Kriisit muuttuvat epämääräisemmiksi

Kriisit ja sodat heijastavat aina aikaansa ja sitä käyvien yhteiskuntien kehitysastetta. Maataloudesta elävä yhteiskunta sotii eri tavalla kuin teollinen yhteiskunta. Sodankäynnin ulottuminen fyysisen maailman ohella kybermaailmaan sekä tiedolla vaikuttaminen ovat puolestaan tietoyhteiskuntien kriisien ja -sotien erityispiirteitä. Käynnissä oleva Ukrainan kriisi näyttäytyy esimerkkinä kolmelle kehityssuunnalle, jotka Suomen turvallisuuspoliittisissa arvioissa on otettava huomioon.

Nykyhetkelle on ominaista rauhan, kriisin ja sodan rajojen hämärtyminen eräänlaiseksi harmaan epävakauden alueeksi, jossa parhaillaan elämme. Valtioiden aktiivinen ja usein kyseenalainen toiminta kyberulottuvuudessa vaikeuttaa entisestään sotilaallisen toiminnan, sotilaan ja aseiden määrittämistä sekä siviili- ja sotilaskohteiden toisistaan erottamista. Kansainväliset ja yhteiskunnalliset kriisitilanteet ovat muuttuneet entistä epämääräisemmiksi, ilman selkeää alkua tai loppua oleviksi. Toisaalta kriisialueilla voi olla rauhansaarekkeita, ja toisaalta rauhan aikana kriisipesäkkeitä. Maailman ja uhkien voi arvioida muuttuvan yhä monimutkaisemmaksi, dynaamisemmaksi ja pirstaloituneemmaksi, jossa yksiselitteisiä arvioita on aiempaa vaikeampi tehdä.

Kun katsomme ajassa muutaman vuosikymmenen taaksepäin, voimme havaita, että lähes kaikki merkittävät turvallisuusympäristömme tapahtumat ovat tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksinä. Viimeisen sadan vuoden aikana maailma on puolestaan 20 vuoden jaksoissa yleensä muuttunut tavalla, jota ei yleensä ole edes rohkeimmissa arvioissa kyetty ennakoimaan. Tuskin edes kovin moni kykeni vuosi sitten kuvittelemaan Ukrainan nykytilannetta. Kyse on ihmisen halusta ymmärtää maailmaa nykyhetken muuttumattomassa tilassa. Todellisuudessa turvallisuutta rakennetaan tänä päivänä muuttumattomuuden sijasta juuri muutoskyvyllä, johon yhdistyy sekä kyky nähdä menneeseen että ennakoida poikkeuksellisiakin turvallisuustilanteita.

Ukrainan kriisin erityispiirteenä on ollut tiedolla ja tietoon vaikuttaminen, niin sanottu informaatiosota. Tämän vaikuttamisen kohteina ovat yhtä lailla valtiolliset poliittiset päättäjät ja turvallisuusviranomaiset, mutta ennen kaikkea kansalaiset. Informaatiorintamalla sekä tappiot että menestys määrittyvät sanojen, kuvien ja mielikuvien kautta. Tietoista ”oman totuuden” levittämistä tehdään lisääntyvissä määrin erityisesti sosiaalisessa mediassa, mikä mahdollistaa tehokkaan yksilöllisen massavaikuttamisen. Niin informaatio kuin disinformaatio leviävät sähköisten kanavien kautta nopeasti, ja erilaiset huhut leviävät monesti nopeammin kuin mitä viranomaiset kykenevät niihin reagoimaan. Oikean ja väärän tiedon erottaminen vaikeutuu.

Maailma ei ole koskaan ollut niin verkostoitunut kuin tänä päivänä. Kaukanakin olevat kriisit ja häiriötilanteet vaikuttavat fyysiseen turvallisuuteemme vähintään epäsuorasti, puhumattakaan ajasta ja maantieteellisestä sijainnista riippumattoman kyberulottuvuun vaikuttavuudesta. Tämän päivän niin turvallisuuspolitiikassa kuin turvallisuusjattelussa on oltava hereillä joka hetki. Vaatimus koskee yhtä lailla valtion virallisia turvallisuusrakenteita kuin enenevissä määrin yksittäistä ihmistä. Esimerkiksi useat valtiot pyrkivät vaikuttamaan keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Sopiva lähdekriittisyys onkin pidettävä mielessä sosiaalisessa mediassa esitettyjä ”faktoja” tai internet-sivustojen uutisointia kohtaan. Samalla on yhteiskunnallisesti varauduttava nopeasti ja voimallisesti toteutettaviin pyrkimyksiin muuttaa suomalaista mielipideilmapiiriä.

Suomessa on omaksuttu, usein muiden valtioiden kadehtima, kokonaisturvallisuuden malli, jossa korostetaan koko yhteiskunnan yhteistyöpohjaista varautumista erilaisiin häiriö- ja poikkeustilanteisiin. Tämä on Suomen vahvuus. Moniuloitteisemmaksi muuttuvassa turvalisuusympäristössä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin merkitys korostuu kokonaisturvallisuusajattelussa entisestään julkisen sektorin poikkihallinnollisen yhteistoiminnan rinnalla. Etenkin sotaa alempiasteisiin häiriötilanteisin varauduttaessa yksilön oman niin henkisen kuin fyysinen kriisinsietokyvyn merkitys korostuu. Yhteiskuntamme turvallisuudelle välttämätön sietokyky pohjautuu jatkossa yhä vahvemmin kansalaisten tietoisuuteen ja valmiuksiin.

Ukrainan tilanne muistuttaa meitä siitä, että tämän päivän turvallisuutta rakennetaan yhä vahvemmin kansainvälisellä yhteistyöllä, eikä kansallisen sotilaallisen puolustuksen merkitystä ei tule unohtaa rauhallisempinakaan aikakausina. Tilanteet saattavat muuttua nopeasti. On myös huolehdittava siitä, että niin fyysisessä kuin digitaalisessa turvallisuusympäristössä kykenemme joka hetki riittävällä tavalla havainnoimaan turvallisuutta uhkaavia tekijöitä, ja tarpeen vaatiessa ryhtymään joustavasti tarvittaviin toimenpiteisiin.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu