Edessä voi olla suurin muutos modernin Venäjän historiassa

Itänaapurissa on meneillään lumipalloefekti, ja vauhti vain kiihtyy. Suomen pitää varautua jopa modernin Venäjän suurimpaan muutokseen: se saattaa todella romahtaa.

Viime viikolla lännessä huolestuttiin Venäjän ilmoittamasta “puolittaisesta mobilitaatiosta”, eli käytännössä valikoivasta liikekannallepanosta. Vaikka Putinin puhe kuulostikin pahaenteiseltä, kyseessä on todennäköisesti vain hätäratkaisu – vaihtoehtojen käydessä vähiin. Putin pyrkii ainoastaan pelaamaan aikaa.

Suomessa on tänä vuonna seurattu hyvin tarkasti Ukrainan sodan käänteitä. Vähintään yhtä suuria ongelmia Venäjällä on kuitenkin sen muillakin rajoilla – sekä niiden sisäpuolella. Neuvostoliiton hajoaminen on saapumassa päätökseensä, ja sen vaikutukset tulevat näkymään useammalla mantereella. Venäjän kumppanit maailman kaikilla laidoilla ovat Putinin heikon sotamenestyksen myötä käyneet nopeasti vähiin samalla, kun sen rajojen sisällä on varsinkin syksyn myötä alkanut melkoinen kuohunta.

Teatteriäänestykset “kansantasavaltojen” liittämisestä Venäjään on tulkittu lännessä usein turhan pinnallisesti: ikään kuin kyseessä olisi yksi askel Putinin tavoitteessa legitimoida Ukrainalta valloitettujen alueiden liittäminen Venäjään. Ei Venäjä ole ennenkään piitannut kansainvälisestä oikeudesta tai toimintansa laillisuudesta. Putin voi sanoa mitä vain – ja se voi tarkoittaa kaikkea tai ei mitään.

Meneillään on perinteinen venäläinen maskirovka, eräänlainen hämäys- ja uuvutustaistelu. Kansanäänestyksissä on kyseessä ennen kaikkea paikalliseen väestöön suunnattu psykologinen operaatio, joka ei tunnu sujuvan kovin hyvin. Vaikka tavallinen venäläinen pyrkisikin välttelemään politiikkaa, hän ei ole sokea tai tyhmä.

Nyt ilmoitettu liikekannallepano johtaa todennäköisesti ainoastaan talveksi paikoilleen jämähtävään rintamalinjaan – jos edes siihen. Huonosti koulutettu, varustettu ja motivoitunut vankien ja pakkovärvättyjen sotajoukko tuskin kykenee merkittäviin voittoihin. Viime viikolla julistetun liikekannallepanon ensimmäiset sotilaat ovat jo saapuneet Ukrainaan. Voi vain kuvitella, mikä on tämän joukon tahto ja kyky taisteluun, jonka motiiveita he eivät välttämättä ymmärrä tai allekirjoita.

Venäjä käyttää Ukrainan sotaa hyväksi omien kansalaistensa etniseen puhdistukseen. Esimerkiksi Itä-Siperiasta, kaukana Moskovasta, on rekrytoitu väestöön nähden suhteeton määrä vähemmistöön kuuluvia burjaatteja ja jakuutteja. Lännessä otsikoihin on noussut erityisesti kaukasialainen Dagestanin tasavalta Kaspianmeren rannalla, joka sekin sijaitsee federaation periferiassa. Dagestanin asukkaista alle 10 prosenttia on venäläisiä, sen sijaan suurin osa väestöstä kuuluu etnisiin vähemmistöihin.

BBC:n     analyysin mukaan Ukrainassa kaatuneista sotilaista valtaosa on syrjäseutujen asukkaita, eikä suurista kaupungeista lähetettyjä kaatuneita ole juuri ollenkaan. Jo mainituista Dagestanista ja Burjatista rekrytoituja sotilaita on molemmilta alueilta kaatunut vähintään 200. Väkimäärältään moninkertaisesti suuremmasta Moskovasta kaatuneita oli samaan aikaan vain 15. Venäjä lähettää syrjäseutujen vähemmistöjä tykinruuaksi, ja se tekee sitä systemaattisesti.

Tällä hetkellä juuri Dagestan antaa kasvot Venäjän federaation sisäiselle kipuilulle. Dagestan kertoo olevansa oma valtionsa, suvereeni ja itsenäinen, ja videot kansan kerääntymisestä kaduille leviävät niin Venäjällä kuin maailmallakin. Kaspianmeren rannikolla nyt nähtävien mielenilmauksien voi olettaa laajenevan muuallekin Venäjällä.

Kansan tyytymättömyys on yleisesti ottaen kasvanut vain muutamissa viikoissa. Helmikuussa alkaneen täysimittaisen hyökkäyssodan ensimmäisen puolen vuoden aikana “komissariaatteja”, venäläisiä alue- ja värväystoimistoja, sytytettiin tuleen noin 20 kappaletta. Kuluneen puolen viikon aikana, eli liikekannallepanon julistamisen jälkeen, noin 20 komissariaattia lisää on sytytetty tuleen. Tuhopoltot ja mielenosoitukset Venäjällä ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Venäjän sisäinen hajanaisuus ja Putinin aseman heikentyminen on havaittu myös ulkomailla. Syyskuun aikana tukensa on julkisesti vetänyt Kiina, Intia, Turkki ja viimeisimpänä jopa Serbia. Nykyisen Venäjän ainoat kumppanit ovat konkurssikypsiä diktatuureja Etelä-Amerikasta, sisällissotaa käyviä ja romahduksen partaalla olevia valtioita Lähi-idästä ja Afrikasta – tai Pohjois-Korea.

Pari viikkoa sitten jopa Kirgisian presidentti antoi Putinin odottaa itseään median edessä. Kirgisian bruttokansantuote on pienempi kuin Pirkanmaalla. Kirgisian naapurivaltion Uzbekistanin presidentti ei vaivautunut itse edes paikalle, vaan lähetti pääministerinsä tapaamiseen.

Pinta-alaltaan kahdeksan kertaa Suomen kokoinen Kazakstan keskellä Aasiaa, Venäjän etelärajalla, on Intian, Turkin ja Serbian tavoin ilmoittanut, ettei se tule tunnustamaan Itä-Ukrainasta valloitettuja alueita osaksi Venäjää. Kaiken lisäksi miehistötappioista Ukrainassa kärsivä Venäjä on joutunut vetämään joukkojaan suuressa mittakaavassa marginaalisilta alueilta, kuten esimerkiksi pinta-alaltaan kolmen Enontekiön kokoisesta Armeniasta.

Suomen lähialueilla välittömiä vaikutuksia Venäjän luhistumisella olisi ainakin Valko-Venäjällä, Georgiassa ja Moldovassa. Globaalissa suurvaltapolitiikassa puolestaan Kiina on kovaa vauhtia täyttämässä Venäjän jättämän valtatyhjiön Aasiassa ja Afrikassa, eikä Venäjä ole sitä enää saamassa takaisin.

Putinin tavoite oli värvätä 300 000 uutta sotilasta. Suunnilleen yhtä monta nuorta miestä on jo poistunut maasta kyseisen ilmoituksen jälkeen. Ihan tätä Putin ei varmaankaan tarkoittanut, kun ajatteli lähettää nuoria miehiä rajan yli. Kaiken lisäksi Venäjältä pakenevat ovat juuri niitä, joita ilman Venäjää ei voi uudelleenrakentaa: rikkaita, sivistyneitä, koulutettuja – ja ennen kaikkea nuoria. Putin ei tuhoa pelkästään Ukrainaa, vaan myös Venäjän.

Putinin korttitalon romahduksen välittömiin vaikutuksiin varauduttava hyvissä ajoin. Jos Venäjän luhistumisella on vaikutuksia jopa toiselle puolelle maapalloa, on sillä varmuudella vaikutuksia myös meille.

Rajakysymys on hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomi on uuden tilanteen edessä. Olisi suotavaa, että tulevana Naton jäsenenä Suomi ottaisi aloitteellisemman roolin kuin mitä se on tehnyt EU:n jäsenenä. Mallia voi ottaa esimerkiksi Virosta, joka ensimmäisenä muiden Baltian maiden sekä Puolan tavoin sulki rajansa venäläisiltä. Vaikka raja onkin suljettu, Viron ja Venäjän välillä turvapaikkamenettely toimii kuten ennenkin: kaikkien kansainvälisten sopimusten mukaisesti, mutta ei yhtään enempää.

Maassa pysyvästi oleskeleville venäläisille Viro on viestinyt selkeästi: maasta saa lähteä sotimaan Venäjän riveissä, mutta samalla menettää oleskelulupansa. Toisaalta Viro on myös viestinyt, että maahan jääviä Venäjän kansalaisia koskee samat institutionaaliset oikeudet suojeluun kuin kaikkiin muihinkin Virossa oleskeleviin, eikä Venäjällä ole Virossa toimivaltaa. Tämä viestintä on ollut johdonmukaista ja jatkuvaa, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Vuonna 2015 näimme, miten Suomen itärajaa voidaan käyttää hybridisodankäynnin välineenä. Seuraava maahantulijoiden aalto saattaa tulla hyvinkin pian. Venäjän armeija on nyt pelottavampi kuin koskaan – lähinnä värväysikäisille venäläismiehille. Tällä kertaa meidän pitää olla hereillä.

Kaikkiin skenaarioihin tulee varautua ajoissa ja ennakoiden. Asioihin reagoiminen ei enää riitä, jos Venäjä ajautuu totaaliseen kaaokseen. Sekä toiminnallinen että poliittinen valmius on syytä varmistaa viimeistään nyt.

+26
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu