Homous – taakka vai voimavara ulkopolitiikassa?

Pekka Haaviston valinta presidentinvaalien toiselle kierrokselle nostattaa pakostikin esille kysymyksen Pekan seksuaalisen suuntautumisen vaikutuksesta Suomen etujen ajamiseen – etenkin ulkopolitiikassa. Onko presidentin seksuaalisella suuntautuneisuudella merkitystä Suomen ulkopolitiikan (siis presidentin tehtävien ydinalueen) hoitamiseen? Kyllä on.

Seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, tai esimerkiksi rasismista ja maahanmuuttajista, puhuminen herättää meissä suomalaisissa vahvoja tunteita. Ajoittain liiankin vahvoja. On kuitenkin hyvä, että asioista puhutaan. Minulle suvaitsevaisuus on juuri tämän keskustelun mahdollistamista, eri näkökulmia kunnioittaen.

Pekasta saisimme varmasti edistyksellisenä ja ennakkoluulottomana näyttäytyvän maan presidentin maailmannäyttämölle – vai olisiko tämä jo liian edistyksellistä? Ulkopolitiikan nokkamiehenä Pekka tulisi kiertämään lukuisia maita ja tapaisi satoja valtioiden johtohenkilöitä. Osalle heistä Pekan seksuaalinen suuntautuminen ei näyttäytyisi arvoneutraalina asiana. Yli kahdeksassakymmenessä maassa homoseksuaalisuus on lainvastaista. Pekan seksuaalisella suuntautuneisuudella olisi todennäköisesti vaikutuksensa – nimenomaan taakkana – Suomen etujen ajamisessa ja yhteistyösuhteiden kehittämisessä näiden maiden kanssa. Homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin lisäksi maailmassa on maita (kuten Japani), joiden yhteiskunnat ovat hyvin arvokonservatiivisia. Vieraan maan valtionpäämiehen homous olisi näissä maissa vaikeasti ”käsiteltävä” asia.

Kolmantena ryhmänä ”homokammoisista” maista on syytä mainita maat, joissa on vallalla vahva macho-kulttuuri ja maskuliiniset arvot. Oma katseeni suuntautuu ensimmäiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kannalta tärkeimpään valtioon, Venäjään. Miten ilman paitaa tiikereitä metsästävä Vladimir Putin mahtaisi Pekkaan suhtautua tiukoissa ulkopoliittisissa neuvotteluissa?

Toisaalta Pekan valinta Suomen ulkopolitiikan johtajaksi osoittaisi maailmalle, että Suomessa presidentin seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä valittaessa maalle johtajaa. Muut valintakriteerit menevät edelle. Voidaan puhua ”amerikkalaisen unelman” ilmentymästä, eli Suomessa presidenttiys ei ole vain tietyn yhteiskuntaluokan tai -ryhmän oikeus. Presidentiksi voi nousta yhtä lailla Kallion kulmilta kuin seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvana.

Pekan ulkopoliittisena lisäarvona olisi se, että suvaitsevaisuuteen ja seksuaaliseen tasa-arvoisuuteen liittyvät asiat nousisivat todennäköisesti enemmän esille valtiovierailuiden agendalla. Tällöin Pekan roolin voisi nähdä laajemminkin maailmassa ennakkoluulojen ovia avaajana. Toisaalta, jääkö homouden takia joitain toisia ovia avautumatta?

Juuri Pekka, Suomen presidenttinä, voisi jopa paremmin edistää niitä arvoja, jotka on voimassaolevassa hallitusohjelmassa asetettu Suomen ulkopolitiikan tavoitteiksi. Siis vakaus, turvallisuus, rauha, oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys, sekä oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen.

Pekan valinnalla osoittaisimme lisäksi, ettei Suomi toimi homoseksuaalisuuden kriminalisoimisen, arvokonservatiivisten tai macho-kulttuuristen maiden ehdoilla. Emme mukaudu olemassa olevaan vaan yritämme muuttaa sitä. Toisaalta tämä ulkopoliittinen ”rohkeus” voi kääntyä meitä vastaan ja haitata ulkopoliittisten tavoitteidemme saavuttamista.

Onko homous presidentin ulkopoliittisten tehtävien hoitamisessa taakka vai voimavara? Valmista vastausta ei ole, onhan tilanne meille – Suomelle ja suomalaisille – uusi. Mitä mieltä olet?

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös työelämäprofessori Aalto-yliopistossa, ja toimii dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu