Mielikuvien todellisuus – ja vaikuttavuus

Elämme tietoyhteiskunnassa, jossa mielikuvilla on yhä merkittävämpi ja vaikuttavampi rooli. Kyse on mielikuvistamme ja tulkinnoistamme siitä minkälainen todellisuus on, tai miten todellisuuden ymmärrämme. Tietoisten ”vaihtoehtoisten faktojen” levittämisen myötä on yhä vaikeampi tietää millainen objektiivinen todellisuus on. Onkin tärkeää ymmärtää mielikuvien valtaa sekä vaikuttavuutta käyttäytymiseemme. Esimerkiksi valemedian päämääränä on vaikuttaa mielikuviimme ja siten luoda eripuraa ja aggressiota, ei ratkaista yhteiskunnallisia epäkohtia ja ongelmia.

Mielikuvien ja todellisuuden välisen suhteen pohtiminen on haasteellista. Lähtökohtaisesti tulisi ymmärtää niitä filosofisia ja teoreettisia lähtökohtia, joiden lähtökohdista asiaa ylipäänsä tarkastellaan. Yksinkertaisten voi kuitenkin erottaa kaksi todellisuutta. Ensinnäkin objektiivisen todellisuuden, eli asiat juuri sellaisina kuin ne oikeasti ovat. Toinen todellisuus on subjektiivinen, eli tulkintamme ja mielikuvamme objektiivisesta todellisuudesta. Objektiivinen ja subjektiivinen todellisuus voivat kulkea käsi kädessä, mutta on myös mahdollista että mielikuvamme poikkeaa merkittävästikin siitä, miten asiat oikeasti ovat. On tärkeä ymmärtää, että yksi keino vaikuttaa meihin suomalaisiin, on vaikuttaa nimenomaan mielikuviimme ja tulkintoihimme – vaikka asiat ”oikeasti” pysyisivät muuttumattomina. Viestinnän merkitys esimerkiksi turvallisuudessa ja etenkin turvallisuuden tunteessamme korostuu. Ihmisinä emme ole tunteettomia ja mielikuvavaikuttamisen ollessa tehokasta ja pitkäaikaista, voivat mielikuvamme muuttua merkittävästi. Itse näen, että suomalaisiin kohdistuva mielikuvavaikuttaminen on voimistuva kehityssuunta.

Tieteessä pyritään objektiivisuuteen, eli toistettaviin tutkimustuloksiin riippumatta tutkijan henkilökohtaisesta asenteesta, mielikuvasta tai näkemyksestä sekä tiedeyhteisön ulkopuolisista mielipiteistä. Tällöinkin on hyvä muistaa, että tiedeyhteisöön on ajan kuluessa syntynyt yhteinen (intersubjektiivinen) ymmärrys siitä millaisilla tieteellisillä metodeilla todellisuutta voidaan tutkia ja kuvata.

Pidän vaarallisena nykyistä kehitystä, jossa tarkoituksellisesti ja valheellisesti pyritään luomaan mieliimme mielikuvia ja tulkintoja, joilla on joko hyvin vähän tai ei ollenkaan yhteyttä todellisuuteen. Ihmisen mieli voi turtua siihen, että sopivasta kriittisyydestä kaikkea tietoa kohtaan huolimatta mikään ei ole totta ja mihinkään ei voi luottaa, ja mielikuvamme voi muodostua hyvin erilaiseksi kuin todellisuus. Pahimmillaan tämän tien päässä on yhteiskunnallinen epäjärjestys.

Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa on tietoisesti pyrittävä esittämään asiat niin kuin ne oikeasti ovat. Medialla on tässä erityinen valta – ja vastuu. Laadukkaalla ja luotettavalla journalismilla – ja journalisteilla – lienee enemmän mielikuvavaikuttamisen mahdollisuuksia kuin ehkä ymmärrämmekään. Sama koskee myös jokaista suomalaista tuottaessaan ja jakaessaan erilaista tietoa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media muuttaa tapaamme nähdä todellisuus. Tiedontuottajan on tunnettava vastuunsa, ja tätä vastuuta on korostettava. Huhuista ja juoruista tulee todellisuutta, kun niitä toistetaan tarpeeksi.

Tieteessä ajan trendinä on poikkitieteellisyyden korostaminen, mitä on pidettävä hyvänä asiana. Samaa tutkimuskohdetta on pyrittävä tarkastelemaan eri tieteenalojen ja eri lähestymistapojen näkökulmista. Nykyhetkessä teknologian kehityksen ja digitalisaation kiihtyessä emme saa keskittyä liiaksi teknologiaan vaan huomioida yhä enemmän ihmistieteiden merkitys. Kykyä ymmärtää ihmistä – ihmisen ajattelua, käyttäytymistä, päätöksentekoa ja etiikkaa. Tieteenalat täydentävät toinen toisiaan, eikä jaottelua ”kovien ja pehmeiden tieteiden” välillä voi pitää hyödyllisenä. Toiminnan keskiössä on edelleen ihminen, ja on pystyttävä paremmin ymmärtämään ihmisten mielissä olevia mielikuvia ja niiden muodostumista tietoyhteiskunnassa. Eikä kyse ole vain teksteistä ja kirjoituksista. Kuvilla, videoilla ja muilla visuaalisilla tavoilla vaikutetaan tutkimusten mukaan yhä voimakkaammin tunteisiimme – ja mielikuviimme.