9/11 – toiseksi tärkein opetus

Kohta siitä on kulunut kymmenen vuotta. Siis tiistaipäivästä, joka muutti maailman suunnan. Pysyvästi.

Kun puhutaan syyskuun 11. päivästä 2001 (amerikkalaisittain 9/11), on syytä erottaa kaksi asiaa: 9/11 -iskut sekä reaktiot iskuihin. Itsessään iskut rikkoivat toteutukseltaan normaalin ajattelun rajoja. Eihän tämänkaltaisten iskujen pitänyt olla mahdollisia, etenkään Yhdysvaltoihin! Oleellisempaa on kuitenkin kiinnittää huomio iskujen aiheuttamiin reaktioihin. Onko kaksoistornien sortumisesta alkaneissa terrorismin vastaisissa toimissa menty liian pitkälle? Kysymykseen vastaaminen tarpeellista, sillä kyse on 9/11:n toiseksi tärkeimmästä opetuksesta.

Terrorismin uhkan torjunta on saanut kohtuuttomat mittasuhteet. 9/11:n myötä syntyi yleinen uskomus siitä, että terrorismi on vakava uhka ja suurin huolenaihe. Monet valtiot alkoivat miettiä, miten ne omalta osaltaan pystyvät ehkäisemään terrori-iskuja myös toisten valtioiden maaperällä – kaukanakin omasta maastaan. Terrorismin tavoin terrorismin vastainen toiminta sai uuden globaalin luonteen. Samalla terrorismia vastaan alettiin taistella korostuneesti sotilaallisin toimin.

Syyskuun 2001 jälkeen on vahvistunut ajatus siitä, että nimenomaan yksilöitä pitää valvoa ja seuloa tarkemmin. Lähes kuka tahansa yksittäinen ihminen voi olla terroristi ja toteuttaa pelätyn terrori-iskun. Terrorismin vastaisista sodista huolimatta taistelu terrorismia vastaan konkretisoituu usein juuri yksilöiden tarkkailussa. Tämän olemme saaneet jokainen kokea. Valvonta ja kontrolli ovat lisääntyneet, ja samalla turvattomuuden tunteemme.

Kyse on lyhyesti sanottuna reagoinnista tai paremminkin siitä ylireagoinnista, jonka 9/11 on saanut aikaan. Yhdysvallat ja pitkälti koko läntinen maailma on terrorisoitunut. Valtaisat vastatoimet ovat lisänneet terrorismin pelkoa, mikä on suurempi ongelma kuin terrorismi itsessään. Terrorismin vastainen toiminta on ruokkinut terrorismin pelkoa. Läntinen maailma on terrorisoinut itseään, mutta ei pelkästään terrorismin vastaisilla toimilla.

Monet poliitikot ja etenkin turvallisuusviranomaiset ovat tietoisesti korostaneet terrorismin uhkaa. Uhkasta on tehty vakavampi ja pelottavampi kuin se on todellisuudessa ollut. Miksi? Mitä vakavammaksi uhka on mielletty, sitä enemmän siihen suunnataan resursseja ja sitä helpompi terrorismin vastaisia toimia on perustella veronmaksajille, tai ihmisoikeusjärjestöille. Terrorismin uhkan tarpeetonta korostamista on pidettävä erittäin huolestuttavana.

Terrorismia ei pidä missään oloissa hyväksyä eikä 9/11 -iskuja väheksyä. Siitä ei ole kyse. Terrorismia on tarpeellista ehkäistä ja uhkaan pitää suhtautua vakavasti. Oleellinen kysymys on: Miten pitkälle terrorismin uhkan nimissä tehtävät toimenpiteet pitää viedä, kun täydellistä turvallisuutta ja vapautta uhkan mahdollisuudesta ei voida koskaan saavuttaa?

Tärkeintä terrorismin vastaisessa toiminnassa on, ettei tule terrorisoiduksi. Terrorismi aiheuttaa uhkan todelliseen suuruuteen nähden tänä päivänä liian suuren mielikuvan ja tunteen. Terrorismin pelon ei saa antaa vallata ajatuksia eikä hallita elämää. Jos päädymme terrorisoimaan itseämme, ovat terroristit, joiden tulisi säilyä marginaalisena sosiaalisena ilmiönä, voittaneet. Terrorismin torjunnassa on pitkälti kyse yhteiskunnan pelon ilmapiirin alhaisena pitämisestä sekä henkisestä valmiudesta kohdata yllättäviä iskuja. Tämä on toki haasteellista, sillä terrorismi ei herätä pelkoa ainoastaan julmien iskujensa vuoksi, vaan erityisesti toiminnan vaikean ennustettavuuden ja tekijöiden hankalan paikantamisen takia.

Kyse on siitä miten suhteutamme terrorismin uhkan ja sen mahdolliset seuraukset muihin uhkiin ja ongelmiin. Mikä on sen panostuksen hinta, että uhkan todennäköisyys saadaan hyvin pieneksi, tai miten pieneksi se halutaan saada, kun uhkattomuuden tilaa ei voida koskaan saavuttaa? Lähes aukoton terrorisminehkäisy vaatisi yleisen ja täydellisen aseidenriisunnan kaltaisia edellytyksiä ja merkitsisi sellaista yksittäisten ihmisten kontrollia, jossa yksilönvapaudesta ei voitaisi enää puhua.

Jokainen terrori-isku on joka tapauksessa tuomittava ja surullinen tapahtuma, mutta iskujen ei tarvitse aiheuttaa liiallista panikointia, kuten erityisesti Yhdysvalloissa on 9/11 jälkeen tapahtunut. Terrorisoitumisestaan Yhdysvallat ja koko läntinen maailma maksaa kovan hinnan. Pitkään.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu