Ilmasto- ja turvallisuuspolitiikka samassa veneessä

Kun arvioidaan uhkakuvia ja suomalaisten turvallisuutta, on välttämätöntä huomioida ympäristökysymykset niiden suorine ja epäsuorine vaikutuksineen. Ilmastonmuutoksen eteneminen haastaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä myös suomalaisten turvallisuutta.

Ilmastoasioissa kyse ei luonnollisesti ole vain Suomea vaan koko maailmaa koskevista asioista. Maailman talousfoorumin tämän vuoden globaalissa riskiarviossa ympäristöasiat ja luonnonilmiöt ovat vahvasti esillä. Todennäköisimpien uhkien TOP 5 -listalla on kolme luontoon ja ympäristöön liittyvää uhkaa. Painoarvo on edellisvuosien raportteihin verrattuna noussut, ja kasvanee edelleen tulevina vuosina. Tällä viikolla ilmestyneen Maailman talousfoorumin arvion mukaan muutaman vuosikymmenen päästä Euroopan kaupungeissa kesät ovat 3,5 astetta ja talvet 4,7 astetta lämpimämmät.

On esitetty näkemyksiä, ettei ympäristöasioista tulisi tehdä turvallisuusasioita – turvallistaa niitä – vaan hoitaa enemminkin ympäristöpolitiikan keinoin. Turvallisuusympäristön kehitystä ja uhkia arvioitaessa ei kuitenkaan voida sivuttaa ympäristöasioita, sillä muutoin arvioista puuttuisi merkittävä palanen.

Jo muutenkin liiallisesti esiintyvää sotaretoriikkaa (esimerkiksi ”sotaa ilmastonmuutosta vastaan”) tai sodanjulistuksia ei kuitenkaan tarvita ympäristökysymyksien turvallisuusvaikutuksien pohdintaan.

Yksi syy kriisien syntymiseen

On selvää, että ilmastopolitiikka pitää kytkeä eri aikajänteillä tehtäviin turvallisuuspoliittisiin arvioihin ja päätöksiin. Maailman maiden hallituksilta vaaditaan nyt yhteistyötä ympäristöriskeihin vastaamiseen. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä tämä näyttää olevan haasteellista.

Vaikka ilmastoturvallisuuden vaikutuksista kiistellään, on ilmastonmuutoksella monia suoria ja epäsuoria turvallisuusvaikutuksia vesikriiseineen, jäätiköiden sulamisineen ja muuttoliikkeineen. Kaikkia vaikutuksia on vaikea edes kunnolla ennakoida.

Merkittävät muutokset luonnossa, ympäristössä ja säässä käynnistävät ja voimistavat erilaisia kriisejä. On muun muassa arvioitu, että jopa yli miljardia ihmistä uhkaa joutuminen pakolaiseksi ilmaston lämpenemisen vuoksi. Jo tämä arvio osoittaa miten mittavia vaikutuksia ilmastoturvallisuudella voi olla koko maapallon ja kansainvälisen järjestelmän vakauteen. Ympäristöuhkat asettavat toteutuessaan kyseenalaiseksi koko kansainvälisen järjestelmämme olemassaolon. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu onkin siksi myös turvallisuuspolitiikkaa, ja se on kytkettävä osaksi vastuullista kansainvälistä politiikkaa.

Tutkitusti ilmastonmuutos moninkertaistaa riskejä konfliktien syntyyn ja pakotettuun muuttoliikkeeseen. Esimerkiksi Syyrian sodan puhkeaminen tapahtui samaan aikaan maatalouden edellytyksiä rapauttaneen kuivuuden kanssa. Toki myös vastaväitteitä näistä yhteyksistä esiintyy. Voi kuitenkin todeta, että jollei ilmastonmuutosta saada hillittyä edes siedettävälle tasolle, edessä on vielä merkittäviä uhkia laajojen alueiden peittyessä veden alle tai käydessä yksinkertaisesti elinkelvottomiksi suurelle osalle maailman väestöstä. On vaikea nähdä, kuinka tällainen kehitys ei johtaisi uusiin yhteiskunnallisiin jännitteisiin tai kärjistäisi nykyisiä. Hillittäessä ilmastonmuutosta hillitään myös tulevia konflikteja.

Suomessa pohdinta aktivoitumassa

Luonnonvoimien ja turvallisuuspolitiikan välinen pohdinta on Suomessa jäänyt varsin vähäiseksi. Syynä lienee se, että ilmastoturvallisuutta ei ole juuri pidetty oleellisena turvallisuuden aihepiirinä. Myönteinen poikkeus koettiin vuoden 2018 presidentinvaaleissa, jossa keskusteltaessa Suomen tärkeimmistä turvallisuusuhkista ehdokas toisensa jälkeen toi esille ilmastonmuutoksen. Vaaleissa käyty keskustelu ilmastonmuutoksesta turvallisuusuhkana kuvastaa tämän päivän laajaa turvallisuuskäsitystä, jonka erottamattomana osana ilmastonmuutokseen ja luonnonilmiöihin liittyvät kysymykset ovat. Keskustelu myös kyseenalaistaa turvallisuuskysymyksien jakoa niin sanottujen kovien ja pehmeiden asioiden välillä. Muutosta on Suomessa tapahtumassa muutoinkin. Esimerkiksi viimeisessä 34-sivuisessa Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sana ”ilmasto” esiintyy jo 14 kertaa.

Kansainvälisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa todetaan yhä useammin ilmastonmuutoksen olevan aikamme turvallisuusuhkista jopa suurin. Kansainvälisesti tarkasteltuna ilmastoturvallisuus ei ole sivuhuomiona otettava turvallisuuskysymys, vaan esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusvoimat on kartoittanut ilmastonmuutoksen turvallisuusriskejä jo pitkään. Pienistä maista varsinkin Ruotsi ja Alankomaat ovat nostaneet määrätietoisesti ilmastoasioita kansainvälisen turvallisuuden keskusteluun. Ilmaston kannalta olennainen kysymys on, johtaako yhä aktiivisempi turvallisuuskeskustelu konkreettisiin toimenpiteisiin ilmastoturvallisuuden parantamiseksi. Pelkät puheet eivät tässä riitä. Mikään yhteiskunnallinen taho – tai globaalisti ajatellen yksikään valtio – ei yksin toiminnallaan kykene vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaan monimuotoiseen uhkaan.

Ilmastonmuutoksen seurauksena erilaiset sään ääri-ilmiöt yleistyvät, lämpötilat myös Suomessa nousevat, sademäärät ja tulvat kasvavat, lumipeiteaika lyhenee ja routaa on aiempaa vähemmän. Itämeren pinta nousee ja jääpeite kutistuu. Suomen osalta ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset voivat kuitenkin jäädä hallittaviksi tai osin jopa hyödyllisiksi. Kansainvälisestä kaupasta ja kanssakäymisestä riippuvainen Suomi ei kuitenkaan voi olla huomioimatta niitä riskejä, joita ilmastonmuutos maailman mittakaavassa aiheuttaa. Vastaavasti paikallisemmin tarkasteltuna esimerkiksi Itämeren alueen yhtenä turvallisuushaasteena on nähtävä sen ekologian kehitys. Nykyisin Itämeren alueen kehitys antaa aihetta sekä huoleen että optimismiin. Huolta aiheuttaa erityisesti Itämeren heikko ekologinen tila, joka paikoittain on katastrofin partaalla eikä osoita muuallakaan paranemisen merkkejä.

Ilmastonmuutos ja ympäristöasiat näyttäytyvät jatkossa yhä oleellisempana epäsuorana turvallisuusvaikutuksena Suomeen. Ilmastonmuutosta tuleekin tarkastella moniulotteisena ilmiönä, jolla on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Epävakautta maailmaan osaltaan luovat veden ja ruuan riittämättömyys, ilmastonmuutoksen vaikutukset kriisien ja konfliktien sekä muuttoliikkeiden taustalla sekä vaikutuksien heijastuminen yhteiskuntien talouteen ja sosiaaliseen epävakauteen. Eri uhka- ja riskitekijöiden keskinäisriippuvuuksien ja vaikutusketjujen ymmärtäminen nousevat juuri ympäristökysymyksissä vahvasti esille. Mikään yhteiskunta ei jää näiden keskinäisriippuvuuksien ulkopuolelle, ei edes Suomi. Kytkentä turvallisuuspolitiikkaan tulee näiden vaikutusketjujen kautta. Vaikka hirmumyrskyt tai kuivuus eivät meitä Suomessa ensimmäisenä uhkaa, voivat nämä ilmiöt muualla aiheuttavat riskejä myös suomalaiselle yhteiskunnalle, taloudelle ja turvallisuudelle. Onkin yhä tärkeämpää ymmärtää turvallisuuden ”isoa kuvaa” ja siinä vaikuttavia eri tekijöitä.

Ilmastoasiat ja turvallisuuspolitiikka ovat jatkossa yhä vahvemmin samassa veneessä. Tämä vene kaipaa nyt kansainvälisesti sekä määrätietoista johtajuutta että yhteistoimintaa tekojen muodossa.