Eurooppalainen internet?

YLE uutisoi tänään otsikolla ”Eurooppalainen internet – ratkaisu tietoturvaongelmiin?” Saksan liittokansleri Angela Merkelin ehdotuksesta muuttaa internetin arkkitehtuuria. Tavoitteena olisi muotoilla netti uudelleen siten, etteivät eurooppalaisten sähköpostit ja muu tiedonsiirto enää kulkisi yhdysvaltalaisten palvelinten kautta. Myös henkilötietoja saisi varastoida vain järjestelmiin, jotka sijaitsevat Euroopan Unionin rajojen sisäpuolella. Ehdotuksesta keskusteltiin EU:n perinteisen voima-akselin, Saksa-Ranska, johtajien tapaamisessa tällä viikolla.

”Euronet” on hyvin ajankohtainen kahdesta syystä. Ensinnäkin elämme parhaillaan kyberaikakauden aamunkoittoa, jossa tehtävillä ratkaisuilla ja päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia. On hyvä, että kyberturvallisuden asiat ovat nousseet valtiojohtajien tapaamisten asialistalle. Nyt tarvitaan nimenomaan strategista osaamista – ja ymmärrystä. Toiseksi NSA-paljastukset ovat (ainakin osaltaan) tuoneet jokaisen ymmärrykseen sen, miten aktiivisesti ja määrätietoisesti internetiä ja koko digitaalista maailmaa käytetään hyväksi ja seurataan tänä päivänä valtioiden toimesta. Eikä tämä koske pelkästään Yhdysvaltoja, vaikka sillä onkin ylivertaiset resurssit ja mahdollisuudet laaja-alaiseen toimintaan kybermaailmassa.

Valtiollisen aktiivisuuden lisääntyminen kybermaailmassa on kuitenkin johtanut siihen, että autoritaaristen hallintojen ohella demokraattisessa Euroopassa viritellään ajatusta globaalin tiedonkulun ja internetin rajoittamisesta – siis internetin alkuperäisen avoimuuden periaatteen kumoamista. Mitä oikein on tapahtumassa?

Näyttää siltä, että vaikka ajatukset yksityisyyden ja tietoturvan parantamisesta sekä eurooppalaisen IT-teollisuuden vahvistamisesta saivat vastakaikua Ranskasta, uutta uljasta euronettiä ei lähdetä aktiivisesti edistämään. Hyvä näin. World Wide Webin ideologiaan kuuluu tuoda tieto kaikkien saataville ja vapaasti selailtavaksi. Alueelliset rajoitukset eivät kuulu internet-maailmaan, vaikka niiden taustalla oleva huoli yksityisyyden suojan ja valtiollisten salaisuuksien rapautumisesta on ymmärrettävä.

Valtiollista tai muiden hyvin resursoitujen ja osaavien toimijoiden tiedustelua edellä mainitut ratkaisut eivät poista. Aiheellista on kuitenkin kysyä, tekisikö sitä netin ”eurooppalaistaminenkaan”. Esimerkiksi kuunteluasemien rakentaminen vieraalle maaperälle ei olisi uusi keksintö ja jo nyt edistyneimmillä toimijoilla on kyky napata tietoa liikkui tai oli se varastoituna kenen tahansa kaapeleissa tai rakentamissa järjestelmissä. Euronetti todennäköisesti vaikeuttaisi tiedon kulkua sen ja ”lopun internetin” välillä. Miten tiedonvaihto Euroopan ja muun maailman välillä järjestettäisiin ja kuka tätä tiedonvaihtoa hallinnoisi? Miten lukuisiin kybermaailman haasteisiin kyettäisiin vastaamaan jakautuneen internetin aikakaudella?

Euronetin rakentaminen, mikäli teknologisesti mahdollista, olisi varmasti kallis urakka. Kenen maksettavaksi kustannukset jaettaisiin ja millä perusteilla? Miten se vaikuttaisi kuluttajahintoihin? Ja miten korvattaisiin nyt laajasti käytössä olevat yhdysvaltalaiset sovellukset ja palvelut, koska monikaan ei vastaavanlaisia vanhan mantereen palveluntarjoajien tuotteita tunne? Yhdysvaltalaisilla yrityksillä kun on velvoite luovuttaa tarvittava tieto pyydettäessä eteenpäin ‒ sijaitsi se missä päin maailmaa tahansa.

Protektionismi ja halu rajoittaa tiedonkulkua kielivät kybermaailmaa kohtaan tunnetusta epäluottamuksesta. Tätä kehityssuuntaa on pidettävä todella huolestuttavana. Luottamuksen heiketessä netin alueellistuminen ja pirstaloituminen lisääntyy. Etsiydytään lähialueen yhteistyöhön niiden kanssa, joilla tiedetään olevan samat huolenaiheet. Tämä lisää epäluottamusta ”blokkien” välillä, ja internet alueellistuu. Näin ei saa tapahtua.

Ainoa toimiva ratkaisu kybermaailman sisältämiin haasteisiin on yhteistyön lisääminen ja aktiivinen luottamuksen rakentaminen eri toimijoiden välillä. Globaalisti. Tämä vaatii avointa vuoropuhelua vaikeistakin asioista, luottamusta lisääviä pelisääntöjä ja niiden noudattamisen valvomista sekä myös teknologisia ratkaisuja, joita voidaan käyttää apuna luottamuksen rakentamisessa. Haaste on yhteinen. Koko maailmalle.