Mittaa Nato-kuumeesi

Nato. Neljä kirjainta, josta kaikilla on mielipide. Nyt Nato uudistuu, kun sen tuore strateginen konsepti hyväksytään parin viikon päästä. Nato on jälleen otsikoissa. On aika mitata Nato-kuume.

Tiedän, että osa suomalaisista on hyvin kyllästynyt koko Nato-keskusteluun. Sitä on käyty pitkään, ja pääosin samoilla perusteluilla. Tiedän myös sen, että Natosta halutaan puhua. Olen vuosien varrella huomannut, että Suomessa on mahdotonta keskustella turvallisuuspolitiikasta puhumatta Natosta. Turvallisuuspoliittinen keskustelu kääntyy aina – ja yleensä hyvin nopeasti – Natoon. Nato-kuume on Suomessa korkea, oli itse asiasta mitä mieltä tahansa.

Suomalaisessa Nato-keskustelussa on usein valiteltu, ettei tietoa ole tarpeeksi. Olen eri mieltä. Tietoa on saatavilla runsaasti, ja erilaisia selvityksiä on Suomessa tehty jopa poikkeuksellisen paljon. Tietoa siis on. Kyse on enemmän siitä, ettei turvallisuuspolitiikassa ole ehdottomia totuuksia. Ei voida sanoa, että asia on juuri tietyllä tavalla tai johtaa tiettyyn lopputulokseen. Sellaista analyysia ei kannata uskoa. Kannattaa itse ajatella ja toivottavasti päätyä esittämään vielä perustellumpia ja parempia näkemyksiä kuin mitä muut sanovat. Se on turvallisuuspolitiikan suola.

Kolme muutakin asiaa minua suomalaisessa Nato-keskustelussa kismittää.

Ensinnäkin olisi jo syytä unohtaa optio-ajattelu. Se on pelleilyä, kuten ulkoministerimmekin taannoin totesi. Totta kai Suomi voi hakea Naton jäsenyyttä, jos se itse sitä haluaa. Ei siihen erillistä optiota tarvita. Ja totta kai tiedämme, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Jos niin itse haluamme.

Toiseksi en ymmärrä logiikkaa, että Nato-jäsenyyttä haettaisiin vasta, kun mustat pilvet alkavat kerääntyä taivaanrantaan. Se olisi hyvin huonoa politiikkaa. En tiedä paljon suurempaa ärsytyskeinoa toista valtiota kohtaan kuin se, että uhkan voimistuessa haetaan sotilasliiton jäsenyyttä. Jos Nato-jäsenyyshakemus halutaan jättää, kannattaa se tehdä mahdollisimman aurinkoisena päivänä.

Kolmanneksi moni tuntuu uskovan, että Suomi viedään Natoon joka tapauksessa, halusi kansa sitä tai ei. Ei onnistuisi. Nato ei ole Varsovan liitto. Nato ei edes halua jäsenekseen valtiota, jonka kansalaisten enemmistö ei ole jäsenyyden kannalta. Tärkeimmät Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden päättäjät olemme me – suomalaiset itse. Tämä on myös suurin syy, miksi Suomi ei ole Naton jäsen.

Merkittäväksi vaaliteemaksi Nato ei ensi kevään eduskuntavaaleissa nouse. Puolueiden kannat tiedämme, eikä esimerkiksi Kokoomus halua liiaksi myönteistä Nato-kantaansa korostaa. Politiikassa odotetaan enemmän vuoden 2012 presidentinvaaleja, ja tulevan presidentin Nato-kantaa. Sillä saattaa olla suurempikin merkitys yleiseen mielipiteeseen.

Itselleni tärkein kysymys Nato-jäsenyydessä on, että parantaako vai heikentääkö jäsenyys Suomen turvallisuutta. Kysymykseen ei ole helppoa eikä yksiselitteistä vastausta. Ei pidäkään olla. Miten korkea on Sinun Nato-kuumeesi?