa herra uhrasi joukon viattomia koetellakseen minun, niin m i n u n todella vanhurskaan uskoa. Ja lopulta patentti vastaus: tutkimattomat ovat herran tiet.
Saako oksentaa matolle !?
Ilmoita asiaton viesti
Äitini teki kuolemaa kaksi vuotta sitten sairaalassa, hänellä oli haimasyöpä. Lääkäri kutsui minut sairaalaan, koska lähtö oli lähellä. Paikalle oli kutsuttu myös sairaalapappi. Lääkärillä oli kuitenkin kiire juuri sillä hetkellä ja hän sanoi, että voitte käydä papin luona ensin. Olisin tietenkin voinut kieltäytyä, mutta tapasin. Tämän jälkeen lääkäri otti vastaanotolleen. Kaksi tuntia tästä tapaamisesta äitini kuoli. Lääkärit ja papit tekevät yhteistyötä. On tietenkin vapaaehtoista haluaako sellaista apua vastaan. Huomasin kuitenkin, että pappi voi asettua kärsimyksessä ihmisen rinnalle, mutta jota taas ei lääkäri voi tehdä. Lohduttavaa, että meillä on tällainen mahdollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Ei minulla ole mahdollisuutta heittää aivoja narikkaan.
Onnittelut, jos pääkkönen on niin rakentunut, että voi.
Jos joutuisin tilanteeseen, jossa henkiin jääminen on kiinni johtopäätöksistä, en haluaisi uskovia porukkaan.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärtänyt mitä tarkoitit.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin, ettei ateisti tuossa äitisi tilanteessa voi alkaa shintolaiseksi, budhistiksi, muslimiksi, eikä kristityksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse oli lähinnä surevista omaisista sekä siitä annetaanko äidilleni ns. viimeinen voitelu. Hienoa, että meillä on sairaalapappijärjestelmä. Ateistitkin voisi kehitellä jotain ns. sielunhoitoa vastaaviin tilanteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, kun kerran uskovia ovat. Kaikki sukulaiseni ovat luterilaisia.
En henno napata nukkuvalta vauvalta tuttia, enkä enää 83v mutsilleni johdatella järjettömyyksien äärelle. Jos hulluudella selviää, selvitköön.
Ilmoita asiaton viesti
#14
Tavallinen seurakunnan jäsenkin voi tehdä paljon, mm vastaanottaa ripin, eiköhän hän voi siunata myös kuolevan. Tuskin Jumala estämään tulisi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei muuta kuin savimonttuun,sieltä matosena maan pinnalle,linnun suuhun ja ties vielä mihin ? 😉
Ilmoita asiaton viesti