Isänmaallinen teko tähän hetkeen

Yli kolme kuukautta jatkunut suursota Ukrainassa herättää paljon tunteita myös Suomessa. Niin kuuluukin. Liian harvoin muistamme, että turvallisuus on ennen kaikkea tunne.

Olen työskennellyt neljännesvuosisadan kovan turvallisuuden parissa. Usein turvallisuus kuvataan kaavioina: resursseja, organisaatiorakenteita, toimintamalleja. Inhimillisestä puolesta ei juurikaan puhuta, vaikka lopulta turvallisuuden tunne on erittäin tärkeä, inhimillinen perustarve.

Viimeistään tänä vuonna jokainen suomalainen on kuullut sanan hybridivaikuttaminen. Se pitää sisällään erilaisia vaikuttamiskeinoja, joista yksi on psykologinen. Informaatiovaikuttamisella pyritään aiheuttamaan huolta ja epävarmuutta. Suomessakin moni kysyy nyt, miten sota Euroopassa vaikuttaa minuun ja minun läheisiini.

Kun Ukrainassa soditaan, voi tuntua itsekkäältä miettiä omaa napaa. On kuitenkin aivan normaalia ja täysin inhimillistä, että epävarmuuden ja uhkakuvien edessä mietimme myös itseämme ja meille tärkeitä ihmisiä. Samalla on hyvä muistaa, että me emme ole pelkästään vaikuttamisen kohteita: jokainen meistä voi myös itse vaikuttaa.

Tutkimusten mukaan kaikkein eniten ympäristömme turvallisuudentunteeseen vaikutamme me ihmiset. Yksilön tunne turvallisuudesta – tai turvattomuudesta – rakentuu sen pohjalta, miten ihmiset hänen ympärillään toimivat. Tämä on huojentava ajatus, mutta samalla myös velvoittava. Meillä on vastuu ihmisistä ympärillämme.

Kolmatta vuotta jatkuva koronapandemia ja laajamittaiseksi suursodaksi levinnyt Venäjän hyökkäys Ukrainassa ovat saaneet monet meistä seuraamaan uutisia vuorokauden ympäri. Kun yhdet meistä yrittävät saada hallinnan tunnetta seuraamalla mediaa turhankin tiiviisti, toiset meistä ovat etsineet selitystä nykyiseen tilanteeseen salaliittoteorioiden ja valeuutisten maailmasta.

On inhimillistä ajatella itseään ja läheisiään. Uutisähkyyn ei kuitenkaan pidä sortua, eikä läheisistä huolehtimisen tarvitse tarkoittaa mitään arjen ylittävää sankaritekoja: päin vastoin. Juuri nyt moni meistä kaipaa ennen kaikkea tavallisia, arkisia asioita. Ihmistä vierelle. Juuri tässä hetkessä isänmaallista on pitää lähimmäisistä huolta.