Pienet vihreät bitit

Tätä kirjoittaessani luen Turkin olevan kyberhyökkäysten kohteena. Turkkilaislähteiden mukaan hyökkäykset ovat haitanneet vakavalla tavalla viranomaisten ja yritysten toimintaa, kun eilen noin 400 000 turkkilaiselle verkkosivuille ei ollut pääsyä ulkomailta. Hyökkäysten toteuttajaa on vaikea todentaa, mutta aina voi pohtia millä taholla on motivaatiota tämänkaltaiseen toimintaan nykyhetkessä. Turkkilaiset syyttävät hyökkäyksistä Venäjää.

Valtiot ovat viime vuosina panostaneet merkittävästi kyberkykyjensä ja -strategioidensa kehittämiseen. Digitaalinen ympäristö on tuonut yhden lisäulottuvuuden maan, meren, ilmatilan ja avaruuden rinnalle. Sodankäynnissä kyse ei ole vallankumouksesta vaan evoluutiosta. Teknologisesti kehittyneet valtiot kykenevät käymään sotaa ja vaikuttamaan myös digitaalisessa ympäristössä.

Olen ollut mukana kansainvälisessä asiantuntijaryhmässä, joka on arvioinut kybertoimintaympäristön tapahtumia Ukrainan edelleen jatkuvassa sodassa. Kirjoitimme havainnoistamme kirjan, joka on ladattavissa Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen (CCDCOE) internet-sivuilla.

”Pelkkää kybersotaa”, jota käytäisiin vain digitaalisessa ympäristössä, ei ole Ukrainassa nähty ja tuskin tullaan koskaan missään näkemäänkään. Toisaalta tuskin tulemme näkemään yhtään sotaa, kriisiä tai konfliktia, jossa digitaalisen ympäristön hyväksikäyttäminen – kyberelementti – ei olisi erottamattomana osana muuta toimintaa läsnä. Niin Ukrainassakin.

Epämääräiseen hybridisodankäynnin konseptiin kyberoperaatiot sopivat hyvin. Tekijää on yleensä vaikea osoittaa, poliittiset riskit ovat nykyhetkessä varsin pieniä, kansainvälisissä laeissa kyberoperaatiot ovat edelleen harmaata aluetta ja internet-maailma tarjoaa ”pienille vihreille biteille” uudenlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Vaikka vakavia, esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvia tai fyysistä tuhoa tuottavia, kyberhyökkäyksiä ei ole Ukrainassa tapahtunut, on erilaisia digitaalisen maailman kautta tehtyjä aktiviteetteja kyetty havaitsemaan suhteellisen paljon.

Näkyvimpiä ovat olleet ukrainalaisiin televisiokanaviin, lehdistöön kohdistuneet palvelunestohyökkäykset, valtiollisten organisaatioiden ja poliittisten päättäjien viestiyhteyksien häirintä, internetissä olevan tiedon ja videoiden manipuloiminen, presidentinvaalien aikana keskusvaalilautakunnan tietojärjestelmiin murtautuminen, luottamukselliseksi luokiteltujen puheluiden ja asiakirjojen vuotaminen julkisuuteen sekä erilaiset tietoverkkojen ja -järjestelmien toimintahäiriöt. Huomioitavaa on, että kohteet ovat olleet siviilikohteita.

Kybervakoilua, joka on esimerkki kyberympäristön hyväksikäytöstä, on toteutettu Ukrainan sodassa. Vakoiluohjelmista osa on paljastettu, osa ehtinyt vaikuttaa jopa kahdeksan vuoden ajan muun muassa Ukrainan valtionhallinnon tietoverkoissa. Menestyksellisellä kybervakoilulla voi saavuttaa edun itselleen, kun on tietoinen vastapuolen informaatiosta – tai pystyy muuttamaan sitä. Ukrainassa havaittujen vakoiluohjelmien arvioidaan olevan venäläistä alkuperää, mutta varmuudella asiaa ei voi todeta. On myös haasteellista arvioida missä määrin vakoiluohjelmia, joista emme ole tietoisia, on Ukrainaan kohdistettu ja mikä on ollut niiden käytännön vaikutus.

Keskeisimmän huomion Ukrainan kybersodankäynnissä on saanut informaatiovaikuttaminen. Informaatiosodankäynti, johon kyberoperaatiot käsitteellisesti venäläisessä ymmärryksessä sisältyvät, on aiheellisesti herättänyt keskustelua myös meillä Suomessa. Informaatio-operaatioilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan mielikuviin, asenteisiin sekä yhteiskunnalliseen ja päätöksenteon ilmapiiriin – omien päämäärien ja tavoitteiden mukaisesti. Kuvaavaa on, miten Krimin valtaamisen yhteydessä venäläisten erikoisjoukkojen ensimmäisiä tavoitteita oli saada haltuun viestiliikenneyhteyksien fyysinen infrastruktuuri informaatioylivoiman saavuttamiseksi. Paikalliset televisiokanavat Krimillä vaihtuivat venäläisiin kanaviin ja niin internet- kuin matkapuhelinyhteydet muualle Ukrainaan tulivat vaikuttamisen kohteiksi. Fyysiset toimet – ainakin tietyissä tilanteissa – saattavat olla tehokkaampia kuin kyberhyökkäykset, jos esimerkiksi tietoliikenneyhteyksiä voidaan heikentää katkaisemalla fyysinen kaapeli.

Kybertoimintaympäristössä menestyminen niin rauhan, harmaan ajan kuin sodan aikana on strateginen haaste. Kybervälineet tarjoavat valtioille yhden työkalun lisää niiden pyrkiessä saavuttamaan poliittisia tavoitteitaan. Tältä emme saa ummistaa silmiämme.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu