Koko kansan Kultaranta-keskustelu

Kesäkuussa järjestetty ensimmäinen Kultaranta-keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta oli askel oikeaan – nykyajan – suuntaan. Kultarantaan kutsutut satakunta asiantuntijaa vaihtoivat ajatuksiaan avoimessa hengessä, ja ei-julkisissa keskusteluissa ”reippaitakin” näkemyksiä esittäen. Anti osallistujille oli erinomainen.

Kultaranta-keskustelu ei kuitenkaan ole saanut aikaan laajempaa kansalaiskeskustelua turvallisuuspolitiikkamme nykytilasta ja tulevaisuudesta. Valitettavasti, sillä ajankohtaisia aiheita keskusteltavaksi kyllä riittää ja juuri nyt tarvittaisiin raikkaita ja innovatiivisia näkemyksiä turvallisuuspolitiikkamme kehittämiseksi, myös asiantuntijajoukon ulkopuolelta.

Syitä keskustelun laimeuteen on kolme.

Ensinnäkin, turvallisuuspoliittinen keskustelu koetaan Suomessa edelleen varsin elitistiseksi, eli korkeamman tason politiikan alueeksi, josta on lupa keskustella vain asiaan vihkiytyneiden kesken. Vaikka Kultarantaan kutsuttujen asiantuntijoiden määrää voi pitää ilahduttavan suurena ja erilaisia taustaryhmiä edustaneena, oli kyseessä joukko ihmisiä, jotka jo muutenkin esimerkiksi yhteiskunnallisen asemansa takia turvallisuuspoliittisia asioita pohtivat, ja niistä päättävät. Turvallisuuspolitiikan elitistinen leima ei Kultaranta-keskusteluiden tuloksena hävinnyt, eikä tavallisten suomalaisten kynnys osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun madaltunut.

Toiseksi, turvallisuuspolitiikasta ei tänä päivänä ole tarpeen puhua suljettujen ovien takana. Arkaluontoiset asiat ovat toki oma lukunsa, mutta oman kokemukseni perusteella Kultarannan ei-julkisissa keskusteluissa ei tullut esille mitään sellaista, mistä suuri yleisö olisi voinut olla kuulemassa. Nyt suuren yleisön olisi mahdollista seurata vain keskustelujen aloitus- ja lopetustilaisuudet.

Kolmanneksi, turvallisuuspoliittiseen keskusteluun pitää voida osallistua, vaikka ei kaikkia alan termejä hallitsisikaan. Liian herkästi aliarvioidaan ihmiset, jotka pyrkivät puhumaan turvallisuuspolitiikasta ilman ”pooling and sharing” kaltaisia käsitteitä. Toki perusasiat on hyvä tuntea, mutta Suomessa on usein havaittavissa sulkeutunut tapa puhua turvallisuuspolitiikasta. Jos tätä tapaa ei hallitse tai ei osaa käyttää oikeanlaisia sanoja, ohjautuu nopeasti sivuraiteelle. Olisikin ollut suotavaa, että Kultarannasta olisi kantautunut kansantajuinen ”Kultarannan lista”, jonka pohjalta olisi keskustelua voinut helpommin yhteiskunnassamme jatkaa.

Yllätykseksesi olen havainnut, että aktiivista turvallisuuspoliittista kansalaiskeskustelua käydään nykyään Twitterissä. Nasevat kommentit, mielenkiintoiset linkkisuositukset ja keskustelijan yhteiskunnallisen aseman riippumattomuus on saanut aikaan monet mielenkiintoiset, hauskatkin, keskusteluketjut. Kukapa ei edes 140 merkin verran voisi keskusteluun osallistua?

Twitter-keskusteluissa on herännyt ajatus ”Kultarannan jatkoista”, kaikille avoimesta turvallisuuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta. Suunnitelmissa on järjestää tilaisuus, johon jokaisella olisi mahdollisuus osallistua ja jonka kaikki keskustelut olisivat avoimia. Tavoitteena on tehdä turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osallistuminen jokaiselle sekä mahdolliseksi että helpoksi. Ajatuksia ja ideoita otetaan vastaan. Keskustelu jatkukoon ainakin hashtagien #turpokäräjät ja #turpo alla.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu