Luftwaffe Suomessa kesäkuussa 1941

Edellinen blogini synnytti värikkään keskustelun saksalaisten  vamistelevista toimenpiteistä Suomessa ja niiden liittymisen Operaatio Barbarossaan, joka alkoi 22.6.1944. Uusin tutkimus osoittaa, että suomalaiset olivat sopineet ja antaneet Utin, Malmin ja Luonetjärven lentokentät aiemmin kesäkuussa saksalaisten käyttöön valmisteltavaksi Neuvostoliittoon suunnattavien ilmahyökkäyksten tukikohdiksi. Kentille laivattiin Saksasta tukikohtavälineistöä, polttoaine- ja ammusvarastoja, voiteluainevarastoja, lennonjohtokalustoa ja huoltoajoneuvoja sekä henkilöstöä. Luftwaffen varikkolaiva saapui Suomen rannikolle.

22.6.1941 lensi Königsbergistä Etelä-Suomen ilmatilan kautta 12 [korjaus 19] saksalaista Junkers JU 88 -pommikonetta miinoittamaan Kronstadtin meriväyliä ja Vienanmeren kanavaa. Suomalaiset ilmavalvontayksiköt näkivät koneet mm. Utissa, Luumäellä ja Lemillä.  Taavetti Heikkisen havainto Rintaman poliisin päiväkirjoissa kello 02.30 vahvistaa edellisiä tietoja erinomaisesti. Paluumatkalla koneet tankattiin ja huollettiin Utin lentotukikohdassa. Toimenpiteistä vastasi saksalainen kenttähenkilöstö.

Seuraava artikkeli julkaistaan ilmailuhistorioitsija Pentti Mannisen luvalla. Alkuperäinen teksti on julkaistu Suomen Ilmailuhistoriallisen lehden 3/2010-numerossa. Artikkelisarja jatkuu numerossa 4/2010. Se tulee tilaajille jouluviikolla. Joulun artikkeli kertoo Suomen ilmatilan kautta 22.6.1944 aamuyöllä lennetyn Luwtwaffen miinoituslennon suunnittelusta ja valmisteluista. http://www.kolumbus.fi/sil/ . Helmikuun 2011 numerossa kerrotaan itse miinoitushyökkäyksestä. Kolmas osa julkaistaan kesäkuussa.

********************************************************************************************

Luftwaffe

Luonetjärvellä, Malmilla ja Utissa kesällä 1941

Suomen ilmavoimat luovutti kesäkuussa 1941 saksalaisten kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen mukaisesti Neuvostoliittoon suuntautuvan hyökkäyslentotoiminnan tukikohdiksi Etelä-Suomesta Malmin ja Utin lentokentät. Lisäksi Luftwaffen hyökkäyslentotoimintaa palveli Luonetjärven lentokenttä, joka luovutettiin osittain saksalaisille kaukotiedustelulentokoneiden tukikohdaksi. Seuraavassa käymme läpi lyhyesti Luonetjärven, Malmin ja Utin lentokentän toimintaa kesällä 1941 niiltä osin kuin kunkin lentokentän pääasiallinen käyttäjä oli Luftwaffe.

 

Luonetjärvi

Luonetjärvelle siirrettiin 18.6.1941 itsenäinen Luftwaffen joukko-osasto, jota kutsumme tässä yksinkertaisuuden vuoksi nimellä Kommando Luonetjärvi. Suomen ilmavoimien vuonna 1945 tekemä selvitys Liittoutuneiden valvontakomissiolle Suomen ja Saksan ilmavoimien yhteistyöstä, toteaa Luonetjärveltä käsin toimineen Muurmannin radan suuntaan 3-koneinen saksalainen kaukotiedustelulentue täysin itsenäisesti. Suomen ilmavoimilla ei ollut mitään tekemistä lentueen kanssa.

Kommando Luonetjärvi oli Luftwaffen Ylijohdon kaukotiedustelulaivueen – Fernaufklärungsgruppe Oberbefehlshaber der Luftwaffe (Aufkl.Gr.Ob.d.L.) – muodostama tilapäinen lentoyksikkö. Siihen kuului kolme parvea: kolme Dornier Do 215 B -tiedustelukonetta, kolme Heinkel He 111 P -kuljetus- ja yhteyskonetta ja ainakin yksi Junkers Ju 52 -kuljetuskone. Viimeksimainittuja on saattanut olla enemmänkin, mutta vain yksi tiedetään varmasti.

Tätä Luonetjärven yksikköä johti päätukikohdasta käsin majuri Wilhelm Kaupert, joka oli varsinaisesti Aufkl. Gr.Ob.d.L.:n adjutantti ja operaatiopäällikkö. Luonetjärvellä toimintaa johtivat lentueenpäälliköinä (Staffelkapitän) mm. kapteeni Hans Schech ja kapteeni Georg Köhler. He osallistuivat myös henkilökohtaisesti tähystäjinä tiedustelulentojen suorittamiseen Dornier Do 215 -koneilla.

Luftwaffen yksiköiden saapumista enteileviä käskyjä alkoi saapua Luonetjärvelle Lentorykmentti 4:n esikuntaan kesäkuun puolivälissä 1941. Lentokentän osittainen tyhjentäminen työkentille aloitettiin myös: Lentolaivue 44 määrättiin välittömästi siirtymään Siikakankaalle ja Lentolaivue 42:n tuli aloittaa valmistautuminen siirtoon Siikakankaalle myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Saksalaisten koneiden saapumisesta Luonetjärvelle ilmoitettiin 17.6. puhelimella Ilmavoimien esikunnasta Lentorykmentti 4:n esikuntaan. Ilmavoimien esikuntapäällikkö everstiluutnantti Sarko soitti klo 13.50 ja antoi seuraavan sanoman: Tied.lentue (3 kon.) laskeutuu 18.6.41 noin klo 9 Luonetjärvelle.

Ensimmäinen Dornier Do 215 B (tunnus ehkä T5+AC) saapuikin etuajassa n. klo 6. Tämän koneen ohjaaja tai päällikkö (tähystäjä) oli nimeltään Richter, mutta saksalaisten tekemästä henkilöluetteloista nimeä ei löydy. Tankkauksen jälkeen Do 215 lähti Luonetjärveltä klo 7.30. Muita luvattuja koneita ei näkynyt. Tapahtumissa oli jonkinlainen luova tauko.

Uusia saksalaisia koneita saapui vasta kaksi vuorokautta myöhemmin 20.6.1941. Klo 09.30 saapui Heinkel He 111 P -kuljetuskone ja 12.30 saapui vielä kaksi samanlaista Heinkeliä lisää. Nämä koneet toivat kentälle perustettavan Luftwaffen radioaseman osat ja miehistön. Tätä viestiryh- mää johti kersantti Rudolf Schlüter.

Kahden Luonetjärvellä käyneen Heinkel He 111 P:n tunnus on tiedossa: T5+RH ja T5+WH. Kolmas oli mahdollisesti T5+YH, joka heinäkuussa 1941 lensi myös Malmilta käsin paljon kuljetuslentoja.

Puolenpäivän aikaan Luonetjärven kentälle laskeutuivat vihdoin myös kaksi puuttuvaa Do 215 B -konetta. Tunnukset olivat mahdollisesti T5+AH ja T5+GH. Ne sijoitettiin samantien Lentolaivue 46:n halliin, joka oli tyhjennetty koneista. Lisäksi saapui yksi Heinkel He 111 P -kuljetuskone (ehkä T5+WH; koneesta on säilynyt valokuva, jossa se on sisällä Lentolaivue 46:n hallissa). Tämä kolmen Do 215 B -koneen parvi oli kapteeni Bollen komennossa (Führer der Kette(F)/Ob.d.L.). Bolle oli tähystäjä ja tiedustelulaivueissa tämä olikin tapana, että tähystäjät, eikä lentokoneiden ohjaajaupseerit, toimivat yksiköiden päälliköinä. Koko 7-koneisen lentueen päälliköitä olivat vuorollaan siis edellä mainitut kapteenit Hans Schech ja Georg Köhler.

Suomen ilmavoimien ja Luftwaffen yhteysupseerin tekemistä kunniamerkkiesityksistä on mahdollista koota koneiden miehistötkin ainakin osittain. Esikuntakone T5+AC: tähystäjä kapteeni Bolle, ohjaaja yliluutnantti Heinrich Schöne, lentomekaanikko vääpeli Karl-Heinz Budich ja kk-ampuja mahdollisesti korpraali Franz Lammers. Korpraali Lammers saattoi kuulua myös tilapäisesti koneen T5+AH miehistöön, koska tämän kk-ampujat(t) pudottivat kaksi viholliskonetta ja Lammers oli ainoa Kommandon suomalaisella kunniamerkillä palkittu kk-ampuja.

Toinen miehistö olisi vastaavasti tähystäjä luutnantti Albert Vogl, ohjaaja vääpeli Karl-Heinz Graf von Perponcher ja lentomekaanikko kersantti Andreas Gogger. Kk-ampuja on tuntematon. Kolmannen koneen miehistön kokoaminen tällä hetkellä ei ole mahdollista, mutta kaikkiaan 17:n Luonetjärvellä 1941 käyneen saksalaisen lentävään henkilökuntaan kuuluvan nimet ovat tiedossa. Mahdollisesti kone- ja henkilöstöjako selviää vielä tarkemmin myöhemmin. Saksalaisen komennuskunnan saapuminen näkyi suomalaisten lentoyksiköiden asemassa Luonetjärvellä. Kesäkuun 19. päivänä Lentolaivue 42 sai käskyn kaluston järjestämisestä ja siirrosta Siikakankaalle (21.6.). Rykmentin käskyllä LeLv 46 määrättiin muuttamaan LeLv 42:n tyhjäksi jääneeseen halliin ja LeLv 46:n oma halli (III-halli) luovutettiin kokonaisuudessaan saksalaisille. LeLv 46:n mekaanikko Eskolan johtama mekaanikkokomennuskunta annettiin myös saksalaisten käyttöön, koska saksalaisten maahenkilöstöä ei kuulunut saapuvaksi.

Molemmat Dornier Do 215 -koneet (T5+AH ja GH) tekivät saapumispäivänään 20.6. illalla klo 20.30 kolmen tunnin tiedustelulennon.

Illalla 21.6. klo 19–21 yksi He 111 lähti pois; mahdollisesti kuljettaen kuvatut filmikasetit Uttiin. Seuraavana aamuna klo 8–11 saapui Luonetjärvelle lentokuljetuksena Kommando 1.(F)/Ob.d.L.:n saksalainen “Bodenpersonal” eli kenttä- ja huolto-organisaation henkilöstö (etukomennuskunta?). Eversti Kestnerin yhteysupseeri vänrikki Schoultz ilmoitti 19.6., että lisää saksalaisia saapuu (21.6.) Jyväskylän rautatieasemalle: 150 miestä ja kuorma-autoja. Junan purkaus oli LeR 4:n vastuulla.

Saksalaiset tiedustelukoneet lensivät 22.6.–20.8.1941 Luonetjärveltä useita tiedustelulentoja Leningrad-Murmansk rautatielle ja Stalinin kanavalle. Koska Luonetjärvelle ei ilmeisesti perustettu mitään valokuvausosastoa, käyttivät saksalaiset Utissa sijainnutta KLeV 1:n laboratoriota. Kommandon Dornier Do 215 B -kone T5+AC ja AH kävivät useampaankin kertaan Utissa, kuten myöskin Malmilla. Filmejä on myös voitu kuljettaa Sobiaan – Sonderbildabteilung des RLM eli entinen Hansa Luftbild – Junkers Ju 86 tai Ju 52 -kuljetuskoneilla. Ainakin Junkers Ju 52 T5+AB on havaittu kesäkuussa 1941 Suomessa. Kommando Luonetjärven toiminta loppui viimeistään 13. syyskuuta 1941, jolloin henkilöstö ja kaikkine varusteineen poistuivat Luonetjärveltä.  

 

Malmi

Ilmavoimien esikunnan yleisesikuntaosaston käskyllä Malmin lentokentän käyttö kiellettiin Ilmavoimien lentoyksiköiltä 9.6.1941.

Luftwaffe rakensi 20. kesäkuuta 1941 alkaen Malmin lentokentälle oman maaorganisaation. Nopeasti luovutettuihin tiloihin perustettiin ainakin viestikeskus radiopeilauslaitteineen ja -asemineen, puhelinkeskus, lennonjohto, lennonvarmistuspalvelu, lentosääasema ja lentokenttäkomppania. Malmin hallintorakennuksesta ainakin 20 huonetta oli saksalaisten käytössä. Kentän lähimaastoon (“Tkukkula”) sijoitettiin heinäkuussa myös kevyttä ilmatorjunta- aseistusta.

Siviililiikenne siirrettiin 25.6. kokonaan pois Malmilta. Aeron DC-2 -koneet siirtyivät Poriin. Malmin lentokentästä tulikin syksyyn saakka käytännössä Luftwaffen käyttämä kenttä. Ainoastaan Lentolaivue 32:n Fokker -koneet kävivät päivisin kentällä päivystämässä. Yöksi koneet palasivat Hyvinkäälle. Suomen ilmavoimien lentäviä yksiköitä ei siis ollut pysyvästi sijoitettuna kentälle Operaatio Barbarossan alkaessa.

Malmille annettiin myös saksalaisen lentoaseman nimi: Fliegerhorst Malmi ja hallinnolliselta nimeltään aluksi Befehlskommandatur E 1, Malmi (1.9.1941 alkaen Fliegerhorst Kommandatur E 21/III). Fliegerhorst Malmin ja saksalaisen lentokenttäosaston päällikkö oli aluksi luutnantti Otto Rissland. Suomalaiset tituleerasivat Risslandia vain Luftwaffen yhteysupseeriksi tai “etappimieheksi”, koska suomalainen lentoaseman päällikkö oli sotilasarvossa selvästi korkeammalla: majuri Eero Erho. Saksalaiset kuitenkin nokittivat 1.9.1941, kun Malmi siirrettiin Luftflotte 5:n alaisuuteen. Saksalaisen komendantintoimiston uudeksi nimeksi tuli Fliegerhorst-Kommandatur E 21/III. Päälliköksi saksalaiset asettivat majuri Scheelin, joka oli Erhon kanssa “tasan”. Luutnantti Rissland jatkoi “alennettuna” pelkästään lentokenttäosaston johdossa (vuonna 1942 yliluutnantti).

Ainakin aluksi kesällä 1941 Malmin kenttähenkilöstö oli lähes kokonaan kahden Suomen ilmavoimien kentänhuoltojoukkueen varassa: Kentänhuoltojoukkue 51 ja 52. Joukkueita komensi luutnantti H.H.Vitali. Lisäksi kentällä oli ainakin 105.kevyt ilmatorjuntapatteri 40 mm it-tykkeineen.

Saksalaiset pyrkivät kunnostamaan kesäkuussa 1941 Malmin lentokenttää pelkkää välitankkauspistettä huomattavasti paremmin varustelluksi hyökkäystukikohdaksi. Jostain syystä saksalaiset olivat ennen 25. kesäkuuta kuitenkin paljon halukkaampia panostamaan voimavaroja Uttiin kuin Malmille, joka ainakin periaatteessa oli kaikin puoli paljon paremmin sopiva Junkers Ju 88 -koneiden tukikohdaksi. Ehkä ainoa rajoittava tekijä oli kiitoteiden lyhyys Ju 88 -koneiden ylipainostarteissa, mutta tähänkin tuli nopeasti muutos. Malmin suurimman käyttäjän ominaisuudessa everstiluutnantti Wolfgang von Wild toivoi 23.6. Suomen ilmavoimien esikunnassa käydessään Malmin kentän nopeaa laajentamista. Ainakin 3–4 taloa piti heti purkaa kiitoratojen jatkeilta. Pääkiitotien (S-N) pidentäminen 1 500 metriin oli tärkeätä. Kentän kantavuutta piti myös parantaa sillä varsinkin nurmipintaiset seisontapaikat olivat upottavia ja koneiden irti kiskominen oli työlästä.

