Kokonaisturvallisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin Horneteja ja Leopardeja

On ymmärrettävää, että sota Ukrainassa ja Euroopassa herättää paljon tunteita. Venäjä pudotti juuri kahden hävittäjän voimin Yhdysvaltojen koneen kansainvälisessä ilmatilassa. Suomen Nato-prosessi on kriittisessä vaiheessa ja Viron eduskuntavaaleissa nähtiin tilanne, jossa kansanedustajaehdokasta tullaan mahdollisesti syyttämään maanpetoksesta. Venäjän on raportoitu käyttäneen fosforipommeja.

Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa pian. Nyt tapahtuu niin paljon, ettei vihamielisten ulkovaltojen vaalivaikuttamista voida sulkea pois.

Ukrainaa ei saa unohtaa eikä jättää yksin. Samalla riskinä on kuitenkin se, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu typistyy yksinkertaistuksiin.

Suomen lähitulevaisuudessa on turvallisuuden näkökulmasta edessä paljon ratkaisevia päätöksiä. Puolustusvoimauudistus toteutettiin vuosikymmen sitten, mutta siihen verrattuna – ja tämän hyvin hoidetun uudistuksen mittakaavaa mitenkään vähättelemättä – ratkaistavana on vielä paljon suuria kysymyksiä.

Sote-uudistuksen myötä uusien haasteiden edessä ovat muun muassa pelastajakoulutus ja väestönsuojelu, rajaviranomainen sekä kunnalliset sopimuspalokunnat. Samaan aikaan yhteiskunnan resilienssin haasteet ovat tulleet selviksi esimerkiksi koronapandemiassa ja Vastaamon tietomurrossa. Kansanvaltaa pyrkivät nakertamaan myös valeuutiset, informaatio-operaatiot ja salaliittoteoriat. Demokratian legitimiteetti ja kansakunnan yhtenäisyys kaipaavat vahvistamista.

Vaikka vaalien alla kasvaa houkutus mustavalkoisiin tulkintoihin, ei meidän pidä lähteä mukaan helppoihin heittoihin tai sotilasstrategisiin yksinkertaistuksiin. Rauha ja vakaus Euroopassa ovat enemmän kuin yksittäisen asejärjestelmän suorituskyky. Arvot ja periaatteet kantavat pidemmälle kuin yksikään ammus.

Suomen vahvuus on aina ollut yhteishengessä. Tätä maata on rakennettu yhdessä, ja niin sitä tullaan tekemään jatkossakin.

Jokainen meistä voi tehdä Suomen ja suomalaisten yhtenäisyyden eteen ainakin yhden asian: vaalipiiristä ja puolesta riippumatta äänestää ehdokasta, joka ei kylvä eripuraa ja epäluuloa, vaan luo uskoa tulevaan – realistisin keinoin.