Ihmisyys 2.0 – Digitaalinen etiikka

Teknologiaa kehitetään ja uusia innovaatioita ilmestyy tällä hetkellä enemmän ja nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa aiemmin. Eri tieteenaloilla tapahtuva kehitys on jopa uskomattomalta tuntuvan nopeaa. Nykyhetkessä muutosnopeutta on usein vaikea havaita, kun erilaiset teknologiat älytuteista robottijalkoihin ja tekoälyä hyödyntävistä hakukoneista ihon alle laitettaviin mikrosiruihin vakiintuvat osaksi elämäämme. Suurta kertaluonteista murrosta tuskin koemme vaan teknologia tunkeutuu hiljalleen kaikille ihmiselämän alueille työnteosta vapaa-aikaan – ja rakkauteen. Kehitys tapahtuu askelittain. Esimerkiksi Toyotan tuotekehitysjohtaja totesi minulle keskusteluissamme oivallisesti: automatisoidut autot tulevat keskuuteemme useiden välivaiheiden ja useiden yksittäisten innovaatioiden myötä.

Sitran ”Megatrendit 2016” -raporttia suosittelen jokaisen luettavaksi. Raportissa huomioni herätti erityisesti kaksi toteamusta, jotka useissa ulkomaisissa tulevaisuusarvioissa on ilmaistu Sitran raporttia huomattavasti voimallisemmin. Ensiksi, ihmiskunta saattaa muuttua tulevan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen kolmensadan vuoden. Toiseksi, kyse ei ole enää pian siitä mitä teknologia ja koneet voivat tehdä vaan mitä niiden pitäisi tehdä.

Työelämän muutos on hyvä arkinen esimerkki teknologian kehityksen vaikutuksista. Perinteisiä ammatteja katoaa ja uusia osaamisen aloja syntyy. World Economic Forumin raportissa arvioidaan, että 65 prosenttia nyt koulunsa aloittavista lapsista tulee teknologian kehityksen myötä lopulta työskentelemään ammateissa, joita ei vielä tällä hetkellä ole. Positiivisesti ajatellen teknologia voi tulevaisuudessa mahdollistaa parempia töitä, työpaikkoja ja mahdollisuuksia ihmisille. Samalla on huomioitava, että esimerkiksi 75 prosenttia työvoimasta on kymmenen vuoden kuluttua milleniaaleja eli internet-sukupolvea. Heidän ajatukset elämästä, arvoista ja maailmasta voivat olla kovin erilaisia kuin edellisen sukupolven.

Vaikka nykyhetkessä ylikorostamme helposti – aikakaudesta riippumatta – sen hetkistä muutostilaa, me ihmiset elämme tällä hetkellä teknologisen murroskauden keskellä. Kehityksen pitäisi herättää arvioimaan mihin tämä teknologinen murroskausi johtaa ja mitkä ovat sen vaikutukset meihin ihmisiin? Kysymys voi kuulostaa tulevaisuuden tutkijoiden science fiction -haihattelulta maailmassa, jossa tällä hetkellä alle puolet ihmisistä käyttää internetiä. Mutta kysymykset ovat juuri tässä siirtymävaiheen kohdassa erityisen tärkeitä ja ajankohtaisia. Tutkimusten mukaan noin kymmenen prosentin todennäköisyydellä ihmistä älykkäämpi keinoäly on todellisuutta jo viiden vuoden kuluttua. Hieman kärjistäen sanoen, ihminen voi silloin lopettaa keksimisen, kun meitä älykkäämpi teknologia hoitaa sen puolestamme – meitä ihmisiä paremmin. Useat arvostetut tutkijat puhuvat jopa mahdollisuudesta, että keinoälyllä voisi olla tahto tuhota halutessaan ihmiselämä, koska ihmisyyteen liittyvillä arvoilla ei välttämättä olisi keinoälylle merkitystä.

Tärkein kysymys teknologian kehittämisessä ei yhdisty teknologiaan vaan ihmiseen – millainen on ihminen ja ylipäänsä ihmisyyden merkitys tulevaisuudessa? Tällöin päädymme pohtimaan hyvin syvällisiä asioita, joita kutsun digitaalisen etiikan ja moraalin kysymyksiksi. Kyse on teknologian vaikutuksista inhimillisyyteen ja ihmiseen lajina. Se millaisia ratkaisuja jo nyt kehitettäviin teknologioihin tehdään, määrittelee koko ihmiskunnan tulevaisuutta.

Olen useissa keskusteluissa havainnut, että edellä esitetyt kysymykset tuntuvat monista hyvin etäisiltä. Jo nyt arkipäivässämme erottamattomasti mukana oleva teknologia on luonut meille mahdollisuuden elää vaivattomampaa ja parempaa elämää. Useimmat meistä kokevat tämän hyvänä asiana. Teknologian kehitystä onkin pidettävä myönteisenä asiana ja juuri teknologia voi tarjota ratkaisuja esimerkiksi ihmiskunnan ekologisen kestävyyden saavuttamiseen. Samalla kun puhumme ihmisyydestä 2.0, on välttämätöntä tiedostaa myös riskit, jotka teknologian kehitykseen liittyvät.

Teknologisen kehityksen erilaiset arviot toivottavasti tavoittavat mahdollisimman laajasti niin päättäjät kuin tavalliset ihmiset pohtimaan teknologiakehityksen pidempiaikaisia vaikutuksia elämäämme ja meihin ihmisiin. Tähän myös Sitran raportissa kannustetaan. Kun teknologian myötä ihminen muuttuu lajina, ovat eettiset keskustelut välttämättömiä. Juuri siksi teknologian tulevaisuuskeskusteluun on jokaisella ihmisellä sekä oikeus että jopa velvollisuus osallistua. Ainakin vielä ihmisten tekemät valinnat rakentavat tulevaisuutta.

Mitä mieltä olet – tulisiko jo nyt vastasyntyneisiin lapsiin asentaa siruimplantti katoamistapausten varalta?

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu