Onko meillä vaihtoehtoja, jos Turkki sotkee Suomen suunnitelmat?

Moni suomalainen kysyy nyt, mitä meille seuraavaksi tapahtuu. Venäjä on muuttunut peruuttamattomasti arvaamattomammaksi, Euroopassa soditaan eivätkä edes Nato-maat pääse sopuun. Estääkö Turkki Suomen Nato-jäsenyyden, jäämmekö jälleen yksin, hyökkääkö Venäjä?

Suomen tie Natoon on osoittautunut odotettua ongelmallisemmaksi. Pian sen jälkeen kun Suomi ja Ruotsi ilmoittivat hakevansa Naton jäsenyyttä, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti vastustavansa tätä. Turkki on esittänyt sekä Suomelle että Ruotsille pitkän listan vaatimuksia, mutta todellisuudessa kyseessä on ennen kaikkea opportunistinen iltalypsy, jolla yritetään saada neuvotteluvaltaa erityisesti Yhdysvaltojen suuntaan. Kyse on sisäpolitiikasta: Turkissa järjestetään parlamenttivaalit ensi keväänä, eikä Erdogan halua hävitä niitä. Turkin venkoilua on aiheellisesti kutsuttu poliittiseksi umpisolmuksi.

On ymmärrettävää, että tilanne herättää kysymyksiä täällä Suomessa. Emme ole koskaan aiemmin hakeneet Naton jäseniksi, ja vaikka prosessista ja sen etenemisestä on kirjoitettu paljon analyysejä ja uutisia, tilanne on silti uusi. Ja toisin kuin meille vielä hetki sitten vakuuteltiin, Naton ovi ei ollutkaan sepposen selällään. Turkki pääsi yllättämään. Onko meillä varasuunnitelma, tai sen puutteessa edes suuntaa-antava käsitys siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Viime kuukausina Suomessa on puhuttu “harmaasta ajasta” kuvaamaan epävarmuutta hakemuksen jättämisen ja sen hyväksymisen välillä. Henkilökohtaisesti en pidä termistä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina eri värisävyjä, ei ole vain mustaa ja valkoista. Hakemuksen jättäminen ei automaattisesti tarkoita vaaran vuosia, eikä hakemuksen hyväksyminen automaattisesti takaa turvallisuutta. “Harmaan ajan” dramatisoimisen ongelma on erityisesti siinä, että se helposti vähättelee turvallisuuden merkitystä muissa hetkissä.

“Harmaa aika” on siksikin huono käsite, että kukaan ei tiedä, kuinka kauan hakemusprosessi kestää. Epätodennäköinen mutta mahdollinen skenaario on sekin, että prosessi venyy jopa vuosien mittaiseksi. Siihenkin meidän pitää varautua – mutta niin pitää varautua kaikkeen muuhunkin, kaikkina aikoina. On syytä muistaa, että elämme turvallisessa Suomessa. Meillä on vahva oma puolustuskyky sekä laaja tuki kansainvälisiltä ystäviltämme. Hakemusprosessi on yksi vaihe Suomen historiassa, ja siihen kyllä löytyy ratkaisuja.

Mikäli hakemusprosessi pitkittyy, yksi luonteva vaihtoehto tähän hetkeen voisi olla Pohjoismaiden keskinäinen puolustusliitto. Käytännössä se tarkoittaisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä edeltävän ajan puolustusliittoa muiden, jo Natoon kuuluvien Pohjoismaiden kanssa. Hieman samansuuntaista ratkaisua Suomessa on pohdittu ennenkin. Nykyisessä tilanteessa se lisäisi Suomen turvatakuita ennen kuin Nato-jäsenyys on varmistunut, ja Puolustusliitto olisi jäsenyyden vahvistamisen jälkeen käytännössä normaali osa Natoa.

Tänä keväänä Suomelle on luvattu turvatakuita Atlantin kummaltakin puolelta. Yhdysvallat ja Nato ovat panneet arvovaltansa peliin Suomen Nato-jäsenyyden puolesta, ja Venäjä on kiireinen Ukrainassa. Olemme saaneet nähdä Naton sisäisiä puolustussuunnitelmia jo helmikuussa, ja olemme Ruotsin kanssa jo nyt tukevasti Naton läheisin kumppani. Meillä ei ole mitään hätää.

Sisukkaat suomalaiset ovat tottuneet selviytymään historiallisissa käännekohdissa. Ratkaisuja löytyy tälläkin kertaa, ja lopulta pääsemme myös Natoon. Todennäköisesti näin käy vieläpä ennennäkemättömän nopeassa aikataulussa. Sitä odotellessa – pidetään pää edelleen kylmänä.

+12
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuutetuna (Kok.) Espoossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu