Arvopohjainen realismi on modernia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Eduskunnassa käsitellään tänään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeintä ohjausasiakirjaa, Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Kyse on uuden ajan selonteosta.

Selonteon mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka pohjautuu arvopohjaiseen realismiin. Arvopohjainen realismi on mielestäni hyvä käsite. Kyse on uudesta termistä, mutta pitkäaikaisesta ulkopoliittisesta linjasta.

Käsite mielestäni kutsuu avoimeen keskusteluun ulkopolitiikasta ja tämän päivän haasteista. Käsitteen keskustelun pohjalta – näin uskon – löytyy Suomen paras etu, etenkin kun keskustelemme toisiamme kunnioittavasti. Tämä on modernia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Arvopohjainen realismi tarkoittaa tosiasioiden tunnustamista, turvallisuuden varmistamista ja samalla Suomelle tärkeiden arvojen edistämistä. Uskon, että vuosien mittaan käytännön kautta käsite tulee tarkentumaan käytännönläheisemmäksi, kuten käsitteillä yleensä on tapana.

Realismi: Ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus. Realismia on, että Suomen on tarpeellista olla valmis keskustelemaan myös erimielisten maiden kanssa.

Arvopohjaisuus: Toiminnan perustana ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Suomi edistää kestävää kehitystä, sääntöpohjaista järjestelmää sekä monenkeskisten järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tämä on oma etumme.

Suomi on aina joutunut toimimaan kovan turvallisuuspolitiikan asettamissa raameissa ja on toiminut arvoihinsa pohjautuen. Realismi ja arvot eivät ole ristiriidassa, päinvastoin. On esimerkiksi etumme mukaista, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan ja yhteisiin arvoihin sitoudutaan.

Selonteko on ensimmäinen laatuaan Suomen ollessa sotilaallisesti liittoutunut maa. Kyse on perustavanlaatuisesta muutoksesta ulkopolitiikassamme. Selonteko asemoi Suomen osaksi läntistä turvallisuusyhteisöä ja transatlanttista yhteistyötä. Tämä aika vaatii vahvaa länsimaisten arvojen ja demokratian puolustamista.

Uutta aikakautta leimaavat myös monipuolistuvat turvallisuusuhkat, lisääntynyt kansainvälinen vastakkainasettelu, teknologinen kehitys sekä ilmastonmuutoksen kaltainen koko ihmiskuntaa koskeva ongelma. Myös Nato-jäsenyytemme ja Venäjän hyökkäyssota ovat luoneet uudenlaisen aikakauden.

Muutoksista huolimatta Suomen ulkopolitiikka ei muutu kokonaan. Suomen vahva tuki monenkeskiselle yhteistyölle ja sääntöpohjaiselle järjestelmälle, aktiivinen EU-jäsenyys ja mm ilmastonmuutokseen liittyvät kansainväliset toimet edustavat jatkumoa Suomen ulkopoliittisessa linjassa.

Kun turvallisuus kansainvälisessä politiikassa järkkyy, turvallisuuspolitiikkaan panostaminen ja luottamussuhteiden luominen ei yksin riitä. On kiinnitettävä huomio myös sisäpolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Kansan yhtenäisyys on yksi Suomen turvallisuuspolitiikan kulmakivistä.