Hallitusohjelman paras lause

Moni on jo ehtinyt tutustumaan uuteen ohjelmaan, jonka linjaukset kertovat maamme tulevan suunnan. ”Ratkaisujen Suomi” -hallitusohjelmaa luetaan kokonaisuutena, mutta erityisesti niiltä kohdin, jotka itseään kiinnostavat. Hallitusohjelman yksi lause voi tarkoittaa merkittäviä käytännön vaikutuksia esimerkiksi virkamiehelle, työttömälle tai yritysjohtajalle. Keskustelu turvallisuudesta, taloudesta ja monista muista aihepiireistä käy jo vilkkaana. Jokaisella keskustelijalla lienee hallitusohjelmassa oma suosikkilauseensa tai -osionsa, jota haluaa joko kiittää tai kritisoida, ehkä molempiakin.

Oma suosikkilauseeni löytyy hallitusohjelman sisäisen turvallisuuden osiosta. ”Tehostetaan viranomaisten, oppilaitosten ja yritysten yhteistä osaamisen kehittämistä” on niin maamme turvallisuudelle kuin kilpailukyvylle hyvin tärkeä lause – ja tavoite.

Osaamisesta on helppo puhua, mutta osaamisen tarpeen yksityiskohtaisempi avaaminen on haastavampi tehtävä. Kun yhteiskuntamme tulevalla hallituskaudella digitalisoituu nopeammalla ja kokonaisvaltaisemmalla tavalla kuin koskaan aikaisemmin, on osaamisen tarve osattava arvioida oikein. Minkälaista osaamista tarvitsemme, kun uudet teknologiat ja digitaaliset palvelut tulevat yhä keskeisemmäksi osaksi yhteiskuntaamme? Emmekä luultavasti vielä edes täysin ymmärrä miten suuresta murroksesta digitalisaatiossa niin teknologioiden kuin uusien toimintamallien luomisen osalta ja sen vaatimassa osaamistarpeessa on kyse. Digitalisaatiossa on Suomen kannalta se hyvä piirre, että tärkeintä ei ole massiiviset voimavarat vaan innovatiivisuus – ja oikea osaaminen.

Kyse ei luonnollisesti ole vain Suomea koskevasta megatrendistä. Koko maailma digitalisoituu, ja vauhdilla. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle sekä maailmanmarkkinoiden kutistumiselle, ja on siten keskeinen maamme viennin sekä kilpailukyvyn edistämiselle. Nimenomaan mahdollisuus.

Yliopistoille, korkeakouluille ja muille opetuslaitoksille on tässä pohdinnan paikka. Miten osataan tuottaa ja kouluttaa oikeanlaista osaamista, jotta edellä mainitut tavoitteet maamme paremman tulevaisuuden tekemiseksi täyttyvät? Haasteen asettaa erityisesti nopea kehitys. Digitaalisen maailman kehityksen voi puolivirallisesti arvioida olevan neljä kertaa nopeampaa fyysisen maailman kehitykseen verrattuna. Osaamisessa tämä tarkoittaa, että vuosia sitten opitut taidot saattavat työmarkkinoiden tarpeiden ja kehityksen näkökulmista vanhentua varsin pian. Elinikäinen oppiminen on välttämättömyys, mutta opetuslaitoksissa on myös oltava jatkuvaa joustavuutta muuttaa opintojen sisältöjä myös sanotussa perusopetusvaiheessa, esimerkiksi maisteriopintojen ”tutkintoputkessa.”

On myös pystyttävä kyseenalaistamaan nykyisten tutkintorakenteiden ajanmukaisuus. Tällä hetkellä iso osa opiskelijoista valmistuu yliopistoista ja korkeakouluista hitaasti, tai eivät ollenkaan. Tutkimusten mukaan yliopistojen miesopiskelijoista maisteriksi valmistuu kymmenessä vuodessa vain puolet. Ehkä, myös osaamisen näkökulmasta, opintopoluista olisi hyödyllisempi tehdä nykyistä ketterämmät ja lyhyemmät, joilla edistetään nopeaa valmistumista ja siirtymistä työelämään. Samalla on tärkeää olla jatkuvasti ajanmukainen näkemys siitä mitä osaamisen alueita nyt ja erityisesti lähitulevaisuudessa on tarpeellista opetuksessa painottaa.

Paljon hyvää yhteistyötä tehdään jo nyt, mutta korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä on tarpeellista syventää. Katsoessani omaa alaani, kyberturvallisuutta, on kehityksen yhtenä keskeisenä edellytyksenä soveltavan opetus- ja tutkimusyhteistyön lisääminen yritysten kanssa. Jos korkeakoulun tutkimus- ja opetusjärjestelmä tukee oikealla tavalla elinkeinoelämässä tarvittavaa osaamista ja ratkaisuja, luo se Suomelle merkittäviä menestysmahdollisuuksia vientiteollisuudessa. Siksi uskon, että panostukset perustutkimuksen lisäksi nykytilanteessa erityisesti soveltavaan tutkimukseen ja mahdollisimman käytännönläheiseen opetukseen tuo Suomelle kilpailukykyä alallani, jonka sekä merkitys että kansainväliset markkinat ovat voimakkaassa kasvussa. Tällöin pystymme nykyistä paremmin myös hyödyntämään tieteen ja tutkimuksen resursseja tehokkaammalla tavalla sekä tutkimustulosten vaikuttavuutta ja kaupallistamista.

Myös yhteiskuntamme turvallisuuden näkökulmasta viranomaisten, oppilaitosten ja yritysten yhteisen osaamisen kehittäminen – ja johtaminen – on digiaikana välttämättömyys. Vain vahvalla yhteistyöllä pystytään vastaamaan digiajan nurjaan puoleen – kyberuhkiin. Toimenpiteet eivät edellytä mittavia resursointeja vaan kyse on enemmänkin asenteellisesta asiasta ja toimintamallien muuttamisesta. Tämä sopii hyvin yhteen hallitusohjelman toisen suosikkilauseeseeni kanssa: ”Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta.”

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu