Kuinka suuri on avaruus?

Jarmo istui tietokoneensa ääressä, sormet leijuen näppäimistön päällä kuin avaruuden tähdet taivaalla. Hänen mielessään pyöri kysymys, joka oli askarruttanut ihmiskuntaa vuosisatojen ajan: kuinka suuri on avaruus? Hän oli aina ollut kiinnostunut tieteestä, mutta nyt hän halusi päästä syvemmälle kuin koskaan ennen. Hän halusi ymmärtää alkuräjähdyksen salaisuudet ja pohtia, mitä viimesimmät tutkimukset kertoivat mahdollisesta edeltävästä universumista.

Jarmon silmät kiersivät näyttöä, kun hän avasi useita välilehtiä. Astronomian ja fysiikan huippututkijat olivat julkaisseet tutkimuksia, jotka lupasivat avata uusia näkökulmia universumin mittasuhteisiin. Hän luki, että avaruus ei ollut vain äärettömyys, vaan se oli jatkuvasti laajeneva kudelma, jonka reunat venyivät kuin vanha, kulunut kangas. Tämä herätti hänessä kysymyksiä: Mikä oli avaruuden alku, ja mitä sen ulkopuolella oli, jos ylipäätään mitään?

Hän törmäsi artikkeliin, joka käsitteli alkuräjähdystä. Siinä sanottiin, että alkuräjähdys ei ollut vain tapahtuma, vaan se oli avaruuden ja ajan synty. Jarmo kuvitteli, miltä se oli voinut näyttää: valtava, sokaiseva valo, joka purkautui tyhjyyteen, luoden kaikki tunnetut galaksit, tähdet ja planeetat. Hän luki tutkimuksesta, joka viittasi toiseen universumiin, jonka olemassaolon teoreettiset perusteet olivat vasta alussa. ”Onko meillä todella kaikki vastaukset, vai onko avaruudessa vielä piilotettuja salaisuuksia?” hän mietti.

Keskustelu avaruuden koosta vei hänen ajatuksensa syvemmälle. Hän muisti lapsena lukemansa tarinat avaruusmatkailijoista, jotka olivat nähneet Maapallon sinisen pallon. ”Onko avaruus todella niin suuri, että se voi sisältää äärettömän määrän mahdollisuuksia?” Jarmo kysyi itseltään. Hän päätti, että hänen oli pakko löytää vastaus.

Jarmo avasi videoalustalta dokumentin, jossa tunnetut astronomit keskustelivat uusimmista havainnoista. He puhuivat universumista, joka oli laajentumassa yhä nopeammin, ja siitä, miten pimeä aine ja pimeä energia vaikuttivat tähän prosessiin. ”Voisiko olla mahdollista, että universumimme on vain yksi monista, ja että jokainen universumi on oma ainutlaatuinen todellisuutensa?” yksi tutkija kysyi.

Hänen ajatuksensa kulkivat kuin tähdet yötaivaalla. Jarmo alkoi kirjoittaa muistiinpanoja, ja hänen mielessään syntyi uusia kysymyksiä. Mitä jos alkuräjähdys ei ollutkaan yksi ainoa tapahtuma, vaan ketju, joka oli luonut lukemattomia universumeita? Hän mietti, voisiko jokainen valopiste taivaalla olla portti toiseen todellisuuteen.

Aika kului, ja Jarmon huoneessa oli enää vain himmeä valo tietokoneen näytöltä. Hän tunsi syvää rauhaa, kun hän ymmärsi, että vaikka vastauksia ei ollutkaan helppo löytää, kysymykset olivat yhtä tärkeitä. Vain kysymyksillä voitiin avata uusia ovia ja matkata tuntemattomaan.

Yön pimeydessä, tähdet tuikkien, Jarmo istui yhä tietokoneensa ääressä. Universumi oli valtava, sen suuruutta oli mahdotonta käsittää, mutta se oli myös täynnä mahdollisuuksia. Ja ehkä juuri kysymykset, joita hän esitti, olivat avaimet, jotka voisivat avata universumin salaisuudet – yksi tähdenlento kerrallaan.

Olemme kaikki Jarmoja.