Luottamus on Suomelle yhä tärkeämpi pääoma

Olin hiljattain käymässä Etelä-Amerikassa. Matkan aikana keskustelin laajasti eri maiden päättäjien, viranomaisten ja yrittäjien kanssa digitalisaatiosta ja teknologiasta sekä niiden turvallisuudesta. Turvallisuuden sijaan keskustelu kääntyi usein luottamukseen. Kehen ja mihin voi digitaalisissa turvallisuusratkaisuissa luottaa? Mikä on riski siihen, että hankittavia ratkaisuja käytetään vääriin tarkoituksiin.

Näissä keskusteluissa oli – ja on – mukava sanoa tulevansa Suomesta. Meihin luotetaan.

Samaa luottamuskeskustelua käydään yhä enemmän muuallakin maailmassa. Hyvä niin, sillä elämme voimakkaan teknologiamurroksen keskellä, jossa nyt tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Emme saa olla liian sinisilmäisiä. Modernin tietoyhteiskunnan toimivuuden perustana ovat digitaaliset järjestelmät sekä niihin liittyvät tietoverkot ja palvelut – jonka turvallisuus mahdollistaa.

Yksi hyvä esimerkki on EU:n alueella parhaillaan käynnissä oleva keskustelu 5G-verkkojen turvallisuushaasteista niin yksittäisille jäsenmaille kuin koko EU:lle. Hiljattain julkaistussa EU-maiden 5G-riskiraportissa arvioidaan – tiettyjä maita tai toimijoita mainitsematta – EU:n ulkopuoliset ja valtioiden tukemat toimijat erityisen vakavaksi uhkaksi. Kyse on luottamuspulasta. Raportissa todetaan asian olevan kriittinen unionin strategisen autonomian varmistamiseksi.

Digitalisaation ja teknologian kehityksen turvallisuuteen on leviämässä parhaillaan laajempikin maailmanlaajuinen epäluottamuksen ilmapiiri, jota myös kauppapoliittisin motiivein pyritään tietoisesti laajentamaan.

Koko luottamusteema on kääntymässä päälaelleen. Aiemmin ajateltiin, että lähtökohtana on luottamus, jonka voi menettää. Tähän luottamukseen pohjautuu uskomus siitä, että ihmiset toimivat oikein ja heihin voi luottaa. Nyt ajatellaan yhä enemmän, että kehenkään tai mihinkään ei lähtökohtaisesti pidä luottaa, vaan luottamus pitää ensin ansaita. Luottamuksesta itsessään on muodostumassa hyvin arvokas aineeton pääoma niin yrityksille kuin yhteiskunnille. Mutta se pitää ansaita.

Miten luottamusta voi mitata ja mitä tekijöitä olisi otettava niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa huomioon? Kun yritysten rooli teknologian kehityksessä kasvaa maailmanlaajuisesti, niin miten arvioida yrityksen ja sen ratkaisujen luotettavuutta? Ainakin seuraavia asioita on syytä tarkastella kriittisesti.

Ensinnäkin on kiinnitettävä huomio yrityksen omistussuhteen läpinäkyvyyteen. Selkeän ja julkisesti saatavissa olevan yrityksen omistajuusrakenteen (eri hallintoelimineen) pohjalta voidaan arvioida yrityksen riippumattomuutta. Toisaalta yritykset, joilla on läpinäkymättömiä ja poikkeavia omistajarakenteita, herättävät merkittäviä kysymyksiä ja lisäävät riskitasoa. Yritykset, jotka ovat valtion omistamia yrityksiä tai joiden omistajat ovat muutama osakkeenomistaja tai joiden osakeomistus rajoittuvat vain yhden maan kansalaisiin, herättävät kysymyksiä riippumattomuudesta, avoimuudesta ja mahdollisuudesta olla säännellyn valvonnan alaisia.

Toiseksi on syytä arvioida, että millaisia eettisiä periaatteita yritys (tai toimija) sitoutuu noudattamaan. Eettinen ja vastuullinen yrityskäyttäytyminen on yksi merkittävimmistä tekijöistä luotettavuuden arvioinnissa. On myös arvioitava miten ”compliance” toteutuu eli miten yritys noudattaa lakeja, sääntöjä ja määräyksiä. Yrityksen mahdollisten väärinkäytöksien (kuten teollisuusvakoilu ja yksityisyyden suojaa koskevien lakien rikkominen) historian tulisi olla tärkeä kriteeri luotettavuuden arvioinnissa. Sitä vastoin yritys, jolla on pitkä kokemus moitteettomasta sääntöjen mukaisesta toiminnasta tai joka on havainnut väärinkäytökset (esimerkiksi korruptiossa tai tietosuojassa) menneisyydessään ne nopeasti korjaten, osoittaa halua luottamuksen ylläpitämiseen.

Kolmanneksi on arvioitava yrityksen riippuvuussuhde (muun muassa valtion tuet ja rahoitus) jostakin tietystä maasta ja/tai sen hallinnosta, ja missä määrin esimerkiksi lainsäädännöllisesti kyseinen maa/hallitus pystyy kohdistamaan painetta ja vaatimuksia yritystä kohtaan. Esimerkiksi tietyillä valtioilla on hyvinkin suuri vaikutusvalta kansallisiin yrityksiin ja niiden toimintaan muun muassa tietojen jakamisen osalta. Sitä vastoin monissa maissa toimivat yritykset, joilla ei siten ole suurta riippuvuutta yksittäisistä maista tai hallinnoista, ovat vähemmän alttiita tälle riskille. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat luottamukselle keskeisiä.

Suomalaisille yrityksillä on vahva kansainvälinen luottamuspääoma, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Tästä luottamuspääomasta, eettisyydestä ja toiminnan läpinäkyvyydestä on nyt globaaleilla markkinoilla osattava pitää erityisen hyvä huoli. Sama koskee yhteiskuntaamme. Suomea ei ole turhaan arvioitu maailman vakaimmaksi ja turvallisimmaksi maaksi maailmassa. Nyt meidän on tehtävä kaikkemme, jotta profiloidumme digitaalisena luottamusyhteiskuntana.

Luottamuksen viestiä kannattaa nyt Suomen ja suomalaisten yritysten korostaa ja edistää kansainvälisesti. Ja samalla muistaa, että jos emme toimi ansaitsemamme luottamuksemme mukaisesti, niin luottamuksen voi menettää nopeasti ja sitä on vaikea saada takaisin. Tämän on voinut havaita esimerkiksi suurten autonvalmistajien päästöhuijauksissa sekä Cambridge Analytican toiminnassa.

Kuten professori Kirsimarja Blomqvist on todennut, suomalaisille luottamus on erinomainen mahdollisuus rakentaa pitkäkestoista ja vaikeasti jäljitettävää kilpailuetua. Nyt tämä pääoma kannattaa hyödyntää, sillä sille on kasvava kysyntä.