Eurokriisi on myös turvallisuuspoliittinen kriisi

Eurokriisi ei ole vain taloudellinen kriisi vaan sillä on merkittäviä turvallisuus- ja geopoliittisia vaikutuksia.

Talouden ja turvallisuuden välinen yhteys on vahva. Riittävät taloudelliset resurssit antavat turvallisuuspoliittista liikkumatilaa, eli toimintavapautta tehdä erilaisia ratkaisuja ja vastata riittävällä tehokkuudella erilaisiin uhkakuviin. Vastaavasti heikko taloudellinen tilanne kaventaa tätä vapautta. Logiikka koskee niin valtioita kuin tässä tapauksessa koko eurooppalaista yhteistyötä. Taloudellisesti vakaat olot ovat edellytys muulle vakaudelle. Olemme myös konkreettisesti havainneet millaiseen yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen valtion heikko taloudellinen tilanne johtaa. Kadunmiehet kapinoivat parhaillaan eri puolilla Eurooppaa.

Yhdysvallat on pitkälti taannut Euroopan turvallisuuden toisen maailmansodan jälkeen. Eurooppalaista rauhanprojektia voi pitää onnistuneena. Nyt Yhdysvaltojen strateginen painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle, ja tämä siirtymä tulee tapahtumaan varsin nopeasti. Viimeisimmässä kansalaismielipidetutkimuksessa yli puolet yhdysvaltalaisista kannatti yhdysvaltalaisjoukkojen poisvetämistä Euroopasta. Vaalivuonna tällaiset tulokset vahvistavat käynnissä olevaan muutosta entisestään. Yhdysvalloissa ollaan lisäksi oltu jo pitkään tyytymättömiä eurooppalaisten haluttomuuteen panostaa taloudellisesti sotilaalliseen yhteistyöhön ja Euroopan turvallisuuteen.

Eurooppa joutuu ottamaan jatkossa vahvemmin huolehtimaan itse omasta turvallisuudestaan. Eurokriisi vähentää monien maiden kiinnostusta osallistua eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön, jolle olisi nyt todellista tarvetta. Huomio kiinnittyy taloudelliseen kriisiin eikä kiinnostusta turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseen ole.

Taloudellinen kriisi myös vähentää eurooppalaisten mahdollisuuksia puuttua itsenäisesti niin Euroopan sisäisiin turvallisuusongelmiin kuin sen lähialueen konflikteihin. Kyvyttömyys lisää epävakautta ja turvattomuutta. Useat asiantuntijat ovatkin kevään aikana varoittaneet eurooppalaisen turvallisuuden elinvoimaisuuden hiipumisesta, kun resursseja (ja poliittista tahtoa) turvallisuusyhteistyöhön ei ole. Euroopan turvallisuuspoliittinen uskottavuus heikkenee niin sisäisesti kuin etenkin ulkoisesti.

Kevään aikana on myös voinut havaita miten esimerkiksi Ukrainan, Romanian ja Valko-Venäjän kiinnostus Eurooppaa kohtaan on vähentynyt. Nämä maat saattavat suunnata jatkossa turvallisuuspoliittisen kiinnostuksensa lännen sijasta itään. Myös Turkin eurooppainnostus on merkittävästi laantunut ja maa hakee nyt geopoliittista asemaa itsenäisenä toimijana.

Horjuva talous lisää maiden riippuvuutta ulkovalloista. Aiheellisesti voi kysyä: Onko mahdollista, että taloudellisessa kriisitilanteessa oleva euromaa ottaa vastaan taloudellista tukea sieltä missä rahaa on, euroalueen ulkopuolelta? Kääntyvätkö silloin näiden tuettujen euromaiden turvallisuuspoliittiset ratkaisut tukivaltojen suuntaan? Taloudellisesti vahvoille ”ulkovalloille” eurokriisi avaa siten mahdollisuuden soluttautua myös turvallisuuspoliittisesti Eurooppaan.

Eurokriisi tuskin myöskään lisää Euroopan uskottavuutta nousevien Aasian maiden silmissä. Tämä heikentänee Euroopan poliittisia ja taloudellisia yhteistyömahdollisuuksia nousevien suurvaltojen suuntaan. Geopoliittisesti Eurooppa on, valitettavasti, jäämässä yhä enemmän maailmanpolitiikan reuna-alueeksi.

Eurokriisissä on siis kyse muustakin kuin rahasta – tai sen puuttesta. Kreikan sekä usean muun euromaan taloudellisesta tilanteesta on tullut vakava Euroopan yhteinen huolenaihe, myös turvallisuus- ja geopoliittisesti.