Käännekohta Ukrainassa ja Euroopan turvallisuudessa – juuri nyt

”Toivon, että talvesta tulisi tavallista leudompi”, totesi eräs ukrainalainen talven kynnyksellä. Sanat jäivät mieleeni. Toivo eli leudommassa talvessa. Sodan keskellä.

Toivoa ja optimismia tarvitsemme näinä synkkinä aikoina. Toivo ei kuitenkaan synny toivomalla vaan konkreettisilla toimilla toivon luomiseksi. Sota Euroopassa on todellisuutta, ja se tulee myös meidän suomalaisia iholle niin mediassa kuin näkiessämme keskuudessamme eläviä ukrainalaisia sodan evakoita. Muistamme oman historiamme. Omakin isoäitini joutui aikanaan lähtemään evakon tielle Käkisalmelta.

Tässä hetkessä tulevaisuus ymmärrettävästi huolestuttaa, sillä Ukrainan sodan päättymisestä ja sen seurauksista ei vielä kukaan tiedä. Mutta siihen voimme vaikuttaa, juuri nyt.

Voi liiottelematta todeta, että olemme historian käännekohdassa. Ukrainalaiset ovat urheasti taistelleet ja kestäneet kansakuntana puolustaessaan itsenäisyyttään. He maksavat hyvin kovaa ja epäinhimillistä hintaa. Tänäänkin. Putin ei tule luovuttamaan niin kauan kuin uskoo sodassa menestymisen olevan mahdollista. Venäjä haluaa tuhota ja alistaa Ukrainan ja palauttaa sen jälkeen lisää ”Venäjän suuruuden aikaisia” alueita hallintaansa. Silloin koetellaan myös Naton viidennen artiklan toimivuutta – enemmin tai myöhemmin. Käykö näin? Ratkaisu on länsimaiden käsissä.

Tässä hetkessä on jokaisen eurooppalaisen poliittisen päättäjän oltava realisti, muuta vaihtoehtoa ei ole. Ukrainalla on puutetta – lähes kaikesta. Erityisesti asemateriaalista. Venäjä pysäytetään – tai ei – Ukrainassa, eli Ukrainassa on kyse myös Euroopan turvallisuuden tulevaisuudesta. Venäjän menestys lisäksi rohkaisee muita maailman autoritaarisia valtioita toimimaan – ottamaan väkivalloin sen minkä haluaa. Tätä rohkaisee länsimaiden varovaisuus.

Paljon hyvää on toki länsimaissa tapahtunut Ukrainan tukemiseksi, mutta se ei yksinkertaisesti riitä, jos todella haluamme todella pysäyttää keinoja kaihtamattoman ja kansainvälisistä sopimuksista vähät välittävän Venäjän.  

Voimavertailussa länsimaat ovat vahvassa asemassa, mutta ongelmana on riittämätön päämäärätietoinen poliittinen tahto ja asian kiireellisyyden ymmärtämättömyys. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat poliittisesti luvanneet tukea Ukrainaa, mutta käytännössä myönnetty aseapu on koko ajan ollut liian vähäistä ja hidasta. Tätä lännen päättämättömyyttä, sekä Gazan tilannetta, Venäjä käyttää hyväkseen. Venäjällä on viime kuukausina ollut niin sanottu strateginen ikkuna auki, ja se on sitä käyttänyt hyväkseen (kuten aktiivisuus rintamilla ja Navalnyin eliminoiminen). Ikkuna on edelleen auki.

Tuki Ukrainalle on nostettava politiikan ykkösprioriteetiksi nyt koko Euroopassa. Ne maat, jotka eivät tässä halua olla, astukoon syrjään. Tätä hetkeä tullaan arvioimaan aikanaan historian kirjoissa – miten Eurooppa todella toimi, kun realismin faktat olivat pöydällä ja tarve kriittisille päätöksille rauhan turvaamiseksi pidemmällä aikavälillä oli panoksena? Toivottavasti historiankirjoitus on sellaista, jonka omatkin lapseni saavat lukea ylpeydellä turvallisessa Euroopassa.

Ukrainan asia on meidän.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu