Kevään vaaleissa puhuttava turvallisuudesta

Valmistautuminen ensi kevään eduskunta- ja europarlamenttivaaleihin on käynnissä. Puolueissa viimeistellään ehdokasasetteluja, hallitus- ja vaaliohjelmatavoitteita pohditaan laajalti yhteiskunnassa ja mielipidekyselyiden tuloksia seurataan herkällä korvalla. Vaalien tärkeimmistä teemoista viriää voimistuvaa keskustelua. Tulevista vaaleista on jo puhuttu ilmastonmuutosvaaleina, talousvaaleina ja maahanmuuttovaaleina.

On tärkeää, että turvallisuus nousee sekä eduskunta- että europarlamenttivaalien keskeiseksi teemaksi. Turvallisuusasiat ovat tutkimuksien mukaan ihmisten keskeisimpiä huolenaiheita niin Suomessa kuin Euroopan unionissa. Nopeasti muuttuva turvallisuusympäristö edellyttää näkemyksellisyyttä turvallisuuden avainkysymyksistä. Samalla on huomioitava, että turvallisuus on tänä päivänä huomattavasti laajempi kokonaisuus kuin sen ytimessä oleva valtiokeskeinen sotilaallinen turvallisuus.

Turvattomassa Suomessa – tai puhumattakaan Suomesta, jossa olisi kansallisen suvereniteetin menettämisen pelko – muut yhteiskunnalliset kysymykset näyttäytyisivät toisarvoisina. Turvallisuudesta on puhuttava, ja turvallisuus on varmistettava.

Erityisesti seuraaviin turvallisuusasioihin tulisi tulevana keväänä kiinnittää huomiota.

Vaalien turvaaminen. Vaalien luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian turvaamista. Vaikka tarpeetonta pelon ilmapiirin luomista tulee välttää, on tulevissa vaaleissa varauduttava ulkopuoliseen vaikuttamiseen. Tämä koskee itse vaalitoimituksen turvaamista sekä varautumista niin ehdokkaiden, puolueiden, median kuin kansalaisten osalta. Turvallisuuspohdinta on syytä aloittaa siitä, miten vaalien turvallisuudesta tulisi huolehtia? Säilytetäänkö tällä hallituskaudella tehty (viisas) päätös olla digitalisoimatta vaaleja seuraavalla hallituskaudella? Miten Suomen tulisi ulkopoliittisesti reagoida, jos selkeästi havaitsemme ulkopuolista vaikuttamista vaaleihimme? Samalla on tärkeä pitää mielessä, että jokainen voi itse lisätä vaalien luotettavuutta osallistumalla esimerkiksi kampanjointiin ja ennen kaikkea äänestämällä. Mitä useampi on mukana, sitä vaikeampi vaaleihin on sekaantua ja niiden uskottavuutta horjuttaa.

Turvallisuus kansainvälisenä yhteistyönä. Turvallisuudesta huolehtiminen perustuu jatkossa yhä vahvemmin yhteistyöhön. Euroopan unioni on ollut menestyksekäs rauhanprojekti, ja viime vuosina eurooppalaisessa turvallisuusyhteistyössä on otettu merkittäviä edistysaskeleita. On Suomesta itsestään kiinni millä tavoin haluamme olla mukana eurooppalaisessa yhteistyössä ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää? Sama pohdinta koskee yhteistyötä etenkin Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa. Transatlanttisen suhteen merkitys Suomen turvallisuudelle on edelleen tärkeä todeta selkeästi.

Nato-kysymys. Turvallisuudesta keskusteleminen vaaleissa johtaa usein keskusteluun Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Luultavasti tälläkin kertaa. Itse en usko, että uusia avauksia tai vahvoja linjauksia tulemme näkemään. On kuitenkin tärkeää, että puolueiden näkökannat tuodaan esille, sotilaallisista turvatakuista (ja niiden puuttumisesta) keskustellaan avoimesti ja etenkin eurovaaleissa mietitään eurooppalaista turvallisuusyhteistyötä myös Natoon kuulumattomien EU-maiden näkökulmasta.

Ymmärrys uhkista. Ajantasainen ymmärrys uhkista on välttämätöntä turvallisuuspohdinnoissa. Millaisia ovat lähivuosien uhkat ja millaiseen uhkamaailmaan olemme matkalla? Entä millaisia vaikutuksia eri uhkilla on Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen? Muun muassa Janne Riiheläinen ja Charly Salonius-Pasternak ovat nostaneet esille huolen kansalaisten ja päätöksentekijöiden tilannekuvien etääntymisestä – miten ylläpidetään yhdenmukaista turvallisuuden tilannekuvaa Suomessa? Miten Venäjän uhkasta saa / pitää Suomessa julkisesti puhua?

Jatkuvan valmiuden periaate. Lähivuosina voi olettaa, että suomalaisen yhteiskunnan on toimenpiteissään oltava nykyistäkin nopeampi ja joustavampi kohtamaan erilaisia häiriö- ja uhkatilanteita. Hybridivaikuttamisen moninaisiin muotoihin on kyettävä vastaamaan niin fyysisessä kuin digitaalisessa toimintaympäristössä. Miten vahvistamme yhteiskunnan nopeaa reagointikykyä ja siihen liittyvää niin johtajuutta kuin lainsäädäntöä sekä tilannekuvan ylläpitämistä ja viranomaisyhteistyön rajapintoja? EU:n ja Naton välisen yhteistyön vahvistaminen on tärkeää hybridiuhkiin varauduttaessa, ja Suomeen perustetulla Hybridiosaamiskeskuksella on tässä merkittävä rooli.

Kyberympäristö haastaa turvallisuutta. Teknologian ja digitalisaation kiihtyvä kehitys tuo mukanaan sekä merkittäviä uhkia että mahdollisuuksia Suomelle. Turvallisuus näyttäytyy tässä kehityksessä suomalaisille yrityksille yhä vahvempana kilpailuetutekijänä. Miten huolehditaan tämän positiivisen kehityssuunnan hyödyntämisestä? On selvää, että erilaisten kyberuhkien evoluutio ottaa seuraavalla vaalikaudella ison loikan eteenpäin ja kyberuhkiin varautuminen nousee yhä merkittävämmäksi asiaksi turvallisuudessa. Miten ennakoimme, varaudumme ja vahvistamme sietokykyä näihin uhkiin?

Maanpuolustus ja sen toteuttaminen. Vaikka sodan ja rauhan rajaa tarkoituksellisesti jatkossa hämärretään vahvemmin, on sotilaallisen maanpuolustuskyvyn säilyminen ja riittävien resurssien turvaaminen puolustusvoimille turvallisuudessamme erittäin tärkeä asia. Maanpuolustuksesta halutaan huolehtia ja se pitää vaalikeskusteluissa ilmaista selkeästi. On myös tärkeää, että keskustellaan suomalaisen puolustusteollisuuden asemasta, sotilaallisen kriisinhallinnan tulevaisuudesta sekä ulkomaisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta. Maanpuolustustahdon ylläpitämiseen ja kansalaisyhteiskunnan sitouttamiseen tarvitaan poliittisilta päättäjiltä näkemyksellisyyttä. Kansalaispalvelusmalli ja sukupuolineutraali asevelvollisuus herättänevät puolueissa erilaisia näkemyksiä.

Kokonaisturvallisuuden malli Suomen turvallisuuden takeena. Koko yhteiskunnan osallistaminen turvallisuuden tuottamiseen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen periaate – kokonaisturvallisuus – on suomalainen menestystarina. Mallista saa olla ylpeä. Miten mallin toimivuudesta huolehditaan ja miten sitä jatkossa kehitetään? Entä miten voimme vielä nykyistä paremmin nähdä kokonaisturvallisuusmallimme suomalaisena vientituotteena maailmalle? Keskeisenä asiana säilyy huoltovarmuutemme turvaaminen.

Sisäinen turvallisuus ihmisten arjessa. Turvallisuus näyttäytyy vahvasti suomalaisten arjessa, osana arkipäivää. Miten huolehdimme esimerkiksi siitä, että kaduilla on turvallista kävellä, poliisin palvelut ovat tasavertaisesti jokaisen saatavilla, syrjäytymistä kyetään ehkäisemään, hätäkeskuspalvelut turvataan ja ettei ääriliikkeet vahvista kannatuspohjaa Suomessa? Resurssikysymykset, asianmukaiset toimivaltuudet sekä luottamuksen ylläpitäminen viranomaisiin nousevat hyvin keskeisiksi asioiksi.

Maahanmuutto osana turvallisuutta. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset herättävät voimakkaita tunteita ja ovat poliittisesti herkkiä. Kansallinen ja eurooppalainen politiikka yhdistyvät vahvasti maahanmuuttokysymyksissä. Joka tapauksessa Suomessa on varauduttava kymmenien (jopa satojen) tuhansien maahanmuuttajien tuloon, ja toisaalta lisääntyvä maahanmuutto voi vahvistaa vihamielistä toimintaa niin maahanmuuttajien kuin kotimaisten ääriliikkeiden keskuudessa. Miten maahanmuutto kyetään paremmin ennakoimaan ja pitämään hallittuna? Maahanmuutosta on kyettävä keskustelemaan myös turvallisuuden näkökulmasta (lukusuosituksena tutkimusraportti).

Turvallisuuspolitiikka-käsitteen sijasta on aiheellista puhua turvallisuuden politiikasta. Näkökulma on tällöin perinteistä turvallisuuspoliittista keskustelua hallitsevia teemoja laajempi. Keskustelun lähtökohtana tulisi olla kysymys siitä, miten politiikalla edesautetaan turvallisuuden ylläpitämistä ja vahvistamista suomalaisen yhteiskunnan kulmakivenä lähivuosina. Moderni turvallisuuden politiikka edellyttää laajaa osaamista, tilanneherkkyyttä ja asiantuntemusta poliittisilta päättäjiltä, ja senkin takia turvallisuudesta on nyt puhuttava. Tavoitteesta ei mielestäni saa tinkiä – Suomen pitää olla jatkossakin maailman turvallisin maa.