Kaikki paha loppuu aikanaan

Pääsiäistä 2021 vietetään poikkeuksellisen epävarmuuden vallitessa. Takana on vuoden mittainen pitkäperjantai, eikä kukaan tunnu tietävän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Uusista rajoituksista tai niiden purkamisista saatetaan ilmoittaa vain vuorokauden varoitusajalla. Toisinaan tuntuu epäselvältä, kuka tätä kaikkea edes johtaa.

Kansalaisten uskoa tilanteen ratkaisemiseksi ei ainakaan lisää terveysviranomaisten keskenään ristiriitaiset ohjeistukset ja suositukset tai hallituksen liikkumisrajoitusesitysten kaatuminen perustuslakivaliokunnassa vain muutamaa päivää ennen, kuin rajoitukset olisi tarkoitus ottaa käyttöön.

Suomi on pärjännyt muihin maihin verrattuna koronataistelussa hyvin. Kriisin keskellä suomalaiset ovat osoittaneet luottamusta yhteiskunnan instituutioihin ja osoittaneet halua toimia yhteisen edun hyväksi. Mutta jos koronarajoitukset pitkittyvät tai niiden perustelut eivät enää tunnu uskottavilta tai oikeasuhtaisilta, riskinä on, että kansalaisten halu toimia oikein rapautuu. Siksi päätösten tulee olla läpinäkyviä ja viestinnän johdonmukaista.

Suomesta tuskin löytyy enää yhtäkään ihmistä, joka ei tietäisi että koronavirus on kurjistanut meidän kaikkien elämää. Siitä huolimatta kaikki koronaviestintä lähtee huolesta, murheesta ja uhkakuvista. Varmasti löytyy heitä, jotka eivät kriisiä ota riittävän vakavissaan, mutta valtaosa suomalaisista on tehnyt parhaansa estääkseen viruksen leviämisen. Heille olisi syytä luvata muutakin kuin verta, hikeä ja kyyneliä.

Toivolla ja tulevaisuudenuskolla on valtava merkitys. Nyt kun olemme yhä uusien loppukirien kierteessä, olisi erittäin tärkeää tietää, milloin, miten ja millä tavoin meidän on tarkoitus palata normaaliin arkeen. Johtavien poliitikoiden ja asiantuntijoiden haastatteluista paistaa ainoastaan huoli ja kurjuus, mutta kukaan ei tunnu sanovan, että olemme jo voiton puolella. Että kyllä tästäkin selvitään, yhdessä.

Suomelta puuttuu nyt lupaus paremmasta. Moni on joutunut työttömäksi ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, eikä tulevista korvauksista tai niiden perusteista ole vielä varmaa tietoa. Kukaan ei osaa sanoa, milloin riskiryhmään kuuluvia sukulaisia ja ystäviä saa taas tavata normaalisti tai yleisötapahtumia järjestää. Ainoa varma asia lähitulevaisuudessa on epävarmuus.

Perusoikeuksiin puuttuminen on hankala asia ja on ymmärrettävää, että tilapäistenkin lakimuutosten voimaan saattaminen on vaikeaa. Mutta sen sijaan että päättäjät kertovat ainoastaan perusteita yksittäisten rajoitusten puolesta ja vastaan tai lainsäädännön teknisiä haasteita, tarvitaan myös lupaus paremmasta huomisesta. Vastuunkantoa on myös jaksamisesta huolehtiminen.

On selvää, että vallitsevassa koronakriisissä loppukirejä saattaa tulla vielä useita. Sitä on turha kiistää. Mutta samaan aikaan olisi hyvä muistuttaa, että jokaisen loppukirin jälkeen olemme lähempänä maalia ja tilanne on jälleen hieman parempi. Olisi virkistävää kuulla valtionjohdolta ja vastuuministeriöiltä myös rohkaisevia ja konkreettisia viestejä siitä, kuinka elämä koronan jälkeen jatkuu.