Energiakriisillä on hinta, mutta sillä on myös moraalinen arvo

Tämän talven keskeinen keskustelun aihe on jo selvä: kaiken kallistuminen. Keskustelun määrän sijaan siihen toivoisi nyt myös lisää laatua.

Sähkön hinta on vain ensimmäinen signaali tavallisen ihmisen arjen kurjistumisesta. Edessä on todennäköisesti vielä huonompi taloudellinen tilanne ja entistä ahtaammalla oleva talous – niin valtiollinen kuin henkilökohtainenkin. Oleellinen kysymys kuuluu, mitä tuleva syksy ja talvi tarkoittavat Suomelle, kauanko tätä kurimusta kestää ja miten se hoidetaan.

Energiapolitiikka on ennen kaikkea turvallisuuspolitiikkaa. Energiakriisin edellä Euroopalla on edessään kova talvi. Fakta on ikävä, mutta se on sanottava ääneen. Sinisilmäisesti luotu energiariippuvuus Venäjän-tuonnista lyö nyt vasten kasvoja. Elämisen ja asumisen hinnat sekä ihmisten elinkustannukset nousevat.

Euroopassa on meneillään sota, joka näkyy tavallisen suomalaisen arjessa. Tässä historiallisessa tilanteessa korostuu viisi asiaa:

1. Eurooppalainen energiapolitiikka
2. Venäjän eristäminen
3. Euroopan yhtenäisyys
4. Suomalainen yhteiskuntarauha
5. Venäjän propaganda ja informaatiovaikuttaminen

 

1. Euroopan maat pyrkivät tässä hetkessä pitkälti omin voimin löytämään vaihtoehtoisia tapoja energiantuotannolle ja -toimittajille. Sama koskee energiatehokkuuden parantamista ja energiansäästösuunnitelmia. Tämä on kuitenkin vain oireiden paikkaamista, ei syiden huomioimista tai ongelman korjaamista.

Kuten koronapandemia meille opetti, Euroopan maiden yhteistyö on globaaleissa kriiseissä välttämätöntä. Euroopalla on edellytykset luoda energiapoliittiista itsenäisyyttä sekä toimitus- ja huoltovarmuutta, mutta ideologisesti koordinoitu energiapolitiikka tai hajanaiset kansalliset toimet eivät sitä tarjoa. Tarvitsemme yhteisesti suunniteltua yleiseurooppalaisella energiapolitiikkaa, joka katsoo tulevaisuuteen eikä menneisyyden poliittisiin lehmänkauppoihin.

2. Venäläinen energia ei enää ole vaihtoehto. Tässä on pysyttävä hyvin lujana. Kremlin tavoitteena on murtaa länsimainen yhtenäisyys Venäjää vastaan energiapulan, korkeiden energiahintojen sekä taloudellisesti vaikeiden aikojen paineella. Venäjän energia-ase on henkisesti väkevämpi kuin yksikään sen sotilaallinen ase.

Nord Stream -hanke kaikkine käänteineen on tästä hyvin konkreettinen esimerkki. Euroopan väitetty sitoutuminen siihen, että Venäjä joutuu vastuuseen teoistaan Ukrainassa, on räikeässä ristiriidassa hankkeen kanssa. Riskinä on, että populistisen politiikan keskittyessä sähkön hintaan Ukraina unohtuu. Näin ei saa tapahtua.

3. Tänä kesänä Italiassa useat poliittiset puolueet, mukaan lukien Viiden tähden liike ja äärioikeistolainen Lega ja Forza Italia kaatoivat pääministeri Mario Draghin hallituksen, koska se yritti siirtää Italian taloutta pois Venäjän energiasta. Oppositiopuolueet väittivät, että tällaiset menot olivat tarpeettomia ja että venäläisen kaasun uskollisena asiakkaana pysyminen olisi paljon halvempaa. Italia – yksi EU:n suurimmista jäsenvaltioista – on irtautumassa Putinin sotaa vastustavasta yhteisrintamasta. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi kylmiä väreitä kaikkialla Euroopassa.

Venäjä on toimillaan repinyt kansainvälisen järjestyksen sääntökirjan, mikä on huomattu myös Kiinassa. Tässä uudessa epäjärjestyksen maailmassa pärjätäkseen ja selviytyäkseen on EU-maiden oltava toimissaan yhtenäisiä. Tämä on hyvin oleellinen asia tässä hetkessä. Kollektiivinen toiminta korostuu.

4. On varauduttava yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Euronewsin kyselyn mukaan useissa maissa vähintään puolet tai jopa kolme neljästä on huolissaan energian hintojen vaikutuksesta yhteiskuntarauhaan. Huoli on aiheellinen, ja vaatii poliittista johtajuutta sekä rehellistä viestintää kansalaisille. Valitettava monelta taholta hiljaisuus on kuitenkin korviahuumaavaa.

Jos sodan vaikutuksia haluaa arvioida sotaa käymättömien maiden näkökulmasta, täytyy jälleen kerran ymmärtää historiaa. Talousalan ammattilaiset ovat käyttäneet jopa vertausta vuoden 2008 finanssikriisiin. Poliittisilta päättäjiltä olisi siksi hyvä kuulla, milloin energiakriisin odotetaan loppuvan. Sitkeä suomalainen sinnittelee, mutta ilman lupausta kurjuuden päättymistä tavallisen kansalaisen ymmärrys heikkenee.

5. Venäjän propaganda ja informaatiovaikuttaminen jatkaa varmasti kiihtymistään. Venäjä pyrkii iskemään lisää kiilaa EU-maiden välille kohdistaen vaikuttamisensa maihin, jotka on viime kuukausina todettu otolliseksi maaperäksi, esimerkiksi Unkariin ja Italiaan.

Jos Eurooppa toimii oikein, se voi tulla tästä kriisistä ulos entistä vahvempana. Mutta sen seuraavien viikkojen aikana tekemät valinnat ratkaisevat, takaako se itsenäisyytensä vai onko Euroopan poliittinen projekti yksi uhri uhri Putinin julmassa sodassa. Nämä valinnat vaikuttavat myös Ukrainan sodan jatkoon.

Suuremmassa mittakaavassa kyse on paitsi suomalaisen yhteiskuntarauhan kestävyydestä, myös sodan uhkan kasvamisesta kansainvälisellä tasolla. Suomessa täytyy pitää huoli, etteivät jakolinjat yhteiskunnan sisällä kasva. Maailmanpolitiikassa puolestaan täytyy välttää resursseista taistelemista samalla tavalla, kuin esimerkiksi Kreikan ja Turkin (molemmat Nato-maita) välillä on nyt nähtävissä.

Isänmaan kannalta olennainen kysymys kuuluu, kuka maksaa ja kenen kulut. On selvää, että kaikki eivät voi tinkiä kuluistaan yhtä paljon. Nyt on puhuttu pienituloisten pärjäämisestä, mutta energiakriisi vaikuttaa myös pienyrittäjien ja lopulta koko yksityisen sektorin tulokseen. Koronan jäljiltä monella on jo kassa tyhjä, eikä tähän tilanteeseen toivoisi enää yhtään uutta konkurssia.

Vaikka hinta on kova, mielessä täytyy pitää, että Venäjän ei saa antaa voittaa tätä sotaa. Länsimaisten arvojen, kansainvälisen sopimusjärjestelmän ja ennen kaikkea ihmisyyden kannalta on kuitenkin huojentavaa, että Venäjä pelasi energiakriisissä juuri viimeisen valttikorttinsa. Se voi tämän jälkeen uhkailla korkeintaan ydinaseella (tai maavoimien epäonnistuttua meri- ja ilmavoimillaan). Hinta, minkä Ukraina maksaa parhaillaan on aivan eri luokkaa kuin Euroopan energia-asiat.

Pähkinänkuoressa: Euroopan pitää murtaa kahleensa venäläiseen energiaan. Länsimailla ei ole varaa eikä enää edes mitään syytä olla riippuvaisia venäläisestä kaasusta tai öljystä. Tämä ei tarkoita, että nyt olisi aika poliittiselle jälkiviisaudelle, mutta toisaalta myöskään “vihreä siirtymä” ei tarjoa pikaratkaisua kriisiin. Nyt tarvitaan kauas kantavia ratkaisuja – yli puoluerajojen ja vaalikausien.

Kuten olen ennenkin todennut – hyvin meidän lopulta käy. Mutta se ei tapahdu itsekseen. Nyt vaaditaan päättäväisyyttä niin poliittisessa johdossa kuin kansan keskuudessakin. Ukrainaa ei saa unohtaa, ja sama pätee tavalliseen suomalaiseenkin. Poliittiseen sanahelinään jo parikymmentä vuotta kuulunut sananparsi on viimein todellisuudessa tarpeellinen: Nyt on aika kantaa vastuuta.

+6
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu