Budjettiriihessä on kysymys puoluepolitiikkaa suuremmasta asiasta: Suomen tulevaisuudesta

Viime viikolla kysyin, onko hallitus unohtanut vain kaksi vuotta sitten keksimänsä uudissanan “tulevaisuusinvestointi”. Nyt kaavaillut leikkaukset ovat osumassa juuri niihin kolmeen teemaan, joiden puolesta puhuin tämän vuoden kuntavaaleissa jo viime vuodesta lähtien. Seisoin silloin, ja seison nyt entistä vahvemmin, näiden Suomen tulevaisuuden kannalta kriittisten teemojen takana.

Ennakkotietojen mukaan hallitus on leikkaamassa turvallisuudesta sekä tutkimuksesta ja koulutuksesta. Itse olin näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla, enkä välttämättä ole vielä oppinut “poliittista peliä”, joten puhun edelleen niistä asioista, joita ymmärrän ja olen työkseni 25 vuotta tehnyt: turvallisuus, teknologia sekä koulutus ja sivistys.

Lähdin politiikkaan mukaan, sillä uskon (kuten olen J. V. Snellmania usein siteerannut) sivistyksessä olevan pienen kansan turva. Olen optimisti ja tutkijana uskon sivistyksen ja koulutuksen voimaan sekä sitä kautta puhtaamman ja paremman teknologian mahdollistamaan parempaan huomiseen. Samaan aikaan olen myös koulutukseltani upseeri ja realisti eli tiedän, että näitä yhteiskuntaa eteenpäin vieviä voimia voi edistää vain, jos perusturvallisuus on kunnossa. Ja turvallisuus on ennen kaikkea tunne.

Budjettiriihi on tietenkin paperilla vain kylmää matematiikkaa: mistä leikataan ja mihin lisätään resursseja. Käytännössä kyse on kuitenkin samasta asiasta kuin turvallisuudessa, eli tunteesta. Mikä ja kuka koetaan tärkeäksi – ja kuka ei. Ja tämä tekee päätöksenteosta vaikeaa. On epäkiitollinen tehtävä arvottaa, kenen työ on tärkeämpää kuin toisen.

Tästä syystä nekin uudistukset, jotka jokainen tietää välttämättömiksi mutta epäsuosituiksi, lykätään kevätriihestä syysriiheen ja vuodesta toiseen. Kukaan ei tee sitä ilkeyttään tai tyhmyyttään, mutta politiikka on ilmeisen raaka laji. Erityisesti niin sanotuilla “urapoliitikoilla” on vaakakupissa koko elämäntyö.

Olen useasti sanonut, että uskon jokaisen ihmisen ja poliitikon vilpittömästi pyrkivän yhteiseen hyvään; ainoastaan päämääristä tai keinoista on erimielisyyttä. Politiikka on pohjimmiltaan vain eri pyrkimysten yhteensovittamista yhteisen hyvän nimissä. Kompromisseja. Käytännössä siis arvovalintoja.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta siihen voi vaikuttaa. Ja väkevin keino vaikuttaa tulevaan on arvopohjaiset ja arvoilla perustellut valinnat. Se, mitä pidämme tärkeänä tänään, määrittää sen, mitä saamme tulevaisuudelta.

Parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta rakennetaan vain koulutukseen, sivistykseen ja teknologiaan panostamalla. Ja näihin voi keskittyä kunnolla ainoastaan, mikäli perusturvallisuus on kunnossa.

Suomen erityinen vahvuus kansainvälisessä vertailussa – jopa länsimaiden ja Pohjoismaiden mittakaavalla – ovat aina olleet kansallinen yhtenäisyys, koulutustaso, viranomaisyhteistyö sekä poliittinen vakaus. Voi vain toivoa, että tämän päivän poliittisilla valinnoilla ei murenneta tätä pohjaa.

+8
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuutetuna (Kok.) Espoossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu