Kybervakoilu on kasvava uhka Suomelle

Suomen NATO-jäsenyys tekee meistä aiempaa kiinnostavamman vakoilun kohteen. Vakoilu on puolestaan siirtynyt yhä enemmän sinne missä tieto on eli digitaaliseen kybermaailmaan. Tämä uhka on syytä ottaa vakavasti.

Viime päivinä Suomessa on uutisoitu Microsoftin tuoreesta raportista, jossa kerrotaan Pohjois-Korean hakkereiden murtautuneen Suomen puolustusteollisuuteen. Tieto ei yllätä, sillä puolustusteollisuutemme on yksi kybervakoilun kärkikohde. Vakoilulla pyritään varastamaan tietoa, jota vakoilija käyttää hyväkseen poliittisiin tai kaupallisiin tarkoituksiinsa – tai kauppatavarana omille kumppanimailleen.

Vakoilu on onnistuneinta silloin, kun sitä ei edes havaita. Emme tiedä mitä kaikkea – Suomenkin – tietoverkoissa tällä hetkellä liikkuu ja miten meitä kybermaailman kautta vakoillaan. Saattaa esimerkiksi olla, että tietojärjestelmässä vakoileva toimija on ollut ”sisällä” jo pitkään, kopioinut kaiken tarpeellisen, seurannut tapahtuvaa tietoliikennettä ja poistunut jälkiä jättämättä. Kun emme tätä tiedä, on vakoilun laajuutta ja vaikuttavuutta vaikea arvioida. Kybertoimintaympäristön kautta voidaan hankkia suuria määriä tietoja kustannustehokkaasti, ja usein huomaamatta sekä pienellä riskillä.

Pohjois-Korea on hyvinkin kykenevä kybervakoilija. Pohjois-Korean kybervakoilu on kohdistanut muun muassa merenkulku- ja laivanrakennussektoreille, mikä viittaa siihen, että tämä on Pohjois-Korean poliittisen ja kaupallisen kiinnostuksen kohde. Mutta luonnollisesti kyse ei ole vain Pohjois-Koreasta. Venäjä ja Kiina on keskeisimmät kybervakoilun uhkatoimijat Suomeen.

Niin kybervakoilussa kuin fyysisen maailman puolella tapahtuvassa vakoilussa täytyy olla motiivi: miksi vakoilla tiettyjä valtioita ja yrityksiä? Kehittynyttä kybervakoilua ei voi eikä kannata kohdistaa kaikkialle. Suomessa vakoilijoita kiinnostaa erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksentekomme sekä puolustusliittoa koskevat asiat, mutta myös teknologiayrityksien, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusinnovaatiot. Myös yksittäiset vaikutusvaltaiset ihmiset kiinnostavat, sillä heidän kautta voidaan tietoa hankkia – tai sitä häneltä kiristää. Kybervakoilulla pyritään myös hankkimaan tietoa yhteiskuntamme haavoittuvuuksista ja heikkouksista.

Kybervakoiluun vastaaminen on jatkuvaa kilpajuoksu vakoilijoita vastaan. Teknologia ja vakoilun toimintatavat kehittyvät jatkuvasti, ja niin pitää kehittyä vakoilulta puolustavankin. Esimerkiksi Kiinan kyvykkyys tekoälypohjaisissa kybervakoilumenetelmissä on yksi nouseva trendi. On myös nähtävissä tietojenkalastelun laadun parantamiseen käytettyjä kehittyneitä kielimalleja.

Kybervakoilulta puolustautuminen on yhteistyötä. Niin viranomaisten kesken ja yhdessä yrityksien kanssa kuin kansanvälisten luotettujen kumppanien kautta. Esimerkiksi tietojen vaihtoa Suomessa viranomaisten välillä sekä yrityksien kanssa tehtävää yhteistyötä on kehitettävä entisestään, ja nykyisiä tarpeettomia raja-aitoja poistettava. NATO-jäsenyyden myötä Suomella on aiempaa parempi näkymä kybermaailmassa tapahtuviin kybervakoilun tapoihin sekä niitä ennaltaehkäiseviin toimiin, kun olemme yhä syvemmässä yhteistyössä kumppanimaidemme kanssa. Teknologisesti kykyä havainnoida tietoverkkoja on kehitettävä jatkuvasti.

Kybervakoilu on yhteiskunnallinen ja turvallisuuspoliittinen asia, jossa on syytä olla hereillä.