Masennuksesta
”Suomessa masennuslääkkeiden kulutus seitsenkertaistui vuosina 1990–2000. Vuonna 2000 masennuslääkkeitä käytti 270 000 suomalaista, vuonna 2022 jo 590 000. Yleisimpiä ovat SSRI-lääkkeet, niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Yhdysvalloissa myydyimpiin masennuslääkkeisiin lukeutuu edelleen Prozac.
Tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että masennus yleisesti johtuisi serotoniinin puutteesta aivoissa. Ei ole todisteita edes siitä, että kyse olisi aivokemian epätasapainosta.
Moni tutkija on sitä mieltä, että tulevaisuudessa masennuksen hoidossa mennään yksilöllisempään suuntaan. Jos masennuksen taustalta löytyy matala-asteinen tulehdus, sairas voisi hyötyä tulehdusta hillitsevästä lääkityksestä.
Jos serotoniinin ja muiden monoamiinien pitoisuudet ovat sekaisin, SSRI-masennuslääkkeistä olisi todennäköisemmin hyötyä. Jos glutamaattijärjestelmän toiminta on pielessä, voisi apu tulla esimerkiksi ketamiinista. Ja niin edelleen.
Lontoon yliopiston psykiatrian professori Joanna Moncrieff totesi taannoin The Guardian -lehdessä, että suurin edistysaskel olisi, jos lakkaisimme pitämästä masennusta lääketieteellisenä tilana. Jos ihminen uskoo, että masennus johtuu vain kemiallisesta epätasapainosta hänen aivoissaan, hän saattaa ajatella, ettei voi itse vaikuttaa mielialaansa ja tarvitsee masennuslääkkeitä lopun ikäänsä.
Elokuussa 2022 BMJ-lehdessä julkaistussa katsaustutkimuksessa ilmeni, että noin 15 prosenttia masennuslääkkeitä käyttävistä hyötyi niistä enemmän kuin lumelääkkeestä. Lopulla 85 prosentilla lääkkeen vaikutus jäi saman suuruiseksi kuin lumevaikutus.
Tennesseen yliopiston psykiatrian professori David Allenin mukaan lääkkeitä kannattaa käyttää masennuksessa akuuttien oireiden aikana, mutta sen jälkeen pitäisi antaa psykoterapiaa. Terapialla voidaan puuttua persoonallisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviin riskitekijöihin ja vähentää toistuvien masennusjaksojen todennäköisyyttä”.
Helsingin Sanomat kirjoittaa päivän lehdellä masennuksesta. Nämä olivat lainauksia siitä.
…
Tässä oli hyvä yritys lähestyä uutta kansantautia nykytiedon valossa. Olenkin pitänyt tätä medikalisaatiota liian yksinkertaisena ja kaavamaisena ratkaisuyrityksenä masennuksen hoidossa.
On jopa sanottu, että Kelan maksamaa psykoterapiaa ei saisi, jos ei käytä masennuslääkitystä. Minusta hoitovapauteen kuuluu myös oikeus kieltäytyä lääkkeistä.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että olen käyttänyt yhdeksää eri masennuslääkettä ja sitten, kun kymmenettä tarjottiin niin kieltäydyin.
Helpotusta koin saaneeni vasta käytyäni kaksi eri hoitojaksoa Jyväskylän Yliopiston Psykoterapian koulutus- ja tutkimusklinikalla lyhyessä psykoterapiassa. Ensimmäinen oli ryhmäpsykoterapia, jota veti professori Antero Toskala ja toinen yksilöterapia, jota johti professori Raimo Lappalainen. Sen koommin en ole masennuslääkkeitä tarvinnut.
EDIT /Lisäys:
Usein mietitään mitä se (psyko)terapia on niin tässä mahdollisuus tutustua hyväksymis- ja omistautumisterapian metodeilla tehtyihin harjoituksiin. Mukana suunnittelemassa on ollut mm. professori Raimo Lappalainen Jyväskylän Yliopiston Psykologian laitokselta ja alussa on hänen videohaastattelukin.
Harjoituksia voi tehdä itsenäisesti kotisohvalta.
Oivamieli: https://oivamieli.fi/
Osa lääkkeistä on addiktoivia ja addiktioherkät ihmiset jäävät niihin koukkuun. Erilaiset addiktiothan ovat lisääntyneet kuluvan vuosisadan aikana merkittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuvuutta esiintyy ja jopa väärinkäyttöä. Lainaus:
”Vuonna 2019 EU:ssa tuli käyttöön myös ketamiinivalmiste esketamiini keskivaikean ja vaikean masennuksen hoitoon. Sitä sumutetaan nenään tavallisesti kaksi kertaa viikossa.
Lupaavista tuloksista huolimatta hoitoon liittyy haasteita. Suurin riski on väärinkäyttö. On havaittu, että ketamiini aktivoi glutamaattijärjestelmän lisäksi aivojen mielihyvää säätelevän opiaattijärjestelmän, joten vaarana on riippuvuuden kehittyminen. Mielihyvän ja tajunnan tilan muuttumisen takia ketamiinia käytetään myös huumeena”.
Ilmoita asiaton viesti
Ketamiini on varalääke jos mikään muu ei auta. Sähköshokki on edelleen tehokkain hoito syvään masennukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Eivät myöskään ADHD-lääkkeet terapeuttisilla annoksilla. Monethan lopettavat lääkityksen esim. viikonlopuksi ja aloittavat maanantaina aamulla ilman mitään ongelmia. Bentsodiatsepiinit ovat sitten asia erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoitat tuolla riippuvuudella? Pitkäkestoinen masennuslääkkeiden käyttö pitää lopettaa hiljalleen. Minusta se on juuri yhdenkaltaisesta riippuvuudesta aiheutunutta.
Ilmoita asiaton viesti
Sama koskee monia neurologisia lääkkeitä, sydänlääkkeitä ja verenpainelääkkeitä. Aiheuttavatko nekin riippuvuutta?
Ilmoita asiaton viesti
Et vastannut kysymykseen. Minun mielestäni kaikki lääkkeet joista eroon pääseminen vaatii pitkän ajan, on kyse riippuvuudesta. Siksi kysyin.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuvuuden määritelmä? Lääketieteessä yleensä on toleranssin kehittyminen ja riippuvuus liitetty toisiinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ei ole Duodecimin mukainen määritelmä. Siellä riippuvuus määritellään toisin ja esim. masennuslääke, josta irti pääseminen vaatii vieroittautumista on riippuvuus. Ks. esim. lääkeriippuvuuden hoito. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00388#s6
Ilmoita asiaton viesti
Masennuslääkkeiden lopettaminen onnistuu yleensä suhteellisen vaivattomasti, kun se tehdään oikealla tavalla. Esim. tietyt SSRI-lääkkeet, joilla on lyhyt vaikutusaika, aiheuttavat osalle potilaista lopetusoireita, jos ne lopetetaan liian äkkiä. Tämä on hyvin yksilöllistä, kaikille ei tule mitään. Vaivattomin tapa lopettaa on usein vaihtaminen fluoksetiiniin, jolla on pitkä vaikutusaika, ja joka korjaa muiden lopetusoireet. Suomessa tämä keino ei yleisesti ole lääkäreiden tiedossa.
Tuossa artikkelissa ei suoraan sanota masennuslääkkeiden aiheuttavan riippuvuutta. Se on nyt tietysti semanttinen kysymys.
Yleensä kyllä riippuvuus ja addiktio on liitetty toisiinsa, kts. https://www.duodecimlehti.fi/duo80233
Taulukko 1. Riippuvuuden diagnostiset kriteerit (DSM–IV). Kemiallisten aineiden epätarkoituksenmukainen, kliinisesti merkittävään häiriöön tai kärsimykseen johtava käyttötapa, joka ilmenee vähintään kolmella seuraavista tavoista 12 kuukauden aikana: Toleranssi, jota kuvaa kumpi tahansa seuraavista: a)tarve saada selvästi suurempia määriä ainetta päihtymyksen tai halutun vaikutuksen saavuttamiseksi b)selvästi vähentynyt vaikutus käytettäessä jatkuvasti samaa määrää ainetta Vieroitusvaikeudet, joita kuvaa kumpi tahansa seuraavista: a)aineelle tyypillinen vieroitusoireyhtymä (kriteerit A ja B eri aineiden vieroituskriteereistä) b)samaa tai samankaltaista ainetta käytetään vieroitusoireiden välttämiseksi Ainetta käytetään usein suurempia määriä tai pidempiä ajanjaksoja kuin on ollut tarkoitus Jatkuvaa halua tai epäonnistuneita yrityksiä vähentää tai kontrolloida aineiden käyttöä Paljon aikaa kuluu aineiden hankintaan (esim. useilla lääkäreillä käynti, pitkien matkojen kulkeminen), aineen käyttöön (esim. ketjupolttaminen) tai aineen vaikutuksesta toipumiseen Tärkeiden sosiaalisten, ammatillisten tai virkistystoimintojen lopettaminen tai vähentäminen aineen käytön takia Aineen käytön jatkaminen, vaikka käytön tiedetään jo aiheuttaneen tai pahentaneen pysyviä tai uusiutuvia fyysisiä ja/tai psykologisia ongelmia
Tässä joutuu taas toteamaan, että ei ole lääkkeiden vika, että niitä ei osata määrätä oikein, eikä myöskään se, että niitä ei osata lopettaa oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on todellakin semantiikkaa. Aikoinaan psykiatrin professori Ahlfors määräsi minulle päiväannokseksi 4mg Xanoria saate sanoin ”se on hyvä lääke”. Sitten kun sen karmeus selvisi, niin halusin siitä eroon. Olinko riippuvainen niistä? Ei tullut toleranssia. Kirjoittamasi mukaan en. Pääsin niistä kokonaan eroon muutamassa kuukaudessa. Minuun kun erilaiset päihteet ei tuo mielihyvää. Olen siitä onnellinen.
Miten masennuslääkkeet tuosta eroaa?
Tiedän, että bentsoissa jatkuvassa käytössä tarve lisääntyy, mutta eroon pääseminen on sama kuin masennuslääkkeissä. Oikein käytettynä bentsoihin ei tule toleranssia eikä eroon pääseminen ole muuta kuin ei enää ota tablettia. Helpompaa kuin masennuslääkkeistä eroon pääseminen.
Ketipinor on noista ylivoimaisesti pahin. Sitä kun käyttää vähän aikaa, niin siitä ei pääse eroon. Ei ainakaan niin, että voi nukkua.
Ilmoita asiaton viesti
Bentsodiatsepiinien äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa deliriumin, kouristuksia ja kuoleman. Masennuslääkkeiden ei. Siinä mielessä kyllä bentsodiatsepiinit ovat pahempia.
Bentsodiatsepiineissa tulee yleensä toleranssi väsyttävään vaikutukseen, ahdistusta lievittävään mitenkään välttämättä ei. Kuten kirjoitit, ongelmakäyttäjät ovat usein juuri niitä, jotka kokevat niistä euforian tunnetta. Jenkkipsykiatrien sarkasmia: ”What is the difference between true love and Xanax? Xanax if forever.”
Ilmoita asiaton viesti
Tuo bentsojen äkilliseen lopettamiseen liittyvät oireet taitavat vaatia aika ison ja säännöllisen käytön? Asiallisesti käytettynä eivät taida olla sen vaarallisempia kuin masennuslääkkeet. Esim. yliannostus ei ole asiallista käyttöä. Uteliaisuuttani kysyn, tuleeko bentsojen käyttöön toleranssi, jos niitä käyttää harvoin eli tarpeellisessa määrin? Esim. Tenox 20 mg kerran viikossa?
Minulle tuo ”Xanax” ei ollut ikuinen. pääsin siitä helposti eroon. Valitettavasti psykiatri minut siihen ajoi, mutta pätevimpien avulla pääsin siitä helposti irti. Koska tiedän mitä se olisi minulle voinut aiheuttaa, niin sitä suuremmalla syyllä tuo vitsailusi ei ole sopivaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole vitsailua, vaan varoitus bentsodiatsepiinien vaaroista. Sinänsä on mielenkiintoista, että kaikille ihmisille ei tule niistäkään vieroitusoireita. Toiset taas tulevat vaikeasti riippuvaisiksi pienistäkin annoksista. Kerran viikossa käytettynä ei varmastikaan tule mitään toleranssia. Kahden viikon päivittäistä käyttöä on pidetty jonkinlaisena rajana. Liian äkillinen vieroitus pienistäkin annoksista voi silti olla vaarallista, koska voi tulla esim. epileptinen kohtaus auton ratissa, vaikkei mitään deliriumia kehittyisikään. Xanoria/Xanaxia on pidetty pahimpana, voimakas ja lyhyt vaikutus. Yleissääntö on se, että jatkuvaa bentsodiatsepiinilääkitystä ei pidä koskaan lopettaa yhtäkkiä, oli annostus mikä tahansa.
Edelleen muistuttaisin siitä, että masennuslääkkeet elvyttävät aivoja, bentsodiatsepiinit vain lamaavat. Siksi nykyoppien mukaan bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on viimeinen vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs mielialalääkettä kokeillut sanoi että se paransi hänen keskittymiskykyään suuresti.
Kuulemma 10 tuntia keskittyi kovasti tehtävään johon normaalisti olisi vaikea keskittyä.
En sitten viitsinyt sanoa että mielialalääkkeillä on läheinen yhteys amfetamiiniin. USA:ssa yleisesti käytettävä Adderall kai sisältääkin anfetamiinia, kun taas täällä myytävissä on erilaisia amfetamiinin johdannaisia.
Ilmoita asiaton viesti
En ollut kuullutkaan. Näkyy olevan lääke ADHD:n hoitoon…
Ilmoita asiaton viesti
Kun kirjoituksessa puhuttiin SSRI-lääkkeistä niin siksi mielestäni liittyy asiaan.
Miljoonat vetää Adderallia ja sen Suomessakin saatavia sisarvalmisteita.
Ihan oma mielipide on että SSRI-lääkkeet on lähempänä puoskarointia kuin moni muu lääketieteen haara.
Ilmoita asiaton viesti
Toki liittyy.
Pilleripurkki on helppo ratkaisu, kun terapiasta on huutava pula. Terveydenhoidon resurssit ei riitä. Lääkitys muistuttaa jopa ”pakkolääkitystä”.
Ilmoita asiaton viesti
Näitähän tungetaan jopa pienille lapsille liki taaperosta alkaen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän lääkkeitä nyt tarkoitat?
Ilmoita asiaton viesti
Onko parempi jättää masennus hoitamatta? Mikä ihmeen ”pakkolääkitys”?
Ilmoita asiaton viesti
Masennuslääkkeet elvyttävät aivoja lisäämällä hermokasvutekijöitä ja korjaamalla masennustilan aiheuttamia vaurioita aivoissa. Yleensä niitä vastaan hyökkääminen johtuu täydellisestä tiedon puutteesta.
Kaikkeen masennukseen eivät lääkkeet tietenkään auta. Tällä hetkellä ei ole mitään varmaa menetelmää tietää sitä kokeilematta. Psykoterapiaan pääseminen vie aikaa, harvat ovat halukkaita siitä itse maksamaan. Onko sitten parempi jättää masennus hoitamatta, kuin määrätä lääkkeitä, jotka monilla potilailla toimivat tavattoman hyvin? En ymmärrä sellaista asennetta, että olisi parempi jättää hoitamatta, kuin määrätä lääkkeitä, jotka ovat nykyään erittäin turvallisia; vrt. tulehduskipulääkkeet, joihin kuolee satoja ihmisiä vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa Hesarin artikkelissahan todettiin BMJ -lehdessä olleesta tutkimuksesta, että vain 15% hyötyi jollain tavalla masennuslääkityksestä, mutta 85 prosentilla masennuslääke vastasi lumelääkettä! Siis aivan onneton osumatarkkuus.
Ja mitä lääkitsemiseen tulee niin siinä menee vain aika hukkaan kokeiltaessa eri lääkkeitä. Itsellänikin meni 10 vuotta ns. harakoille, kun paremman hyödyn olisi saanut terapiasta. Sitä ei vain ollut tarjolla, mutta maksoin sen sitten itse.
Medikalisaatio on kyllä riistäytynyt käsistä masennuksen hoidossa sanoi Roponen mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäinen ongelma on löytää oikeat potilaat. Nykyinen diagnoosijärjestelmä on siitä huono, että se ei mitenkään seulo oikeita potilaita esille, so. niitä, jotka luultavasti hyöytyisivät masennuslääkkeistä.
Toinen ongelma on se, että niitä ei osata käyttää. Lääkkeitä kokeillaan liian pienillä annoksilla liian lyhyen aikaa. Perussääntö, jonka opin jo n. 35 vuotta sitten on se, että lääkekokeilun pitää kestää 6 viikkoa ja annos nostetaan riittävän korkeaksi, jos vain sivuvaikutukset eivät sitä estä. Jos yhdentyyppinen masennuslääke ei auta, kokeillaan toista. Voidaan mitata pitoisuus verestä, tai tehdä genotyypin määritys koskien lääkkeiden metaboliaa. Toisille ihmisille tavanomainen annos on liikaa, ja toisille aivan liian vähän.Eihän näitä asioita tehdä Suomessa yleensä ollenkaan.
Minä olen määrännyt masennuslääkkeitä vasta 30 vuotta työkseni, eikä minulla ole mitään epäilystä niiden tehokkuudesta, kunhan määrätään oikeille potilaille oikean diagnoosin perusteella oikealla tavalla.
Ihmiset eivät ole sarjatuotannon tuotteita, kaikki lääkärit tietävät, että mikään hoito ei auta kaikkia. Ei myöskään psykoterapia.
Ilmoita asiaton viesti
Oleellista ei ole se kaunko niitä on määrännyt vaan se kuinka moni on saanut avun ja parantunut. Lääkärikin saa palautteen vain potilaalta. Ei hän itse määräämiään lääkkeitä syö.
Kuten tuossa HS:n artikkelissa todettiin tutkimuksesta niin osumatarkkuus on 15% masennuslääkkeillä. Loput 85% hyötyy yhtä paljon plasebosta ts. lumelääkkeestä.
En jankkaa tästä enempää. Jk. – Ensimmäisen masennuspillerini söin 27 vuotta sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ne minun potilaillani toimivat oikein hyvin, kun määrätään oikea lääke oikeaan sairauteen. Miksi ihmeessä määräisin niitä, jos ne eivät toimisi?
Ilmoita asiaton viesti
Sinähän varmaankin olet suuri asiantuntija tällä alalla.
Ilmoita asiaton viesti
Miten psykiatrit kokeilevat psyykelääkkeitä itseensä? MM. raskaan sarja psykofarmakoita, että tietäisitte, mitä ihminen joutuu kokemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän meillä ole asiasta hyvin selvä käsitys.
Ilmoita asiaton viesti
Että oikein vesilasin kanssako? Vai ulkonaisesti vain raukkaparkoja katsellen?
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö psykoosit jättää hoitamatta?
Ilmoita asiaton viesti
Jostakin syystä lääkärit katsovat olevansa suuriakin asiantuntijoita SSRI-lääkkeiden suhteen, vaikka eivät itse niitä käytä.
Onpahan tässä tullut luettua kaikenlaista. Mm. miten potilas ohjataan kovempiin annoksiin ja toisiin valmisteisiin vaikka potilas yrittäisi sanoa ettei näistä lääkkeistä ole hyötyä tai että niiden aiheuttamat sivuvaikutukset ovat kohtuuttomia.
Heikosti lääkärikunta ottaa vastuuta addiktoivuudestakin.
Suomessa ei aivan sama voi toistua kuin USA:ssa opioidien kohdalla. Melkein sama muiden lääkkeiden kanssa näköjään näyttää onnistuvan kyllä. Tosin ei meillä Adderallia saa mutta hyvin samankaltaisia valmisteita.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/esko-karinen/konsensus-tiedetta-kivunlievityksesta-opioidi-kriisi-usassa-ja-miten-se-nakyi-suomessa/
Ilmoita asiaton viesti
Mielialalääkkeet eivät ole amfetamiinin johdannaisia. Suuri asiantuntemuksesi on ilmeistä.
Ilmoita asiaton viesti
Johdannaisilla tarkoitan samansukuisuutta tai samankaltaisuutta.
Tsekkaa itse mitä Adderall sisältää ja miten se vaikuttaa vaikkapa Donald Trumpin käytökseen.
Ilmoita asiaton viesti
Masennus kuulostaa kieltämättä kuin vanhuudelta, kuoleman yhteydessä.
Sama erittelyn taso toisaalta, yhtään jos aiempi käytäntö elettävänä. Mitäs sitä muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Alkoholi on paras masennuksen poistaja. Jo muinaiset suomalaiset tiesivät että velatkin muuttuvat saatavaksi kun täräyttää kunnon annoksen paloviinaa aina makkuriin asti.
Tietysti tuollaisesta perskännistä seuraa pohmelo ja aamulla kaikki on entistä tahmaisempaa mutta siihen ei auta kuin ottaa ryyppyä heti aamusta alkaen. Ja niin edelleen – niin kauan kuin viina tepsii.
Ilmoita asiaton viesti
Ratkaisu terveydenhuollon ongelmiin: sauna, viina ja terva?
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti yhtä hyvä kuin moni muu ns. ratkaisu. Sauna itsessään on jo todella terveyttä edistävä monienkin tutkimusten mukaan. Kiertelit noita tutkimuksia ja lukuja, mutta silti:
”Kuten tuossa HS:n artikkelissa todettiin tutkimuksesta niin osumatarkkuus on 15% masennuslääkkeillä. Loput 85% hyötyy yhtä paljon plasebosta ts. lumelääkkeestä.
”
Ilmoita asiaton viesti
Traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä on sitä mieltä että alkoholi auttaa paremmin kuin huonot lääkkeet. Mm. rentouttaa lihaksia ja voi auttaa kiputiloissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suositteliko hän vodkaa vai konjakkia?
Ilmoita asiaton viesti
Lääkärinä pitäisi tietää että etanoli on keskeinen vaikuttava aine ja sen nautittu määrä määrittelee vaikutuksen, ei niinkään aromi tai valmistustekiniikka.
Roponenhan voisi lukea Antti Heikkilän kirjat, sieltä selviää lähemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Masennus on aihe, josta Penttisen ei pitäisi vitsailla.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni ei myöskään pitäisi tehdä lääkehoidon vastaista propagandaa. Huonon lääkehoidon arvostelu on eri asia, mutta välittää, että masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä, on puppua. Joku uskoo, ja apu jää saamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta olen samaa mieltä, mutta esim. vakava masennus ei ole naurun asia. Myös se voi tappaa. Varsinkin sen vähättely! Siksi ihmettelen, että psykiatrina lähdit tuohon ”viina on paras lääke masennukseen” pelleilyyn. Vastuutonta psykiatrilta!
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitus oli kyllä olla sarkastinen. Ei kai nyt kukaan usko viinan parantavan masennusta?
Ilmoita asiaton viesti
Moni siihen uskoo. Psykiatrille ei sarkasmi sovi keskustelupalstalla. Sitä, kun kaikki ei sellaiseksi näe, joten se on asiatonta. Miten vastaanotolla? Pitääkö vastaanotolla potilaan tuo tietää milloin olet tosissasi ja milloin vitsailet? Kerta kaikkiaan asiatonta psykiatrilta! Pitääkö nyt kaikkia muitakin tekstejäsi lukea sarkasmina!
Ilmoita asiaton viesti
Minä en usko Penttisenkään olleen vakavissaan. Tosiasiahan on, että masentuneen ihmisen ei pitäisi juoda alkoholia ollenkaan. Tämäkin on asia, joka Suomessa ei ole riittävästi esillä. Masennuslääkkeiden tehoa vie myös päivittäinen alkoholin käyttö, mutta lääkärit eivät riittävästi pidä tätä asiaa esillä. Kerran potilas valitti, että määrään lääkettä ennen joulua masennukseen, ja ohjeissa kielletään alkoholin käyttö, joten pilaan hänen joulunsa.
Onko todella niin, että ihmiset eivät ymmärrä päivittäisen juomisen lietsovan masennusta? Siinä taas yksi syy ”lääkkeiden tehottomuuteen”.
Ilmoita asiaton viesti
Penttinen on todellakin tosissaan. Kirjoitti tänään mm. ”Mikä vitun kriitikko sinä olet Sundbergin akan poika!!!!!”
Psykiatrina sinun ei tuollaiseen pidä lähteä mukaan. Mistä muuten potilas tietää oletko tosissasi vai vittu**etko hänelle, jos tuollainen on OK?
Tosiasia on, että masentuneen tulee saada asianmukaista hoitoa, eikä sitä voi saada psykiatrisilla sairauksilla julkisesti vitsailevalta psykiatrilta. Mietitkö yhtään kuinka monelta psykiatrisesti vakavasti sairaalta vedit maton alta tuolla heille vakavalla asialla vitsailulla? En usko, että välität, päinvastoin.
Alkoholi ja masennuslääkkeet eivät kuulu yhteen, se on totta. Silti sillä vitsailet! Psykiatrina sinun kuitenkin pitäisi tietää, että sitä tapahtuu. Siksi täällä kirjoittamasi tekee sinusta puoskarin ja viranomaisen tulee tuollaiseen puuttua. Kukaan tässä blogissa kirjoittamaasi lukenut ei voi pitää sinua vakavasti otettavana psykiatrina vaan ainoastaan heille sairaudestaan vit**ilevana puoskarina.
Ilmoita asiaton viesti
”Ratkaisu terveydenhuollon ongelmiin: sauna, viina ja terva?”
Miten tässä kehotetaan ketään juomaan viinaa, tai vitsaillaan psykiatrisilla sairauksilla?
Ilmoita asiaton viesti
Vastasit viestiin, jossa tuota suositeltiin. Psykiatrin tuo olisi tullut selvästi kumota. En usko, että käypään hoitoon sisältyy tuollainen teksti. Nyt tuli kuva, että mielestäsi tuo on yksi vaihtoehto. Myöhemmin kirjoitit ”Suositteliko hän vodkaa vai konjakkia?” Psykiatrina tiedät, että kaikki eivät ymmärrä vitsailua ja psykiatrisesti vakavasti sairaat eivät ollenkaan. Siksi tekstisi ovat anteeksi antamattomia. Se, että et sitä myönnä tekee sinusta vaarallisen psykiatrin.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan tässä nyt sama ”tulkinta”, kuin Purra-jahdissa ? Siinäkin ”tulkitaan”, mitä halutaan nähdä.
Sanokaas muuten onko aloitekyvyttömyys masennuksen esiaste vai ei mikään aste ? Tämä nyt on ohi aiheen (sorry siitä), mutta kun olen jo kauan halunnut tietää, miten aloitekyvyttömyyttä hoidetaan tai ei hoideta.
Neurologin vastaus kysymykseen ”Onko masennusta” oli tyyppiä ”Ei ole minun pöytäni”.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla aloitekyvyttömyyteen kovin monta mahdollista syytä alkaen kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ja pitää aina muistaa, että voi olla monta tautia päällekkäin. Ensin oli masennus, sitten lääke lihotti (melkein kaikki SSRI-lääkkeetkin pitkässä käytössä assosioituvat painon nousuun, mitä lääkärit eivät tiedä), sitten tuli uniapnea ja potilas väsähti, lisää lääkettä, lisää painoa, pahempi uniapnea….
Hoitamattomaan tarkkaavuushäiriöön liittyy toiminnan ohjauksen vajavuus, joka voi näyttäytyä aloitekyvyttömyytenä. Uniapnea muuten aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Ja, kuten saksaksi sanotaan: ”Morgen Morgen nur nicht Heute, sagen alle faulen Leute. ”
Ai kamalaa, taidan taas laskea leikkiä vakavista asioista…
Ilmoita asiaton viesti
En ole tosissani tuossa alkoholia koskevassa kommentissani. Epämääräistä huumoriani.Pahoittelen lähettämääni viestiä toisessa ketjussa. Joskus palaa vain hermot. Poistin sen parin minuutin päästä kuitenkin.
Hyvää jatkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksipyyntö hyväksytty.
Ilmoita asiaton viesti
Teema-kanavan kotilääkäriohjelmassa oli tänään aiheena muistisairaudet ja erityisesti Lewyn kappale-tauti. Sen kanssa alkoholi on todella iso riski, ja sikäli varottava myös, että jos muistisairautta ei ole vielä onnistuttu diagnosoimaan, joka voi kestää jopa vuoden, Lewy on hyvin mahdollinen ja alidiagnosoitu vaihtoehto, kolmanneksi yleisin muistisairaus Suomessa, ja usein tunnistamaton muistisairaus. Siinä hallusinaatiot näyttelevät keskeistä osaa: yksityiskohtaiset, toistuvat ja selväpiirteiset näköharhat.
Lewy selittää siis myös vanhuksen rajumpaa ei-normaalia käytöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Lewy ei näy magneettikuvassa, pitäisi tehdä aivojen aineenvaihduntaa kuvantava isotooppitutkimus, l. SPECT tai PET. Kaikilla ei ole näköharhoja. Alkuvaiheessa esiintyy myös Parkinsonin taudin tyyppistä vapinaa. Kaikissa muistisairuksissa alkoholi voi aiheuttaa deliriumin. Lewy on siitä petollinen, että harhojen hoitaminen psykoosilääkkeillä voi aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia, koska nämä potilaat ovat erityisen herkkiä sille.
Tauti alkaa tyvitumakkeista ikään kuin parkinsonismina, mutta prosessi leviää muuallekin aivoihin. Se on keksitty vasta 60-lvuulla. Kuvaavaa on, että työskennellessäni erään keskussairaalan vanhuspsykiatrian osastolla en saanut tilata isotooppikuvauksia, koska niitä pidettiin liian kalliina.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ohjelmassa mukana ollutta miestäkin oli alettu hoitaa psykoosilääkkeillä pahoin seurauksin.
Ilmoita asiaton viesti
Lewyn psykoosi on vaikea hoitaa. Tiettyjä psykoosilääkkeitä voi kokeilla varovasti.
Ilmoita asiaton viesti
Aha, jos oikein ymmärsin uotsalainen psykiatri kyseenalaisti tätä psykoosi-diagnoosia.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se psykoosi, kun ihminen on levoton ja harhojen vallassa, mutta toisaalta on kyse Lewyn oireista, joten on ihan makuasia, puhutaanko psykoosista, vaiko ei.
Ilmoita asiaton viesti
Alkoholiongelmahan syntyy vasta viinan loputtua.
Ilmoita asiaton viesti
Masennuslääkkeitä käytetään myös kivunhoidossa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja ne ovat paljon turvallisempia, kuin Burana.
Ilmoita asiaton viesti
Sieniä ja lsdtä masennuksen hoitoon.
Ilmoita asiaton viesti
Rakkaus huumeisiin elää?
Ilmoita asiaton viesti
Ne on kohta taas lääkeitä. Tutkimus edistyy ja havainnot tukevat sotä,että auttavat mm masennuksen hoidossa hyvin. Vain boomerit vastustaa.:)
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelissa todetaan:
”Psykiatri ja tutkija Michael Bloomfield Lontoon University Collegesta ei pidä tuloksia yllättävinä. Hän kertoo, ettei ole tavannut yhtään vakavasti otettavaa tutkijaa tai psykiatria, joka ajattelisi, että kaikki masennus johtuu yksinkertaisesti serotoniinin kemiallisesta epätasapainosta. Silti on mahdollista, että tietyn tyyppisessä masennuksessa serotoniini vaikuttaa oireisiin.
”Useimmat meistä ottavat parasetamolia, koska se voi auttaa päänsäryssä. Silti kukaan ei ajattele päänsäryn johtuvan siitä, että meillä ei ole riittävästi parasetamolia aivoissa. Sama logiikka pätee masennuslääkkeisiin. On osoitettu, että ne voivat olla avuksi masennuksen hoidossa ja saattavat pelastaa hengen”, Bloomfield kommentoi asiantuntijalausuntoja kokoavalla Science Media Centre -sivustolla.
Samoilla linjoilla on psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta.
”Sairausmekanismit ja lääkkeen vaikutusmekanismit ovat eri kysymyksiä. Käsitys kaiken depression selittymisestä serotoniinilla on puhtaasti olkiukko – kuka niin uskoo?” Isometsä kysyy.
Mutta jos aivojen kemiallinen epätasapaino ei riitä selitykseksi masennukseen, mistä masennus oikein johtuu? Ja miksi lääke sitten auttaa joitakuita?”
Serotoniinin puutteeseen aivoissa uskottiin aikanaan kuin pukki suuriin sarviin. Nyt onneksi on päästy tuosta päähänpinttymästä ja etsitään uudenlaisia ratkaisuja.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kukaan vakavasti otettava psykiatri ole koskaan todellakaan väittänyt, että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta. SSRI-lääkkeet eivät lisää serotoniinin määrää aivoissa. Ne lisäävät hermokasvutekijöiden määrää aivoissa ja korjaavat kroonisen stressin, tulehduksen, ja masentuneen mielialan aiheuttamia vaurioita. Nämä asiat on tieteellisissä tutkimuksissa selkeästi todettu viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Silti ne eivät toki auta kaikkeen masennukseen.
Sana ”masennus” on kärsinyt inflaation; terveyskeskuksessa tehdään BDI-kysely ja sen perusteella ”diagnosoidaan” keskivaikea masennustila ja määrätään pieni annos essitalopraamia. Jos sydänlääkkeitä määrättäisiin samalla logiikalla, niin niistäkin sitten voitaisiin sanoa, että ne eivät auta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ajatus serotoniinin ja masennuksen suorasta suhteesta on istunut lujasti niin asiantuntijoiden kuin maallikoidenkin mieleen”.
Tämä todetaan Duodeciminkin artikkelissa vuodelta 2009.
”Kun masennuslääkkeiden useita vuosikymmeniä sitten huomattiin lisäävän serotoniinin tai noradrenaliinin solunulkoisia pitoisuuksia, depression oletettiin johtuvan serotoniinin tai noradrenaliinin liian vähäisistä pitoisuuksista aivoissa (Wong ja Licinio 2004, Berton ja Nestler 2006, Belmaker ja Agam 2008). Masennuslääkkeiden ajateltiin siis vaikuttavan vitamiinien tavoin: masennus johtuu serotoniinin puutteesta aivoissa ja masennuslääkkeet vaikuttavat korjaamalla tämän vajeen.”
Duodecim: https://www.duodecimlehti.fi/duo98253
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki eivät pysty ymmärtämään monimutkaisia asioita. Lääketieteeltä meni sata vuotta aspiriinin toiminnan ymmärtämiseen. Olisiko se pitänyt jättää käyttämättä siitä syystä?
Ilmoita asiaton viesti
Kymmenen vuotta on pitkä aika ihmiselämässä lääkekokeiluja tehtäessä, ainakin minulla. Toisin se on lääkärillä, kun palkka juoksee 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Epäiletkö, että sinua olisi hoidettu tahallisesti väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tahallaan, mutta on annettu turhaa toivoa pillereistä. Toistan nyt kolmannen kerran tuon osumatarkkuuden lääkehoidossa 15% (et ole sitä kiistänyt), joka oli tuossa artikkelissa mainittu tutkimus. Tällä kokemuksella en lähtisi enää samaan lääkerumpaan eikä syy ollut yhden tai kahden lääkärin vaan noin kahdenkymmenen eri lääkärin, jotka olen tavannut.
Potilasta ei pitäisi koskaan jättää yksin pilleripurkin kanssa vaan ohjata eri hoitovaihtoehtoihin aina toimintaterapeutista ja depressiohoitajasta lähtien psykologeihin ja psykoterapiaan. Rohkeasti voi myös etsiä myös apua muualta mm. filosofeilta, sielunhoitajalta, kuntosalilta ja harrastuksista jne.
Kuten alkuun lainasin niin lääkehoidolla voi akuuttivaiheessa saada tuloksia. ”Tennesseen yliopiston psykiatrian professori David Allenin mukaan lääkkeitä kannattaa käyttää masennuksessa akuuttien oireiden aikana, mutta sen jälkeen pitäisi antaa psykoterapiaa. Terapialla voidaan puuttua persoonallisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviin riskitekijöihin ja vähentää toistuvien masennusjaksojen todennäköisyyttä”.
Jk. Mielestäni lääkärin pitää olla huumorintajuinen, jota tässä toisaalla vähän kritisoitiin. Hyvä, että osallistut keskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Osumatarkkuus on väärä sana, koska etukäteen ei voi mistään varmasti tietää, ketä lääkkeet auttavat, ja ketä ei. Edelleenkin olen sitä mieltä, että lääkehoidon tehottomuus johtuu a) väärästä potilasvalinnasta – ensisijaisesti vakavasti masentuneille, vakavaa masennusta ei diagnostisoida BDI:n pistetillä, b) lääkkeiden tehottomasta käytöstä ja c) lääkkeitä vaihdettaessa ei melkein samanlaista SSRI-lääkettä, vaan pitää valita eri tyyppinen masennuslääke. Diagnostiikka meni väärille raiteille, kun tuli DSM III, kirjoitan siitä jossakin välissä huomenna.
Ja jos on selvä vakava masennus, eikä masennuslääke auta, niin pitää epäillä masennuspainotteista bipolaarihäiriötä. Ja uniapneoitakin, jotka osaltaan ylläpitävät masennustilaa, löydän pari kuukaudessa, kun osaan etsiä.
Psykiatria hyvin tehtynä on helkutin monimutkaista.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen harkitsemaan oman blogikirjoituksesi tekemistä aiheesta lääkärin näkökulmasta, jos koet, että et saa näkemyksiäsi riittävästi tässä kuulluksi. Teen tästä oman näköiseni sillä ymmärryksellä mitä minulla on.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, näin aion tehdäkin lokakuussa, kun saan täyden eläkkeen. Tervetuloa keskustelemaan, minä en sensuroi.
Ilmoita asiaton viesti
Mediassa puhutaan ”ilmastoahdistuksesta”. Ei taida parantua pillereillä ?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan kokeiluasteella. LSD:stä on pisin kokemus, Grofhan käytti sitä Tshekkoslovakiassa parikymmentä vuotta. Yleensä lääketieteessä lähdetään siitä, että kokeelliset hoidot eivät kuulu rutiinikäyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ollaan tiedon suhteen aika lailla sen varassa mitä USA:sta kuullaan. Nyt vaan on niin ikävästi että suuret omaisuusarvot on pelissä lääketeollisuudessa USA:ssa (lääkkeet ovat 10 kertaa kalliimpia USA:ssa, vaikka olisi ihan sama lääke kuin Suomessa) ja hiukan taivutetut koetulokset ovat hyvin houkutteleva keino edetä halutun taloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi. Aivan aito vääristelykin voi olla hyvin kannattavaa.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/esko-karinen/konsensus-tiedetta-kivunlievityksesta-opioidi-kriisi-usassa-ja-miten-se-nakyi-suomessa/
Ilmoita asiaton viesti
Masentava kommenttiketju.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni aika huvittava.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu lääkityksestä ?
Ilmoita asiaton viesti
No mulla on nyt lääkitys kohdallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Masennus voi olla yhtä invalidisoivaa kuin jokin fyysinenkin sairaus silloin, kun se ilmenee toimintakyvyn laskuna. Oman hygienian laiminlyönti ja ulkoinen habitus voi muistuttaa alkoholistia.
Nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin ja tuo masennuslääkkeitä syövä joukko on lähes jo 600000 henkilöä, kuten alussa todettiin.
Masennus on kaiken ikäisten ongelma ja joka ei koe oireita niin saa olla onnellinen. Turvaverkot kannattaa kuitenkin pitää kunnossa mm. läheiset eli omaiset ja ystävät. Hoitotahot voi olla myös syytä selvittää.
Ennaltaehkäisyyn on syytä kiinnittää huomiota ja seurata kuormituksen ja levon suhdetta. Hälytysmerkeistä kannattaa ottaa vaarin.
Ilmoita asiaton viesti
Usein mietitään mitä se (psyko)terapia on niin tässä mahdollisuus tutustua hyväksymis- ja omistautumisterapian metodeilla tehtyihin harjoituksiin. Mukana suunnittelemassa on ollut mm. professori Raimo Lappalainen Jyväskylän Yliopiston Psykologian laitokselta ja alussa on hänen videohaastattelukin.
Harjoituksia voi tehdä itsenäisesti kotisohvalta.
Oivamieli: https://oivamieli.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Lappalainen on minun opettajiani, ja teen itse HOT:aa, joten ei pelkkiä reseptejä.
Hayes: Vapaudu mielesi vallasta.
Käännös ei ole ihan paras mahdollinen, mutta tämä on HOT-työkirja. Ja katsokaa myös netistä Joustava Mieli.
Ja vielä sarkastista huumoria: LL=lääkettä lissää.
Ilmoita asiaton viesti