Mitä minä voin tehdä?

Poljen kuntopyörää aikaisin aamulla krakovalaisen hotellin fitness-huoneessa. Ikkunasta näen kuunpimennyksen. Punaiselta se ei näytä, mutta upea se on silti. Saan vaimolta tekstiviestin ja tulee ikävä kotiin.

Ikävä kaikkoaa, kun luen päivän digilehden. Jään miettimään, edelleen pyörää polkiessani, miten paljon kotimaani ja sitä ympäröivä maailma on muutamassa vuodessa muuttunut. Mainettamme arvioidaan YK:ssa, velkakäyrä jatkaa nousuaan, polttopulloja heitellään ja turvallisuuden tunnettamme koetellaan.

Harmittaa.

Suihkuun mennessäni ajattelen, että taidan olla itsekäs. Minulla ja perheelläni menee itse asiassa ihan mukavasti, vaikka esimerkiksi verotukseni tuntuu liian suurelta. Yhteiskunta on minut kouluttanut, lapseni saavat käydä koulua ja olla päiväkodissa ja vanhempani nauttia eläkepäivistään. Suomi on edelleen turvallinen maa asua. Olen ylpeä kotimaastani. Uskon kuitenkin olevani tyypillinen suomalainen, hieman liian itsekeskeinen, osaamatta tarpeeksi usein arvostaa arkipäivän asioita, jotka ovat niitä tärkeimpiä.

Lähes myöhästyn konferenssin alusta, kun jään pohtimaan: mitä minä voisin tehdä? Kyberturvallisuus-asioiden parissa työskennellessäni kuulen usein näkemyksen, että ihminen on kyberturvallisuuden heikoin lenkki. Niin kuulen tänään modernissa kongressi-keskuksessakin. Käännän ajatuksen toisinpäin. Jos ihminen on heikoin lenkki, eikä silloin turvallisuuden luomisen tulisi lähteä ihmisestä? Jos Suomella menee nyt heikommin, eikö asioiden parantamisen pitäisi lähteä jokaisesta ihmisestä – minustakin?

Hotellille illalla palatessani huomaan kirjanneeni päivän aikana asioita, joita minä voisin tehdä. Ne tuntuvat pieniltä ja vähän hassuiltakin, mutta minulle tärkeiltä. Niissä puhuu enemmän sydämeni kuin järkeni.

Huomaan lupaavani itselleni viisi asiaa:

Olen kiitollisempi. Olen jatkossa kiitollisempi niistä asioista, joita minulla on. Aina ei tarvitse saada ja saavuttaa lisää.

Haluan antaa maamme poliittisille päättäjille työrauhan. Uskon heihin. Uskon siihen, että päättäjät niin hallituksessa kuin oppositiossa tekevät oikeita päätöksiä maamme eteen. Annan heille tukeni, etenkin vaikeissa päätöksissä. Annan työrauhan seuraaviin vaaleihin asti ja toivotan viisautta.

Haluan auttaa. Miten sen tekisin? Olen huono osallistumaan keräyksiin ja vapaaehtoistyöhön. Nyt päätän, että tämä muuttuu. Kun tarkemmin ajattelen, huomaan, että lähipiirissänikin on apua ja tukea tarvitsevia. Päätän aloittaa heistä.

Yritän keksiä uutta. Ajatteluni on usein liian rajallista, tottunutta nykyisyyteen. Pystyn työni kautta vaikuttamaan siihen, että Suomeen syntyy uusia ideoita ja tekoja, rohkeitakin. Ajatus uuden luomisesta (vielä en tiedä mitä) rohkaisee minua.

Pyrin olemaan ymmärtäväisempi. Uskon vahvasti ajatuksien voimaan. Positiivisia ja ymmärtävämpiä ajatuksia yritän mahduttaa jatkossa päähäni enemmän. Lupaan ainakin yrittää.

Tuntuu hyvältä, kun saan lupaukseni kirjoitettua. Siirrän ajatukset paperilta koneelle ja suljen kannen. Avaan kuitenkin koneen illan pimeänä hetkenä uudestaan ja kirjoitan tämän kirjoituksen. Päätän kertoa lupaukseni myös muille. Se tuntuu oikealta teolta. En haastaakseni tai kutsuakseni talkoisiin vaan sanoakseni, että jokainen meistä voi tehdä varsin paljon. Siihen minä uskon.