Mitä tarkoittaa Nato-Ahvenanmaa?

Autonominen Ahvenanmaa on kansainvälisin sopimuksin demilitarisoitu. Samalla se on osa Suomea ja siten nyt myös osa Natoa. Tilanne on monitahoisempi kuin esimerkiksi Sveitsillä, joka ei ole ollut sodan osapuoli yli 200 vuoteen, eikä kuulu myöskään Natoon.

Demilitarisoinnista päätettiin ensimmäisen kerran Krimin sodan päätyttyä vuonna 1856, jolloin Itämeren ja koko Euroopan turvallisuustilanne näytti kovin erilaiselta kuin nykyisin. Aiheellinen kysymys kuuluu, kuinka Ahvenanmaan asema voi olla entisensä – edes paperilla – kun ulko- ja turvallisuuspoliittiset realiteetit sen välittömässä läheisyydessä ovat viime vuosina merkittävästi muuttuneet?

Oma kysymyksensä on myös Venäjän konsulaatin kohtalo Maarianhaminassa. Sitä on alunperin perusteltu Venäjän tarpeella valvoa Ahvenanmaan demilitarisointia. Jälkisuomettuneessa länsimaisessa demokratiassa, joka on sekä Naton että Euroopan unionin jäsen, voimme suoraselkäisesti todeta Venäjän olevan maantieteellisesti yhtä sidoksissa Ahvenanmaahan kuin vaikkapa Norjan. Luontevampaa olisi, että Ahvenanmaan valvontaa suorittaisivat ne kaksi maata, joiden väliin Ahvenanmaa sijoittuu: Suomi ja Ruotsi.

Ahvenanmaan demilitarisoinnista on nykyisellään sovittu kymmenen maan kesken. Voimassa olevat sopimukset ovat allekirjoittaneet vuonna 1922 Suomi, Saksa, Tanska, Ruotsi, Britannia, Ranska, Italia, Latvia ja Puola – sekä Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto vuonna 1940. Muutoksia sopimukseen ei siis ole luvassa yksipuolisella ilmoituksella.

Odotettavissa on, että lähitulevaisuudessa avataan keskustelu kansainvälisen turvapaikkaoikeuden hakemisesta. Nykyiset sopimukset eivät tunnista esimerkiksi Venäjän harjoittamaa välineellistettyä maahantuloa. Luontevaa olisi, mikäli tätä kansainvälistä sopimuskokonaisuutta käsiteltäessä avattaisiin keskustelu myös Ahvenanmaan tulevaisuudesta. Molemmat sopimukset ovat useamman eri maan allekirjoittamia ja koskettavat Euroopan muuttunutta turvallisuustilannetta.

On hyvä ymmärtää, että kenenkään intresseissä ei ole tehdä muutoksia Ahvenanmaan autonomiaan, kieleen tai kulttuuriin. Ahvenanmaan erityisasema ei ole uhattuna, päin vastoin: sitä on tarkoitus pystyä suojelemaan nykyistä paremmin tilanteessa, jossa koko alueen puolustuksen realiteetit ovat menneet uusiksi.

Ensinnäkin Ahvenanmaan rooli on muuttunut. Sen ääneen sanominen ei ole ideologista, vaan realismia. Toiseksi Ahvenanmaan uuden roolin pohtiminen ei myöskään ole ideologista: se on strategista. Kolmanneksi on täysin mahdollista, että Itämeren muuttuneen tilanteen vuoksi Venäjä alkaa omaehtoisesti painottaa muita lähialueitaan ja etsiä vaihtoehtoisia reittejä öljykuljetuksilleen sekä Pietarin tavarakuljetuksille. Venäjän painopisteet ovat mahdollisesti siirtymässä itään sekä arktiselle alueelle, jolloin Itämeri ei välttämättä olisi sille enää yhtä merkittävä kysymys kuin aiemmin.

Suomella on kansainvälisiin sopimuksiin perustuva velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata, mutta ei mahdollisuutta harjoitella sitä. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä Pohjoismaiden puolustussuunnitelmia ajantasaistetaan ja syvennetään. Olisi erikoista, mikäli tämä ei vaikuttaisi olemassa oleviin sopimuksiin.

Asia ei toki ole pelkästään Suomen päätettävissä. Kansainvälisiin neuvottelupöytiin mentäessä tulee meillä kuitenkin olla oma, valmis kantamme asiasta. Tämä keskustelu on Suomessa käytävä, ennemmin tai myöhemmin. On velvollisuus käydä keskustelua Ahvenanmaan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, kun Suomi vastaa sen puolustamisesta – ja nyt turvallisuustilanne on oleellisesti muuttunut.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu