Miten linjata turvallisuuden politiikkaa?

Suomeen on muodostunut tavaksi linjata turvallisuus- ja puolustuspolitiikaa selontekomenettelyllä, kerran hallituskaudessa. Selonteosta on muodostunut eräänlainen suomalaisen turvallisuuden raamattu, jonka linjausten pohjalta suomalaista turvallisuuden politiikkaa ohjataan. Samalla selonteon eduskuntakäsittely on muodostanut suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon tärkeän parlamentaarisen areenan, joka on purkanut aiemmin kritisoitua turvallisuus- ja puolustuspolitiikan elitismiä.

Selonteko on Suomen poliittinen viesti maailmalle siitä, millä tavalla Suomi arvioi turvallisuusympäristönsä, mitkä ovat siitä nousevat uhkat, ja miten Suomi näihin uhkiin aikoo varautua. Selonteolla on myös sisäisen tiedotuksen (ja kasvatuksen) merkitys, antaen kansalaisille mahdollisuuden perehtyä kattavasti suomalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisältöön.

Hallinnonaloista selonteon merkitys on suurin puolustushallinnolle. Selonteossa hyväksytyt puolustuspolitiikan linjaukset mahdollistavat puolustushallinnolle pitkäjänteisen kehittämisrytmin – mikäli poliittiset päättäjät todella sitoutuvat selonteon linjauksiin.

Erikoista nykyisessä menettelyssä on se, että viime vuosina kaikki eduskuntapuolueet ja lähes kaikki hallinnonalat ovat peräänkuuluttaneet tarvetta selontekomenettelyn uudistamiseen. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Nykymenettelyn kritiikille on sijansa. Selonteko on kiistatta kankea väline nopeasti muuttuvan turvallisuusympäristön kuvaukseen. Turvallisuusympäristö ehtii muuttua moneen kertaan selonteon pitkän valmisteluprosessin aikana, tai viimeistään selontekojen välisenä neljänä vuotena. Selontekoa leimaa raskaslukuisuuden lisäksi sisäinen epäloogisuus. Esitetty turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on laadittu hyvin laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta, kun taas selonteon jälkimäisessä osassa keskitytään vain puolustuspoliittisiin turvallisuusympäristön hallinnan keinoihin.

Seuraavissa hallitusneuvotteluissa tullaan todennäköisesti (jälleen) toteamaan, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaamista jatketaan entiseen malliin eli selontekomenettelyllä. Menettelytavasta ei saa tulla vakiintunutta vain sen vakiintumisen takia. Tämän takia uudistusten aika on nyt, ja toimeenpano seuraavan hallituskauden alkaessa. Mutta mitä tilalle?

Ensinnäkin Suomi tarvitsee nykyisen turvallisuusasiakirjaviidakon sijasta yhden selkeän turvallisuuspolitiikan ylemmän tason poliittisen suuntalinjastrategian, Suomen turvallisuusstrategian. Kyse olisi hallituskauden alussa esitettävästä Suomen turvallisuuden poliittisesta kokonaislinjauksesta. Tiivis strategia voitaisiin valmistella poliittiseen päätöksentekoon esimerkiksi juuri perustetussa Turvallisuuskomiteassa. Turvallisuusstrategiassa määriteltäisiin myös suomalaisen kokonaisturvallisuuden yhteensovittamisen suuntaviivat, nykyisen Yhteiskunnan turvallisuusstrategian logiikkaa seuraten. Suomen turvallisuusstrategia käsiteltäisiin ja hyväksyttäisiin eduskunnassa.

Suomen turvallisuusympäristöä kehitystä on syytä keskusteluttaa nykyistä neljän vuoden sykliä useammin. Pidän luontevana mallia Pääministerin vuosittaisesta ilmoituksesta eduskunnalle. Kyse olisi Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, yhdessä presidentin kanssa, hyväksytystä turvallisuuspoliittisesta tilanteenarvioinnista, jonka pohjalta eduskunnassa olisi mahdollisuus keskustella vuosittain turvallisuuspolitiikan ajankohtaisista asioista.

Suomen turvallisuusstrategiassa määritettyjen suuntalinjojen perustalta kukin turvallisuuden kokonaishallintaan yhdistetty hallinnonala velvoitettaisiin valmistelemaan omat alastrategiansa. Puolustushallinnolle tämä tarkoittaisi puolustuspoliittista selontekoa. Arvokasta on joka tapauksessa säilyttää puolustushallinnolle pitkäjänteinen suunnittelu- ja kehittämisrytmin, jolloin esimerkiksi puolustusvoimien materiaalihankintoja ja toimintaa on mahdollista suunnitella pidemmällä ajanjaksolla.

On aika uudistaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaustapa.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu