Paras kyberase – Suomessa?

Minulta kysytään usein, mikä on paras kyberase? Tai mikä vaarallisin? Vastaus molempiin kysymyksiin on sama: Osaava ihminen.

Yksittäinen osaava ihminen on parhaimmillaan – tai pahimmillaan – strateginen toimija digitaalisessa maailmassa. Tässä kybertoimintaympäristössä suuret lihakset tai valtaisat resurssit eivät takaa menestystä, sillä osaaminen on menestyksen tärkein voimavara. Toki tarvitaan tiimityötä, huipputeknologiaa, resursseja ja isommissa operaatioissa vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken, mutta kyberkykyjen perustana, ”kyberaseena”, on osaamisen ylläpitäminen, johtaminen ja kehittäminen. Digitaalisessa maailmassa osaaminen on kehityksen ja innovaatioiden lähde.

Kybertoimintaympäristö on tämän päivän maailmassa yksi toimintaulottuvuus siinä missä maa, meri, ilma ja avaruus. Kybertoimintaympäristön merkityksen nousu asettaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle sekä myös talous-, viestintä ja yhteiskuntapolitiikalle uudenlaisia vaatimuksia. Kyse on muutoksesta, jonka Suomi lähivuosina kohtaa entistä voimallisemmin. Samalla kyse on oleellisesti osaamisesta.

Maailmassa puhutaan parhaillaan kyberasevarustelukilpailusta, jossa erityisesti valtiot panostavat kasvavissa määrin resursseja erilaisten kyberkyvykkyyksien kehittämiseen. Vielä kovempaa varustelukilpailua käydään parhaillaan osaavista ihmisistä. Heidän perässään ovat niin valtiolliset asevoima- ja tiedusteluorganisaatiot, kaupalliset yritykset kuten myös yhä ammattimaisemmiksi muuttuvat kyberrikollisorganisaatiot. Osaamisen etsiminen on johtanut siihen, että esimerkiksi NSA:n johtaja kiertää parhaillaan aktiivisesti puhumassa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa – rekrytoidakseen osaavia ihmisiä palvelukseensa. Iso-Britanniassa tiedustelupalvelut rekrytoivat puolestaan tulevia James Bondeja alle 18-vuotiaista xbox-sukupolven osaajista.

Suomi on tällä hetkellä kyberosaamisen hyödyntämisen ja kehittämisen haasteiden edessä. Puolustusministeriön tuoreessa tulevaisuuskatsauksessa kyberpuolustuksesta todetaan tulleen kriittinen suorituskykyalue, ja hiljalleen on virinnyt keskustelua oman puolustushaaran perustamisesta kybertoiminnoille, kuten esimerkiksi Norjassa on tehty. Tiedostetaan, että ollakseen uskottava toimija tämän päivän maailmassa, on valtion oltava kyvykäs toimimaan myös kyberulottuvuudessa.

Suomesta löytyy huippuosaamista. Kyse on enemmän siitä, että miten nämä huippuosaajat löydetään ja miten heidät saadaan esimerkiksi varusmiespalveluksen kautta sitoutettua yhteiskuntamme turvallisuuden tuottamiseen. Ehkä puolustusvoimiin ollaan perustamassa uusi kybererikoisjoukko, johon osaavilla suomalaisnuorilla sukupuoleen katsomatta, on mahdollisuus hakea. Valintakriteerit lienevät varsin erilaiset kuin esimerkiksi laskuvarjojääkärijoukkoihin haettaessa, ja niin pitääkin olla. Yhdysvalloissa on asevoimissa hiljattain alennettu tiettyjen sotilastehtävien fyysisiä sisäänpääsykriteerejä, sillä esimerkiksi ”kybersotilaiden” ei välttämättä ole tarpeellista pystyä punnertamaan kymmeniä kertoja.

Yleinen asevelvollisuus on kyberosaamisen valjastamisessa erinomainen suomalainen vahvuus. Parhaimmillaan koko ikäluokan osaamispotentiaali – nimenomaan parhaat osaajat – on hyödynnettävissä yhteiskuntamme turvallisuuden vahvistamiseen. Haasteena on löytää nämä oikeat osaajat sekä pystyä tarjoamaan heille mielenkiintoisia tehtäviä. Ehkä tällä tavoin saadaan myös niitä nuoria suorittamaan varusmiespalvelus, jotka eivät muissa tehtävissä sitä pystyisi tai haluaisi suorittaa. Win-win yksilölle ja yhteiskunnalle. Samalla on tärkeää löytää ja hyödyntää reservissä jo valmiina oleva suomalainen osaamispotentiaali. Nämä osaajat harjoittelevat ja verkottuvat keskenään aktiivisesti jo nyt muun muassa vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen puitteissa. Kokemuksesta voin sanoa – huikeaa suomalaista osaamista.

Kyberosaaminen ei luonnollisesti ole ainoastaan maanpuolustuksellinen kysymys. Maailma ja yhteiskuntamme digitalisoituu kiihtyvällä vauhdilla, jolloin digitaalisen maailman mahdollisuuksien hyödyntäminen on hyvin keskeistä maamme taloudelliselle kilpailukyvylle. Jotta tässä pystymme menestymään, on Suomessa panostettava osaamiseen.

Haasteellisempi kysymys on, että minkälaiseen osaamiseen tulisi panostaa? Luemme it-alan yritysten yt-neuvotteluista, ja samaan aikaan näissä samoissa yrityksissä on lukuisia työtehtäviä haettavana. Osaamisen tarve ja tarjonta eivät kohtaa. Olen viimeisen vuoden aikana kuullut kymmeniltä suomalaisilta yrityksiltä, että töitä olisi, mutta osaajia ei löydy. Haasteellisemmaksi tilanteen tekee nopealla vauhdilla muuttuva digitaalinen toimintaympäristö, jossa osaamisen vaatimukset muuttuvat nopeasti. Yliopistojen ja oppilaitosten on haastavaa pysyä tässä kehityksessä mukana ja pystyä opettamaan juuri oikeaa osaamista.

Olemme Aalto-yliopistossa parhaillaan aloittamassa laajaa kyberosaamisen kartoitustyötä Suomessa. Aiomme kysyä erityisesti elinkeinoelämältä, että millaista digitaalista osaamista yritykset näkevät tarvitsevansa nyt – ja erityisesti lähitulevaisuudessa. Tämän tiedon pohjalta meillä on parempi mahdollisuus kehittää oikean osaamisen opettamista sekä myös vahvistaa sitä perusosaamista, jonka päälle ihminen voi osaamistaan pitkin työuraansa täydentää. Oikeanlaista kyberosaamista Suomi tarvitsee – menestyäkseen niin maanpuolustuksellisesti, taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti tämän päivän maailmassa. Silloin voimme sanoa, että parhaat kyberaseet löytyvät Suomesta.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu