Nato-Suomi ei kaveria jätä

Suomi on pian ollut kuukauden Naton täysimääräinen jäsenmaa. Olemme uuden edessä, vaikka yhteistyötä on tehty pitkään. Henkinen muutos on mittava, sillä nyt olemme osa puolustusliittoa – meitä tuetaan ja me tuemme. Uuden hallituksen yksi merkittävimmistä tehtävistä on Suomen uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentaminen Naton jäsenmaana. Se ei ole mikään pieni työ, mutta varmasti meille hyvin antoisa ja turvallisuuttamme vahvistava, kun toimimme aktiivisesti ja aloitteellisesti. Meidän on lisäksi tehtävä kaikkemme, jotta jäsenyyden ovi avautuu pian myös naapurimaallemme Ruotsille. Kaveriamme emme jätä.

Samalla on hyvin tärkeää huolehtia asioista, joiden ei pidä muuttua: Suomen tärkein turvallisuuden tae on jatkossakin maanpuolustustahtoinen ja yhtenäinen kansa sekä uskottava itsenäinen puolustuskyky. Näistä on pidettävä erityisen hyvää huolta.

Ministeri Jaakko Ilonimen kanssa kirjoittamassamme ”Uhkakuvat” -kirjassa arvioimme, että Suomen vakavin uhkakuva tulee maamme sisältä – keskenään riitelevä, polarisoitunut ja heikkohenkinen kansakunta. Suomen vahvuus on aina ollut yhdessä tekemisessä ja niin on jatkossakin. Demokratiaan ja sananvapauteen ilman muuta kuuluvat erilaiset näkemykset ja mielipiteet, mutta tehdään se toisiamme kunnioittaen. Myös hallituspohjasta riippumatta. Ulkoa meihin pyritään vaikuttamaan, muun muassa informaatiovaikuttamisella luomaan sisäistä vastakkainasettelua. Ei tehdä samaa itse. Mannerheimin sanat ”Eripura omissa joukoissa iskee pahemmin kuin vihollisen miekka” ovat edelleen ajankohtaiset ja viisaat.

Euroopassa on edelleen käynnissä sota, jonka päättymisen kaikki vaihtoehdot ovat vielä mahdollisia. Elämme historiallista aikaa, sillä Ukrainassa ratkotaan laajemminkin Euroopan turvallisuuden tulevaisuutta ja etenkin sitä, annetaanko toisen valtion ottaa väkivalloin ja imperialistisin tavoittein suvereeni valtio haltuunsa. Mikäli niin käy, on kyse ukrainalaisten tragedian lisäksi hyvin vaarallisesta esimerkistä maailmanpolitiikan pelilaudalla.

Me emme saa jättää Ukrainaa ja ukrainalaisia yksin. On oikein, että autamme maata niin poliittisesti, taloudellisesti kuin aseellisestikin. Ukrainalaiset taistelevat urheasti koko Euroopan puolesta. Meidän apumme ja tukemme on vähintä mitä voimme tehdä. Ukrainan auttamisen lisäksi meidän on asetettava Venäjälle ankarimmat mahdolliset pakotteet hyökkäyssodan pysäyttämiseksi. Venäjän häikäilemätön toiminta muun muassa siviilejä kohtaan on tutkittava, tapaukset ja tekijät on vietävä kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen Haagiin.

Ukraina ei sotaa halunnut, eikä sotaa halunnut myöskään Nato. Putinin Venäjä aloitti tämän sodan. Mutta Ukrainan ja sen läntisten kumppanien tehtävänä on saattaa sota päätökseen. Rauha Venäjän kanssa ei ole mahdollinen ilman sotilaallista voittoa, joka takaa rauhan ja vakauden Euroopassa tuleville sukupolville.

”Ei enää yksin” on viimeisen kuukauden aikana useasti Suomessa kuultu toteamus. Olemme osa puolustusliittoa turvatakuineen. ”Kaveria ei jätetä” on toinen suomalaisuuteen kuuluva toteamus. Kaveria emme saa Ukrainassa nyt jättää ja kun me emme ole enää yksin, on meidän aktiivisesti ja määrätietoisesti oltava mukana edistämässä Ukrainan Nato- ja EU-jäsenyyttä. Ukraina ei ole yksin ja kaveria emme jätä. Ukrainan asia on meidän.