Jyväskylän yliopisto haki Konneveden tutkimusasemalle ”emäntää”
Kaulin. Kuvituskuva.
Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalle haettiin elokuun alussa TE-palveluiden verkkosivuilla ”emäntää” yhdeksän viikon sijaisuuteen. Helsingin Sanomat kysyi tutkimusaseman johtajalta, miksi työpaikkaa mainostettiin juuri emännän tittelillä. Professori Jouni Taskinen vastasi lehdelle, että nimike on huono, mutta sillä nimellä työtehtävä on tutkimusasemalla ollut jo noin 40 vuotta ja se on myös Jyväskylän yliopiston virallinen ammattinimike.
Emännän tehtäviin tutkimusasemalla kuuluu keittiössä kokin tehtävät, sekä tarpeen mukaan toimisto- ja asiakaspalvelutyö. Työhakemuksessa hakijalta toivottiin kokin koulutusta ja kokemusta ammattikeittiötyöstä.
Aiheesta kirjoittaa Keskisuomalainen.
Vielä muutama vuosikymmen sitten nuorten naisten oli jopa muotia käydä emäntäkoulu.
Opetukseen kuului karjanhoitoa, maataloutta, puutarhanhoitoa, kodinhoitoa, ruokataloutta, käsitöitä, terveydenhoitoa ja esimerkiksi kirjanpitoakin.
Viimeinen emäntäkoulu lopetti vuonna 1988. Niiden merkitys maaseudun kehittämiseen on ollut merkittävä.
Se, että yliopiston virallisena ammattinimikkeenä on emäntä niin sitä minä en pidä pahana.
Kirkossa käydään keskustelua kirkkoherra nimikkeestä ja sen tilalla haluttaisiin käytettävän johtava pappi.
Sitten vielä jäljelle jäisi kirkkoherran virasto jne.
Kaikkea ei ns. tarvitse nykyaikaistaa, vaikka Kotimaisten kielten keskus, että Suomen kielen lautakunta kehottavat välttämään sukupuolittuneita ammattinimikkeitä, sillä ne sisältävät oletuksen ja viestin siitä, keiden tehtävään odotetaan hakevan.
Joitain aikoja sitten oli myös piika ja renki nimikkeet ja nekin olivat sukupuolittuneita, mutta kummallekin oli omansa.
Emännän paikka Konnevedellä on saatu jo täytettyä.
Mitä enemmän yhteiskunnassa keskitytään sukupuoliasioihin sitä enemmän oikeat asiat jäävät hoitamatta. Sukupuoliasiat ovat ihmisten yksityisasioita eikä niitä kuulu valtiovallan tai medioiden hoitaa, valtiovallan tulee hoitaa valtion asioita ja median olla vallan vahtikoirana ja uutisten tuottajana.
Ilmoita asiaton viesti
Tänä päivänä on pop olla sukupuolisensitiivinen.
Ilmoita asiaton viesti
Nimismies nimike olisi ehdottasti muutettava ”Nimihenkilöksi” tai Vallesmanniksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä ”naistenmies” on nykykielellä?
Ilmoita asiaton viesti
Henkilökoijari 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Entä siirtomaaisäntä ?
Tuolla nimityksellä koko kolonialismin kirous syydetään miesoletettujen kannettavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös nainen ja mies ole vanhentuneita termejä, kuten isä ja äitikin?
Ilmoita asiaton viesti
Minkähän tahon turvallinen tila oli tuostakin järkkynyt?
Hyvä että saatiin emäntä tutkimuslaitokselle, sukupuolesta riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Onko valitun nimi jo julkaistu? Monikohan mies(oletettu) haki paikkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Uutisoinnin perusteella Jyväskylän yliopistolla on töissä kaksi emäntää.
Odotellaan seuraavaksi MOT-ohjelman paljastuksia mahdollisesta Jyväskylän yliopistoon pesiytyneestä törkeästä sukupuolirasismista ellei sieltä löydy vastaavasti tasan kahta isäntää.
Ilmoita asiaton viesti
Oma tarkentunut mielipiteeni on, että tehtävien sukupuolisuus tai sukupuolettomuus, ja niistä käytettävät nimikkeet ovat kaksi erillistä keskustelunaihetta, ja aina ensin on hyvä käydä se keskustelu, onko tässä tehtävässä luonnollista sukupuolisuutta niin paljoa, että on perusteita sukupuolittuneelle ammattinimikkeelle.
Jos tehtävä on tosiasiallisesti sukupuolineutraali, niinkuin melkein kaikki työt nykyään ovat, niin mielestäni nimikkeen olisi hyvä olla sukupuolineutraali. Aikaisemmin olin perinteiden takia eri mieltä, mutta olen muuttanut kantaani tässä.
Tosin, ongelmaa ei tarvitse nähdä yksipuolisen teoreettisesti, vaan myös ”gallupeilla” saa olla painoarvonsa, olennaistahan on että haittaako vai eikö haittaa tosiasiallisesti.
Joulupukki on historiallisesti mies, ja joulumuori historiallisesti nainen, joten siinä perinne puoltaa paikkaansa. Tehtävissä on eroa, joulumuori keittää puurot, joulupukki hoitaa lahjojen jaon.
Sijaissynnyttyjä on aina biologinen naaras syntyjään, vaikka olisi vaihtanut sukupuolta(ellei jotain keinokohtuja ruveta harrastamaan). Tosin suomalainen nimike ei ole erityisen sukupuolittunut.
Kirkon puolella diakonissa ja diakoni -nimikkeet ovat kai säilyneet arkikäytössä, eikä suuria riitoja ole tullut julkisuuteen, en ainakaan ole havainnut. Tämä artikkeli antaa aika sovinnollisen kuvan tilanteesta:
https://dialogi.diak.fi/2021/07/09/diakoni-ja-diakonissa-seurakuntatyossa-erilaisen-osaamisen-lisaarvo/
Kuningas ja kuningatar, tämä on myös pysynyt tällaisenaan, kummatkaan eivät ole kai erityisemmin valittaneet nimikkeestään.
Mutta siinä ne alkavat ollakin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisitko itse hakenut yliopistolta emännän paikkaa, jos sinulla olisi tehtävään vaadittava koulutus?
Ilmoita asiaton viesti
Minulle olisi voinut käydä näin
Kirkkoherraksi valittiin nainen – ei ottanutkaan tehtävää vastaan
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010101438.html
Ilmoita asiaton viesti
Koska ”emännän” ja ”isännän” tehtävät eivät ole muotia ja niiden asema perheissä on hämärtynyt, syntyvyyskin on pysähtynyt, kääntynyt laskuun. Nuoret ”emännät” ja ”isännät” ovat sormi suussa ymmällään, kun eivät ymmärrä mitä heidän tulisi tehdä toisilleen yö- ja parhaana aikana joskus päivälläkin.
Yhteiskunnan pitäisi mainostaa erityisesti ”emännän” ja ”isännän” yhdessä muodostaman perheen roolien tärkeyttä yhteiskunnan tulevaisuudelle ja ns. huoltosuhteelle. Sateenkaari pitäisi laittaa sille kuuluvalle paikalleen. Kaupungeissa olisi marssittava kesäisin ”isännän ja emännän marsseja”. Sillä niin on maailma rakentunut, että ”emäntä” ja ”isäntä” yhdessä ne saavat lapset aikaiseksi, nekin sateenkaarilapset. Tuo tosin pätee vain siihen saakka kun ”isännät” saadaan oikeasti ”emännän” rooliin myös synnytyshommissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos hakijoiden joukossa on ”varsipillu”kokki ja hänet valitaan.
Onko oikein kutsua häntä emännäksi?.
Ilmoita asiaton viesti
Olen murheellinen tästä tyhjänpäiväisestä ja luontoa raastavasta kaupunkistumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kielessä ei ole nominien maskuliini-, feminiini- eikä neutrisukuja, jotka tunnistetaan sanan taivutuksesta. Suomi on siis sukupuolineutraali kieli. Tämä ilmiö on maailman kielten joukossa yleisempi kuin (useimpien) indoeurooppalaisten kielten perinteinen kolme aluksi mainittua sukua tai seemiläisten kielten kaksi sukua – feminiini- ja maskuliini. Suomen ’isäntä’ ja ’emäntä’ ovat sukupuolineutraaleja.
Onko jollakulla jotakin vastaansanomista tähän? Jos on niin mitä?
Ilmoita asiaton viesti
Toivo Taipaleen kommenttiin ei ole mitään lisättävää, se on täysi napakymppi.
Ilmoita asiaton viesti