Suomen ilmavoimat lähetti asiasta 23.6. kirjelmän TVH:lle, jolle kuvatut ongelmat olivat tuttuja. Kirjelmän mukaan erityisesti saksalaisten toivomuksesta pohjois-eteläsuuntaisen kiitotien ympäristöstä lentoesteet oli poistettava. Korkea metsä oli kaadettava kiitotien molemmissa päissä, esteenä olevat talot ja rakennelmat poistettava, radiopeilaus- ja sokkolaskuantennit siirrettävä tai poistettava sekä asennettava estevalot kiitotien molempiin päihin. Ennen saksalaisten esittämää toivomusta ei parannustöihin ollut liiennyt rahaa, eikä työvoimaakaan. Saksalaiset olivat ehkä suomalaisia parempia motivoimaan TVH:ta: lentoesteiden poistaminen aloitettiin seuraavana aamuna ja työ oli valmis pääosin 25. kesäkuuta päivän iltana. Kentänhuoltojoukkueet 51 ja 52 (Khj 51 ja 52) määrättiin saksalaisten töihin polttoaineen, pommien ja varusteiden kuljettamiseen kuljetusjunasta, joka oli Malmin asemalla tai todennäköisimmin naamioituna Malmin hautausmaan sivuraiteella. Bensiinin ajo aloitettiin jo 14. kesäkuuta ja sitä jatkettiin lähes päivittäin keskimäärin neljällä autolla. Ainoat poikkeukset olivat 16. ja 18. kesäkuuta, jolloin autoilla oli kuormanaan lentokoneiden varaosia ja erilaisia lentopommeja sekä BM-1000 miinoja.

Kesäkuun 25. päivänä, kun Suomi oli jo virallisesti sodassa, kuljetettiin pelkästään pommeja ja avustettiin saksalaisia niiden kiinnityksessä Ju 88 -koneiden ripustimiin. Kentänhuoltojoukkueiden saksalaiskalustoon pikakoulutetut miehet joutuivat myös KGr. 806:n Ju 88 -koneita lennättämään. Koneisiin lisättiin välilaskujen aikana polttoainetta, öljyä ja mahdollisesti myös happea. Saksalaiset luovuttivat tätä varten Luftwaffen letkut ja käsipumput. Khj 51 lakkautettiin 30.7.1941 ja miehistö jaettiin muihin yksiköihin. Khj 52:n toiminnasta ei ole jäänyt arkistoihin juuri mitään, mutta tehtävät lienevät olleet samanlaisia koska toimivat samalla kentällä.

Aufkl.Gr.Ob.d.L.:n tiedustelukoneet käyttivät myös Malmia säännöllisesti kesällä 1941. Luonetjärvi ja Utti olivat kuitenkin tämän yksikön kohdalla huomattavasti vilkkaammassa käytössä kuin Malmi. Erään tiedon mukaan kesällä 1941 Heinkel He 111 -tiedustelukone lensi 16 lentoa Malmilta and Dornier Do 215B vastaavasti 6 lentoa. Määrät tuntuvat kuitenkin aika vaatimattomilta. Malmin kentän sotapäiväkirjasta tarkistamalla Do 215 -koneelle löytyy ainakin 24 starttia kesällä 1941. Useimmissa, mahdollisesti kaikissa tapauksissa, kyseessä oli esikuntakone T5+AC.

Kesällä 1941 Malmilta lentänyt Heinkel He 111 ei ollut tiedustelukone, vaan kuljetuskone, jota käytettiin Erna-operaatiossa (ks. myös SIL 2/1997). Tämän koneen tunnus T5+YH viittaa tietysti tiedustelutehtäviin, mutta vähän eri tavalla (= vakoilijoiden pudottaminen linjojen taakse). Koneen päällikkö oli kapteeni Siegfried Gartenfeld, joka oli vuonna 1899 syntyneenä sotaohjaajana jo ikämiessarjassa.  

 

Utti

Utin lentokentän päällikkö ja Lentolaivue 14:sta komentaja majuri Larjo luovutti Utin kentän 19.6.1941 Ilmavoimien esikunnalle. Kentälle komennettuna Ilmavoimien edustajana toimi Malmin lentoaseman päällikkö majuri Eero Erho. Ilmavoimien esikunta kielsi lentoyksiköitä käyttämästä Uttia työkenttänä ja määräsi Lentolaivueet 12 ja 14 siirtymään kentältä pois.

Uttiin sijoitetun 1/LLv 14:sta Gloster Gladiator -hävittäjäkoneita jäi siirtokäskystä huolimatta vielä muutamia kentälle. Huolloissa ja korjauksissa olleita koneita ei saatu kerralla siirtolentokuntoon. Gladiator -koneita lennätettiin pois tipoittain: 19.6. GL-270 lähti Mikkeliin, 20.6. GL-253 ja 271 lähtivät pois, 21.6. GL-255 lähti Mikkeliin, kuten myös Fokker C.X FK-86. Iltaan 22.6.1941 mennessä Utin lentokenttä oli kuitenkin “tyhjennetty” ja seuraavana päivänä Suomen ilmavoimat ei enää lentänyt kentältä käsin. Uttiin jäivät Suomen ilmavoimien maaorganisaation yksiköistä vain KLeV 1:n Utin komennuskunta (Ryhmä Utti / KLeV 1 – pääosa varikosta siirtyi 18.6. Hollolaan) ja Kentänhuoltojoukkue 20.

Utin lentokentän ilmatorjunnasta vastanneet 115. Kevyt ilmatorjuntakonekiväärijoukkue ja 115.Kevyt ilmatorjuntajaos jäivät myös asemiinsa. Jälkimmäinen tosin vain hetkeksi, koska se määrättiin 21.6 jättämään aseensa Uttiin ja siirtymään Selänpäähän. Utin lentokentälle 21.6. siirretty 84. Kevyt ilmatorjuntajaos miehitti 115.Kev.It.jaoksen vanhat tuliasemat kentän pohjoisosassa, mutta joutui pian muuttamaan niistä kentän eteläreunalle. Saksalaisten materiaalikuljetusten kannalta tärkeän Utin aseman suojaksi siirrettiin 121.Ilmatorjuntakonekiväärikomppanian II-joukkue. Joukkue oli Utin asema-alueella torjuntavalmis 18.6. klo 10, mutta vasta seuraavana aamuna olivat tuliasemat kaivettu valmiiksi. Vahvennuksena II/ItKKK:lle saatiin vielä 21.6. vääpeli ja 32 miestä 83. Ilmatorjuntakonekiväärijoukkueesta.

KLeV 1:n päällikkö kapteeni U.E. Mäkelä ja insinööriluutnantti E. Wegelius luovuttivat saksalaisille varikon käytössä ollutta varastotilaa. Lisäksi Utissa ollut varikon autokalusto ja -henkilöstö annettiin saksalaisten käyttöön. Ryhmä Utti/KLeV 1 päällikkönä toimi konemestari V.Valajoki, jolla oli 19 miestä käytössään. He pitivät huolen paineilman ja polttoaineen jakelusta kentällä Suomen ilmavoimien jakelulaitteilla. Myös paloauto pidettiin valmiudessa. KLeV 1:n korjaamoryhmä valmisti saksalaisten majoitusta varten 60 kokoonpantavaa puusänkyä. Lisäksi he huolehtivat kolmen kentälle jätetyn lentokelvottoman Suomen ilmavoimien lentokoneen (GL-267, FK-98 ja PY-30) varastoinnista ja vartioinnista.

Luftwaffe perusti Uttiin Suomen ilmavoimilta vapautettuihin tiloihin oman maaorganisaation, johon kuului ainakin radioasema, lennonjohto, miina- ja pommivarasto, polttoaine- ja öljyvarasto, sekä happivarasto omine jakeluautoineen ja erikoisvarusteineen. Kenttää varusteltiin siis selvästikin pelkkää välitankkauspistettä huomattavasti paremmin varustelluksi hyökkäystukikohdaksi. Polttoaine, jäähdytysneste, happi ja öljy sekä niiden tankkauslaitteet ja -autot saapuivat useampana junakuljetuksena Utin asemalle. Kesäkuun 21. ja 22. päivinä Uttiin kuudessa rautatievaunussa saapunut saksalainen 87 oktaaninen B-4 lentobensiini varastoitiin tynnyreissä (300 + 378 kpl = 135 600 litraa / 95 000 kg).

Suomen ilmavoimilla oli Utissa neljä maanalaista 25 m3 varastoa, joissa oli samaa Ju 88 -koneiden käyttämää 87 oktaanista B-4 polttoainetta. Tämä varasto oli tietysti saksalaisten käytettävissä ja KLeV 1:n sotapäiväkirjan liitteestä löytyykin valokuva, jossa Utin maanalaisesta säiliöstä täytetään polttoainetynnyreitä kesäkuussa 1941.

Samasta Ilmavoimien polttoaineen jakelupisteestä täytettiin myös Luftwaffen tankkiauto, joilla Ju 88 -koneita myös tankattiin. Kaikkien Junkers Ju 88 -koneen tankkaaminen käsipelillä tynnyreistä oli hikistä puuhaa. Tähänkin työlääseen menetelmään kuitenkin osittain turvauduttiin, sillä saksalaisia polttoaineautoja ei Utissa ollut tiettävästi kuin yksi. Siksi saksalaiset toimittivat Uttiin 20.6. yhteensä 12 pumppulaatikkoa (käsipumppu ja letkut). Täyden 2900 litran tankkaus Ju 88 -konetta kohti kesti käsipumpulla neljän miehen ryhmältä noin 50 minuuttia. Uttiin toimitetulla pumppuerällä olisi periaatteessa tankattu 24 konetta alle kahdessa tunnissa.

Tankkiautoja, generaattoreita ja moottoripumppuja varten saksalaiset toimittivat Malmilta Uttiin 15 tynnyriä dieselöljyä, 40 tynnyriä moottoribensiiniä ja yhden tynnyrin voiteluöljyä.

Edellä kuvatun organisaation juoheva toiminta vaati ainakin 150–200 maahenkilöstöön kuuluvaa, vaikka lentokoneiden miehistötkin olisivat olleet apuna huoltotyössä.

Kenttälentovarikko 1:n tiloihin majoittui muutamia saksalaisia erikoismiehiä ja lentäjiäkin. Saksalaisia lentokenttämiehistöä varten kentän ympäristön metsiin pystytettiin ainakin 10 saksalaista majoitustelttaa. Patjapusseista päätellen vähintäin 50 miestä oli metsämajoituksessa, mutta todellinen määrä oli ehkä kolmin-nelinkertainen.

Yhtä tärkeä kuin polttoaineen tankkaaminen oli moottoreiden voiteluöljysäiliöiden täyttäminen. Junkers Jumo 211 kulutti matkalentotehoillakin 10 litraa öljyä tunnissa. Paluulentoa varten piti jokaiseen koneeseen lisätä noin 40 litraa kumpaankin öljysäiliöön. Saksalaisen Kronstadtista palaavan lento-osaston öljytäydennykseen piti siten varata ainakin 2000 litraa Intava 100 öljyä.

Saksalaisten pommi- ja miinavarasto perustettiin kentän itäisen osan eteläreunaan. Pommien kuljetus tapahtui nähtävästi ainakin osaksi samanaikaisesti polttoaineen kanssa, mutta BM-1000 -miinat saapuivat Utin asemalle vasta 24.6.1941.  II/121.Ilmatorjunta-konekiväärikomppanian miehet purkivat miinat junanvaunuista klo 14.25-16.00. Kuljetuksesta asemalta lentokentälle huolehtivat 121.It. KKK:n kuorma-autot, jotka olivat todella kovilla mahtavan kokoisten BM-1000 -miinojen kanssa. Nämä miinat oli suunniteltu kanavien ja patojen räjäyttämiseen, eikä laivaväylien miinoittamiseen. Kronstadtin merialueiden miinoitustarve ei siis selittänyt näiden miinojen varastointia Uttiin. Kenttälentovarikko 1:n kiinteä valokuvauslaboratorio toimi työpaikkana saksalaiselle komennuskunnalle. Saksalainen valokuvauskomennuskunta saapui Uttiin 21.6.1941. Kiireisimpinä aikoina laboratorio toimi kolmessa vuorossa, joissa kussakin oli neljä miestä kerrallaan. Kesäkuussa valmistui yli 3000 irrallista kuvakopiota ja kuusi isompaa pahville liimattua aluekuvaa.

Aamuyöllä 21.6.1941 saapui Uttiin saksalaista henkilökuntaa. Myöhään samana iltana laskeutui ensimmäisenä saksalaisena pommitus- ja tiedustelukoneista Kü.Fl.Gr. 506:n Junkers Ju 88 S4+FH. Jokipiin mukaan tämä olisi ollut Kronstadtin miinoituslennon tiedustelu- ja säätiedustelukone, mikä todennäköisesti pitää paikkansa.

Utti ei kuitenkaan vastannut alkuunkaan saksalaisten toiveita ja odotuksia. Utin lentokenttä saattoi teoriassa olla sopiva kaikille lentokoneille, mutta vain muutamalle kerrallaan. Kentällä ei ollut varsinaisia kiitoteitä tai kunnon nurmipintaa, kestopäällystyksestä puhumattakaan. Useiden Junkers Ju 88 -koneiden laskeutuminen samanaikaisesti, rullaus jonoissa seisontapaikoille ja starttaaminen uudestaan, aiheutti kentälle hiekkamyrskyn. Koneiden potkurit piiskasivat ilmaan soraa, mikä rikkoi potkureiden lapoja ja siiven johtoreunoja.

Viimeistään 23.6. saksalaiset olivat kypsiä lentotoiminnan siirtämiseksi kokonaan Malmille. Suomen ilmavoimat aloitti saman tien uudelleen lentämisen kentältä käsin. 1/LLv 14:sta Gloster Gladiator GL-274 lensi Utissa 23.6. ja seuraavana päivänä jo kolme Gladiatoria oli ilmassa (GL-264, 267 ja 273).

Kiitos: Kari Lumppio, Ohto Manninen, Günther Ott, Matti Salonen, Hannu Valtonen, Jukka Vesen.

***********************************************

Kiitän Pentt Mannista julkaisuluvasta.

 

 

 

 

0
jarmonieminen
Vihreät Helsinki

Matkailuyrittäjä (Aarresaaret), everstiluutnantti evp, tietokirjailija, varavaltuutettu, Kaartin Jääkärirykmentin Killan pj.
---------------------------------------------------
Jarmo Nieminen
Everstiluutnantti evp.
S. 14.10.1959
Helsinki
Jarmo on paneutunut Helsingin ympäristö- ja energiakysymyksiin sekä kaupungin kaavoittamiseen, rakentamiseen ja kunnossapitoon. Hänet tunnetaan myös Malmin lentokentän ja Santahaminan puolustajana.
Jarmo on osannut yhdistää kaupunkiasuminen, luonnon, yrittämisen ja maanpuolustuksen. Vuoden 2014 luontokirjaksi valittiin Jarmon kirjoittama ja kuvaama Aarresaaret.
Jarmo haluaa edistää yrittäjien ja maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä sekä torjua eriarvoistumista ja syrjäytymistä maassamme. Kunnallispolitiikassa hän on osoittautunut toimeenpanijaksi ja yhteistyön rakentajaksi yli puoluerajojen. Hän ajaa hallintoon selkeitä johtamisprosesseja ilman lehmänkauppoja. Hänet tunnetaan selkokielisyydestään ja päätöksentekokyvystään.
Jarmolla on pitkältä palvelus- ja työuraltaan hankittua elämänkokemus duunarista upseeriksi, yrittäjäksi ja kunnalisvaikuttajaksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu