Kohti vuotta 2017 – turvallisuus

Turvallisuudesta on Suomessa puhuttu tänä vuonna enemmän kuin vuosikymmeniin ja julkisuudessa suorasanaisemmin kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Turvattomuutta ilmentävät uutiset tavoittavat meidät suomalaiset tehokkaasti eri viestintäkanavien kautta, jota sosiaalinen media huomaamattamme mielikuvissamme vahvistaa. Suomalaisten turvallisuuden tunteen heikentyessä voi jopa kysyä, että miten luotettavaa tietoa suomalaisten on edes tämän päivän informaatioympäristössä mahdollista tavoitella? Olemme samalla hiljalleen oppimassa elämään turvallisuuden uudessa normaalitilassa, jota luonnehtivat muutosnopeus, ennalta-arvaamaton epävakaus sekä toimintaympäristön kompleksisuus. Niin turvallisuuden kuin turvattomuuden näkökulmasta oikeat kysymykset vuodelle 2017 kuuluvat: Mitä tapahtuu seuraavaksi, millaisia mielikuvia tapahtumat ajatuksiimme luovat ja miten varautuneita näihin tapahtumiin olemme? Ainakin vaalien turvallisuudesta tulemme puhumaan Euroopassa paljon.

Tulevana vuonna meidän suomalaisten on oltava sietokykyisempiä erilaisia kybervaikuttamiskeinoja vastaan kuin koskaan aikaisemmin. Todellisten tapahtumien rinnalla vaikuttaminen kohdistuu tunteisiimme ja mielikuviimme. Tässä kontekstissa nykyhetken Venäjä on toimissaan arvaamaton ja kyberkyvykkyyksiltään yksi maailman voimakkaimmista. Venäjän hiljattain julkaistu informaatioturvallisuuden doktriini ja viime vuoden kansallinen turvallisuusstrategia ilmentävät Venäjän omaa huolestuneisuutta erilaisia kybertoimia kohtaan sekä Venäjän omaa suurvaltapoliittista tavoitteellisuutta myös digiympäristössä ja teknologian kehityksessä. Suomessa digitaalisen toimintaympäristön merkitys turvallisuudessamme ja suomalaisten yhtenäisyydestä huolehtimisessa muodostuu syvenevän digiriippuvuutemme myötä yhä tärkeämmäksi.

Tekijän aukoton todistaminen digitaalisessa toimintaympäristössä on hyvin haasteellista. Vaikka todentaminen onnistuisi, ovat tiedusteluviranomaiset ymmärrettävästi haluttomia paljastamaan julkisuudessa tietolähteitään. Kyberoperaatioiden tekijän on siten julkisuudessa helppo kiistää tekonsa, ja poliittiset riskit mahdollisista vastatoimista jäävät pieniksi. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa etenkin valtiolliset toimijat käyttävät kehittyneitä kyberkykyjään yhä aktiivisemmin ja aggressiivisemmin poliittisten tavoitteidensa edistämiseen. Kehityskulku jatkuu tulevana vuonna.

Digitaalinen ympäristö on tullut jäädäkseen – ja sen hyväksikäyttäminen. Kyberhyökkäyksen kriittiseen infrastruktuuriin keskellä talvea, vaaleihin vaikuttamisen tietomurroin ja hakkeroinnein sekä jatkuva hyvin määrätietoisen informaatiovaikuttamisen (muutamia esimerkkeinä) olisi luullut viimeisen vuoden aikana herättäneen kansainvälisen yhteisön vakavalla tavalla vastaamaan näihin aktiviteetteihin – ennen niiden vielä vakavampaa eskaloitumista. Näin ei ole tapahtunut ja digiympäristö näyttäytyy edelleen houkuttelevana ”villinä läntenä”, jossa voi tehdä melkein mitä vain ilman poliittisia seuraamuksia. Kyberympäristön lisääntyvä hyväksikäyttäminen hämmentää etenkin poliittisesti ja asioiden toivotaan ikään kuin itsestään muuttuvan paremmaksi. Kykyjen kehittyessä kykyjen käyttäminen näyttää lisääntyvän – myös Suomea kohtaan. Tulevana vuonna tämä edellyttää aiempaakin vahvempaa poliittista ymmärrystä ja päättäväisyyttä kyberasioissa.

Digitaalinen toimintaympäristö hämärtää perinteisiä turvallisuuden (kuten sotilaallinen/ei-sotilaallinen, rikos/sodankäynti, ulkoinen/sisäinen, digitaalinen/fyysinen) raja-aitoja. Jopa turvallisuuden ja turvattomuuden erottaminen vaikeutuu. Kokonaisymmärryksen merkitys korostuu. Myös sodan ja rauhan tilan häilyessä uskon, että digiympäristöstä muodostuu hyvin merkittävä konfliktien ja sotien taistelukenttä, jossa kamppaillaan tavoilla, joita emme vielä edes kunnolle kykene ennakoimaan. Hyökkäysten ja vaikuttamisen tapojen ei tarvitse olla hetkellisen dramaattisia iskuja vaan vaikuttamisen keinot ovat paremminkin vähemmän dramaattisia ja pidemmällä ajanjaksolla tapahtuvia, hiljalleen kansakunnan yhtenäisyyttä ja keskinäistä luottamusta itseensä ja kumppaneihin nakertavaa. On muistettava, että sotataidon huippu on saada vastustaja luopumaan tavoitteistaan jo ennen taistelua. Vaikutuskeinojen muutosnopeus edellyttää puolustautumiskeinojen jatkuvaa kehittämistä, ja jatkuvaa valppautta jokaiselta suomalaiselta.

Turvallisuus on Suomen kivijalka, jota pyritään horjuttamaan eri tavoin tulevan vuoden aikana. Tämä ei ole pelottelua eikä turvattomuuden tuottamista vaan realismia, josta on tarpeellista meidän suomalaisten olla tietoisia. Samalla on varottava, ettemme luo turhia uhkakuvia ja myöskään näe uhkia kaikkialla, ja siten tarpeettomasti vahvista turvattomuutta tai eskaloi tapahtunutta. Ajan henkeen kuuluu, että lähes kaikista huolista, murheista ja riskeistä puhutaan turvallisuutena ja uhkina. Tarvitsemme malttia puhuessamme turvallisuudesta. Kyse on kyvystä osata asettaa niin erilaiset uhkat kuin itse turvallisuus oikeisiin mittasuhteisiin. Siis suhteuttaa turvallisuus ja uhkat niitä yli- tai alikorostamatta. Tarpeettomasti ei pelon ilmapiiriä tule luoda. Tässä jokaisella suomalaisella on tärkeä rooli, kuten myös sillä kenen ja millä kielellä (termeillä ja määritelmillä) turvallisuuden todellisuutta määritämme.

Turvallisuudeltaan sietokykyinen Suomi rakentuu sietokykyisistä ja sivistyneistä suomalaisista. Yhteisenä tavoitteenamme on huolehtia turvallisuudestamme parhaalla mahdollisella tavalla myös kohta alkavalla itsenäisyytemme toisella vuosisadalla.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu