Kyberdiplomatian aika

Kyberturvallisuus tunkeutuu tänä päivänä syvälle valtioiden välisiin suhteisiin. Viime päivien voimakkaat syytökset Koreoiden, Iranin, Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä kielivät kyberdiplomatian tarpeesta. Osa asiantuntijoita puhuu jo kylmän kyber-sodan aikakauden alkamisesta.

Kahden suuren talousmahdin, Yhdysvaltojen ja Kiinan, väliset suhteet ovat kiristyneet viime viikkojen aikana. Kyse on ollut voimistuneista molemminpuolisista kybervakoilusyyttelyistä. Yhdysvallat on kovistellut Kiinaa lopettamaan taloudelliseen hyötyyn tähtäävän valtiollisen yritysvakoilun ja laittamaan hakkerinsa kuriin. Tilannetta on kärjistänyt tietoturvayhtiö Mandiatin julkaisema raportti, jossa yksilöidään Kiinan kansan vapautusarmeijan PLA:n yksikkö 61398 suurimmaksi tietovarkaaksi. Presidentti Obaman hallinto ei ole näitä tietoja kiistänyt. Merkittävä muutos on tapahtunut siinä, että vaikka kiinalaisen kybervakoilun aktiivisuus on tunnettu pitkään, ei sormella osoittelua korkealla poliittisella tasolla ole juuri tehty. Nyt tehdään. Kiina on puolestaan painottanut itse olevansa jatkuvien kyberhyökkäysten kohteena, ja julkiset syytökset Yhdysvaltojen suuntaan ovat lisääntyneet.

Nykyistä kehitystrendiä kuvaa myös se, että presidentti Obama on kertonut Yhdysvaltojen siirtyneen ennaltaehkäisevien iskujen kyber-politiikkaan, ja Yhdysvaltojen NSA:n (National Security Agency) ja USCYBERCOM:n (U.S. Cyber Command) johtaja on kuvannut Yhdysvaltoihin kohdistuvaa kybervakoilua ”suurimmaksi varainsiirroksi ihmiskunnan historiassa.” Arviot varastetun tieto-omaisuuden arvosta vaihtelevat parista miljardista useisiin satoihin miljardeihin dollareihin.

Kyberturvallisuuden asioissa ei ole (enää) kyse harmittomasta virtuaalimaailman kiistelystä vaan todellisista ongelmista kansainvälisissä suhteissa. Pekingin ja Washingtonin sekä monien muiden valtioiden välit ovat viime kuukausina tulehtuneet agressiivisemmiksi käyneiden kyberhyökkäysten ja -syytösten takia. Yhdysvallat on riippuvainen Kiinasta niin lainoittajana, valmistusmaana kuin kasvavana markkina-alueena. Kiina taas pyrkii eroon pelkän valmistusmaan asemasta kohti innovaatiojohtajuutta, uusia markkinoita, ja haluaa siksi laajentaa osaamisalueitaan.

Yksi syy kansainvälisen kiistelyn taustalla on se, ettei kyberavaruuteen ole luotu sitä säätelevää normistoa. Hyväksyttävän ja hyväksymättömän, sallitun ja sallimattoman, sekä jopa rauhan ja sodan erottaminen toisistaan on kybertoimintaympäristön kasvaneen merkityksen myötä vaikeaa, lähes mahdotonta. Elämme harmaalla vyöhykkeellä, jossa rauha ja sota ovat yhtäaikaa läsnä ‒ ja poissa.

Kansallinen turvallisuus rakentuu tänä päivänä häiriöittä pyörivän talouden varaan. Häiriöiden esiintyessä on niiden aiheuttajaa bittien maailmassa vaikea nimetä, mikä johtaa helposti hiljaisuuteen tai joko yleiseen tai väärin kohdistettuun syyttelyyn. Kyberavaruuden voimistuva kilpavarustelu on kuitenkin tosiasia, ja tarve ”rauhansopimukseen” on kiireellinen.

Mitä kansainvälinen kyberrauha voisi tarkoittaa? Miten se on saavutettavissa ja ylläpidettävissä? Näihin kysymyksiin etsitään maailmalla parhaillaan vastauksia, ja niitä on toistaiseksi vähän. Yksi hyvä yritys löytyy hiljattain julkaistusta Naton epävirallisesta ”Tallinnan manuaalista”, jossa pyritään luomaan säännöstöä kybersodankäytiin. Myös YK:n alainen viestintäverkkoja kansainvälisesti koordinoiva järjestö, ITU, on pyrkinyt luomaan kyberasioiden normistoa, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi.

Kyberdiplomatialle – etenkin sitä ajavalle johtajuudelle – on tällä hetkellä maailmassa mittava tarve. Tässä olisi Suomelle erinomainen vaikuttamisen paikka. Kansainvälisesti neutraalina pidetyllä Suomella on nyt todellinen mahdollisuus lähteä aloitteellisesti profiloitumaan digitaalisen maailman normiston rakentajana ja kyberdiplomatian edistäjänä. Myönteiset tulokset hyödyntäisivät koko maailmaa, ja sen turvallisuutta.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu