Miten terveyskeskusten jonoja lääkärille voitaisiin purkaa?

Lääkäri. Kuvituskuva. Tekijänoikeusvapaa kuva / Pixabay.

VUONNA 1997 suomalaisissa terveyskeskuksissa käytiin lääkärillä noin 10,7 miljoonaa kertaa. Se tarkoittaa yli 2 000:ta käyntikertaa tuhatta ihmistä kohden.

Vuonna 2022 käyntejä oli enää noin 6,5 miljoonaa. Tuhatta ihmistä kohti niitä kertyi vajaat 1 200.

Käyntien määrä on siis pudonnut noin 40 prosenttia.

Miksi näin on tapahtunut?

Käyntimäärien lasku ei kuitenkaan selity lääkäripulalla. Lääkäreiden määrä on nimittäin vuosien aikana jopa aavistuksen noussut. Vuonna 2008 terveyskeskuksissa oli noin 3 700 lääkärinvakanssia, viime vuonna taas vajaat 4 100.

Miksi näin on tapahtunut niin lääkäreiden työaikaa menee todella paljon erilaisten lausuntojen ja todistusten tekemiseen. Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Palvelualajohtaja Markus Paananen luettelee tilanteita, joissa vaaditaan lääkäriltä lausunnon tai todistuksen kirjoittamista: omaishoidon tuen hakeminen, ruokavaliorajoitteet, ajokyky, lääkekorvaukset, edunvalvonta, sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläke, eläkkeensaajan hoitotuki, kuntoutustuki, harrastuksiin liittyvät tilanteet, matkan peruuntuminen sairauden vuoksi, koululiikunnasta vapautuminen, matkakorvaukset, invaliditeetti, aseenkanto, pahoinpitelyt ja kuolemaan liittyvät kysymykset.

Näitä on vielä lisää. Lausumisen tarve on valtava, ja tietenkin se vaikuttaa työn tuottavuuteen.

Lausuntotaakkaa tuleekin siis keventää huomattavasti, Paananen sanoo. Hänen mukaansa täytyy arvioida kriittisesti, missä tilanteissa tarvitaan arvio nimenomaan lääkäriltä, ja missä tilanteissa lausuntoa ei tarvitse lainkaan, vaan tarvittava tieto selviää asiakirjoista.

Lausunnoista iso osa liittyy lääkekorvauksiin, koska puolet suomalaisista saa lääkekorvauksia. Useimmissa tilanteissa lausunnon voisi korvata yksinkertaisesti reseptimerkinnällä.

Samaan reseptiasiaan kiinnittää huomiota Keskisuomalainen jutussaan.

Suomalaisessa terveydenhuollossa voitaisiin säästää todennäköisesti suuriakin määriä aikaa ja rahaa, jos lääkkeitä määrääviä sairaanhoitajia olisi nykyistä enemmän ja heidän erikoisosaamistaan hyödynnettäisiin työpaikoilla aiempaa paremmin. 

Johtava asiantuntija Johanna Heikkilä nostaa esiin myös esimerkin ehkäisyvalmisteista ja niitä koskevasta mahdollisesta säästöpotentiaalista.

– Suomessa on 20–34-vuotiaita naisia noin 491 500. Moniko heistä käyttää ehkäisyvalmisteita? Jos kaikkien näiden reseptit uusittaisiin joka toinen vuosi sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisvastaanotolla, montako sairaanhoitajaa tarvittaisiin ja paljonko lääkärityöaikaa säästyisi? Ihan huikeista summista puhutaan, hän kuvailee.

–  Hoitoon pääsy on nopeutunut, kun reseptihoitajat pystyvät poimimaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon päivystyksessä jonosta niitä potilaita, jotka muutoin jonottaisivat lääkäreiden vastaanotolle. Terveysasemilla hoitajat ovat ottaneet vastaan myös erilaisia vuosikontrolleihin tulevia asiakkaita, kuten keuhkoahtauma-, verenpaine- ja kolesterolipotilaita, joilla on ollut lääkärin määräämä hoitosuunnitelma. Kyllä tämä selkeästi helpottaa lääkäreiden työkuormaa, johtajaylihoitaja Mari Kuusisto kertoo.

Edellä kuvatun perusteella terveyskeskusten lääkärijonoja pystyttäisiin kätevästi lyhentämään ja keskittymään oleelliseen. Lääkäreiden lisääminen on pitkä ja vaikea tie eikä eikä vähiten lääkäreiden edunvalvonnasta vastaavasta Lääkäriliitosta johtuen.

Toinen lääkäreiden työaikaa vievä ja tehottomuutta aiheuttava tekijä potilastietojen kirjaaminen. Se on lisääntynyt valtavasti. Oma empiirinen havaintoni on, että aiemmin lääkärit käyttivät sanelukonetta ja sihteerit purkivat nauhat. Nyt lääkäri kirjaa itse koneelleen lausunnot ym.

Tässä on hyvä puolikin sillä esimerkiksi viime käynnilläni erikoislääkärillä, tosin yksityisellä puolella, sain lausunnon heti mukaani.

Summa summarum, lääkärin pitäisi enenevässä määrin pystyä keskittyä potilaan kohtaamiseen ja itse vastaanottotyöhön siten ettei hoitojonojen hoitotakuuajat pauku.