Korona vaikuttaa yhteiskuntaan muutenkin kuin terveyden ja talouden kautta – Informaatiopandemian toinen aalto näkyy jo

Sanotaan, ettei hyvää kriisiä ei saisi heittää hukkaan. Kriisinhallinta kun ei aina tarkoita pelkästään kriisiä vastaan kamppailua. Monille valtioille kriisinhallinta tarkoittaa myös kriisin ruokkimista ja sen hyödyntämistä. Kun yksi valtio päättää käyttää kriisiä hyväkseen – olkoon sitten naapurissa tai maapallon toisella puolella – näkyy se meillä myös Suomessa.

Alkuvuodesta Suomessa ja maailmalla koettiin ennennäkemätön informaatiopandemia. Sosiaalisen median käyttö kasvoi, kun ihmiset jäivät kotiin. Samalla varmaa tietoa uudesta viruksesta oli vähän varsinkin epidemian alkuvaiheessa. Tiedon puute ruokki sen tarvetta ja hakumäärät verkossa kasvoivat. Samalla aktivoituivat myös disinformaation levittäjät.

Tällä viikolla EU julkaisi uuden raportin koronaan liittyvästä valeuutisoinnista. Huomionarvoista on, kuinka suoraan julkaisussa todetaan Venäjän ja Kiinan valtiollisina toimijoina levittävän väärää tietoa. Niiden informaatiovaikuttamisen tavoitteena on kylvää eripuraa, kärjistää yhteiskunnallista polarisaatiota sekä horjuttaa demokraattista keskustelua ja päätöksentekoa.

Koronaviruksen toista aaltoa ei olla (ainakaan vielä) nähty, mutta siihen liittyvä informaatiopandemia vaikuttaa ottavan nyt uusia kierroksia. Salaliittoteoriat ovat enimmäkseen entuudestaan tuttuja: EU on heikko; Nato on heikko; USA on viruksen takana; virus on laboratoriasta karannut tai tahallaan liikkeelle laskettu kemiallinen ase. Otsikoissa toistuvat samat vanhat teoriat George Sorosin rahoittamasta globaalista salaliitosta ja Yhdysvaltojen tukemista natseista Ukrainassa. Uusia tarinoita ei siis juuri ole keksitty, mutta aktiviteetin määrä verkossa on taas nousussa.

Harmittomimmillaan väärän tiedon levittäjät ovat ainoastaan taloudellisen hyödyn perässä. Tällöin pyritään muun muassa levittämään virtuaalisia viruksia tai hankkimaan käyttäjältä maksukortin tietoja esimerkiksi myymällä tuotteita, joita ei joko ole tai niistä ei ole hyötyä.

Valeuutinen voi kuitenkin olla myös suoraan terveydelle haitallista. Verkossa on kiertänyt väitteitä, joiden mukaan esimerkiksi käsien peseminen ei auta koronaa vastaan tai että virus olisi vaarallinen vain vanhuksille. Hopeavettä, malarialääkkeitä ja muita käärmeöljyjä on kaupattu koronalääkkeinä.

Yhteiskunnallisella tasolla valeuutisten leviämisellä on jo suora yhteys sisäiseen turvallisuuteen. Koronan leviämisen syyllisiksi on nimetty kaikkea teknologiasta etnisiin vähemmistöihin, minkä seurauksena 5G-torneja on poltettu ja anitisemitistinen liikehdintä on saanut työkalupakkiinsa taas yhden uuden salaliittoteorian. On selvää, että disinformaatiovyöry aiheuttaa hämmennystä ja epäluuloa, ja se haittaa valtiovallan sekä viranomaisten toimenpiteitä koronakriisissä.

Vaikka helposti tuntuu siltä, että internet on ollut osa elämäämme aina, se on kuitenkin vielä hyvin uusi asia ihmiskunnalle. Medialukutaito, lähdekritiikki, faktantarkistus tai ihan vain verkossa käytävä keskustelu ja siihen osallistuminen ovat monella meistä vielä lapsenkengissä. Internet on sen verran uusi, etteivät kaikki vielä ymmärrä sen lainalaisuuksia. Ja se on vaarallista.

Suomessa ja EU:ssa on meneillään monia hankkeita, joilla tilannetta pyritään parantamaan. Tiedonkulkua pitää tehostaa niin maiden välillä kuin suoraan kansalaisillekin, verkkopalvelujen läpinäkyvyyttä ja valeuutisten tunnistamista tulee parantaa sekä huolehtia siitä, ettei informaatiovaikuttaminen pääse uhkaamaan ihmisten turvallisuutta tai demokraattisia perusoikeuksia.

Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan voi ulkoistaa. Jokainen internetiin jälkiä jättävä on siellä aktiivinen toimija. Sananvapauden myötä meillä on myös sananvastuu. Meillä on nimenomaan vastuu siitä, miten puhumme toisista ja toisille, sekä minkälaista tietoa jaamme eteenpäin. Disinformaation levittäminen ja ihmisryhmien leimaaminen eivät aja ainakaan meidän suomalaisten asiaa. Päin vastoin, pienen kansan voima on sivistyksessä.

Pitkittyvä koronakriisi on myös viestinnällinen kriisi. Epävarmuus siitä, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu nyt ja mitä seuraavaksi, johtaa helposti turvattomuuden tunteeseen. Yhden huoli omasta tulevaisuudesta heijastuu pahimmillaan kaikkien ympärillä olevien ihmisten turvallisuuteen. Siksi ketään ei saa jättää yksin vaeltamaan valeuutisten viemäreissä.

+4
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu