Kenen älyä – millaisin seurauksin?

Käsketään tietokoneelle tehtävä: Kirjoita annetusta tietoaineistosta artikkeli, joka psykologisesti vetoaa mahdollisimman moneen suomalaiseen. Artikkeli saattaisi valmistua sekunneissa. Erilaisia algoritmeja ja big datan analytiikkaa hyväksikäyttäviä robottitoimittajia on työskennellyt erityisesti urheilu- ja talousuutisten parissa jo vuosia, muun muassa talouslehti Forbesissa. Emmekä edes tiedä onko mielenkiintoinen ja luettava uutinen tai sosiaalisessa mediassa esitetty provokatiivinen kommentti ihmisen vai koneen kirjoittama – onko sillä edes merkitystä?

Nykyinen kehitys, aikamme teknologinen evoluutio, on huikea. Tänä päivänä voit jo varsin huokealla hinnalla ostaa kauko-ohjattava helikopterin – tai nelikopterin, joka välittää reaaliaikaista tallentavaa videokuvaa älypuhelimeesi. Googlen hakukone tuntee Sinut todennäköisesti paremmin kuin puolisosi, ja muistaa menneisyytesi paremmin kuin sinä itse. Työssäni näen robotteja, jotka eivät vain hoida kotiaskareita, vaan tekevät vaativia kirurgisia leikkauksia, osallistuvat sotatoimiin ja ajavat autoja. Japanissa pankissa asioidessasi Sinua saattaa tiskin toisella puolella palvella robotti. Google patentoi hiljattain robotin, jolle voi ladata haluamansa persoonallisuuden. Roboteista, digitalisaatiosta ja tekoälystä – aikamme trendeistä – on nyt Suomessakin virinnyt keskustelua, jonka voi tiivistää suositeltavan Martin Fordin kirjan (Rise of the Robots) sanoihin: On ymmärrettävä missä nyt olemme, jotta voimme kulkea tämän kehityksen keskellä oikeaan suuntaan. Kehitys on myönteinen, mahdollisuus Suomen kilpailukyvyn parantamiselle, kun siihen osaa suhtautua oikein – ja turvallisuus huomioiden.

Nykyhetken kehityksessä itseni huolestuttaa juuri turvallisuus. Näemme ja koemme yhä kehittyneempiä teknologisia ratkaisuja, jotka hiljalleen hiipivät arkipäiväämme. Monet meistä ajavat jo nyt autolla, jossa on satoja sensoreita ja auto itsessään on kuin pyörillä liikkuva tietokone. Älypuhelimesi on suorituskykyisempi kuin NASA:n tietokoneet, joiden avulla ensimmäiset ihmiset lennätettiin kuuhun. Kilpailu uusien teknologisten innovaatioiden tuottamisessa on tänä päivänä todella kova, ja tuotteet pyritään saamaan markkinoille mahdollisimman nopeasti – ennen kilpailijoita. Tällöin usein tingitään turvallisuudesta, ja jopa tarkoituksella jätetään turvallisuus-asiat huomioimatta. Trendinä valitettavasti näyttää olevan, että teknologia kehittyy nopeammin kuin turvallisuus. Tuotteiden turvallisuuteen kannattaa niitä hankkiessa kiinnittää huomiota.

Samanaikaisesti annamme myös koneille enemmän valtaa tehdä päätöksiä itsenäisesti. Tietokoneet tekevät itsenäisesti kauppaa pörssissä, esikäsittelevät vakuutusilmoituksemme ja pystyvät kertomaan meille mieltymyksemme kohteet. Digitaalisessa turvallisuudessa, kyberturvallisuudessa, on puolestaan jo pitkään toistettu aiheellista ”ihminen on heikoin lenkki” sanomaa, mutta kehitys vie kohti tulevaisuutta, jossa koneet ja ohjelmistot hoitavat yhä enemmän ihmisten puolesta kriittisiä prosesseja ja tiedonvirtaa. Tällöin koneet ja ohjelmistot ovat suurin ongelma – tai ratkaisu.

Tiedän tekoälyn olevan monelle ihmiselle ”utopinen juttu”, mutta kehitys suorastaan pakottaa pohtimaan tätä asiaa. Ray Kyrzwiel, yksi Googlen johtajista, on arvioinut robottien saavuttavan ihmisten älykkyyden tason vuonna 2029. Yksi aikamme merkittävimmistä tiedemiehistä Stephen Hawking on varoittanut tekoälyn muodostuvan todelliseksi vaaratekijäksi ihmiskunnalle “ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa.” Hawking ja kymmenet tekoälyn kanssa tekemisissä olevat tiedemiehet ja yrittäjät kirjoittivat alkuvuodesta avoimen kirjeen, jossa vaadittiin tekoälyn osalta kiinnittämään enemmän huomiota turvallisuuteen ja tekoälyn vaikutuksiin yhteiskunnassa. Viimeisen vuoden aikana tekoälyn tulevaisuudesta on ilmestynyt useita mielenkiintoisia kirjoja, jotka varoittavat koneiden älyn ylittävän ihmisälyn. Jos niin tapahtuu, on luonnollista, että koneet luovat yhä älykkäämpiä koneita. Teknologisen kehityksen ”Graalin maljaksi” kutsuttu tekoäly tarkoittaa koneiden kykyä ajatella itsenäisesti, ylittäen inhimillisen älykkyyden tason, jolloin koneet eivät ainoastaan vain reagoi niille annettuihin käskyihin.

Seuraava askel tekoälystä on supertekoäly, jossa koneet eivät ylitä ihmistä vain älykkyydessä ja ongelmanratkaisutaidoissa vaan myös luovuudessa ja jopa sosiaalisissa taidoissa. Oxfordin yliopiston professorin Nick Bostromin mukaan tämän kehityksen nähtyämme emme voi enää palata kehityksessä taaksepäin. Kukaan ei tiedä mitä silloin tapahtuu, jos siirrymme superkeinoälyn aikaan. Fakta kuitenkin on, että koneiden suorituskyky on kaksinkertaistunut puolentoista vuoden välein vuodesta 1956 alkaen. Superkeinoäly voi osoittautua ihmiskunnan lahjaksi, esimerkiksi tautien parantamisessa tai innovaatioiden luomisessa – tai sitten joksikin aivan muuksi.

Kesäkuisessa Suomessa tekoälyn pohtiminen saattaa tuntua fantasialta, yhdeltä tarinalta, jollaisia olemme tottuneet Terminaattori-elokuvissa näkemään. Ehkä se sitä tulee olemaankin. Itse en ole vielä nähnyt robottia, joka kävelisi kotiovestani sisään ja keittäisi minulle kupin kahvia. Toisaalta minun olisi vaikea kuvitella arkipäivääni tai työntekoani ilman minkäänlaisia digitaalisia, hyvin älykkäitä, laitteita. Nämä laitteet tulevat jatkossa olemaan yhä älykkäämpiä, niitä on enemmän ja laitteeni myös kommunikoivat lisääntyvissä määrin keskenään. Ainakin toistaiseksi laitteet tottelevat komentoja ja olen laitteitteni herra – kuten on ihmiskunta teknologian kehityksessä. Toivottavasti näin on myös jatkossa.