Pilkahduksia tulevaisuuteen

Tulevaisuudesta tiedämme varmuudella vain yhden asian. Se yllättää. Tulevaisuus yllättää meidät tavoilla, joita emme pysty täysin ennakoimaan, jos ollenkaan. Tulevaisuutta on kuitenkin välttämätöntä pohtia – ja siihen vaikuttaa – sillä tulevaisuuteen olemme joka tapauksessa matkalla.

Tulevaisuuden haasteellisen ennakoimisen takia ”pilkahduksia tulevaisuuteen” on erinomainen nimi marraskuun lopussa ilmestyneelle Valtiovarainministeriön raportille. Kun julkishallintoa ajoittain moititaan kankeudesta ja uudistuskyvyttömyydestä, on mielestäni hienoa, että nyt on lähdetty rohkeasti pohtimaan tulevaisuutta ja etenkin teknologian kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Valtionvarainministeriön internet-sivuilta löytyvään raporttiin.

Raportin ydinsisällön voisi tiivistää twittermäisesti 140 merkkiin: ”Kaikki digitalisoituu. Teknologian kehitys kiihtyy. Mielikuvitus rajana. Osaammeko hyödyntää? Turvallisuus mahdollistaa. #kilpailukyky #Suomi.”

Tulevaisuuden arviointien pilkahduksina näyttäytyvät asiat, joilla voi olla erittäin laajoja vaikutuksia kansantalouteen, yritysten toimintaan, ihmisten arkeen ja työelämään. Puhumme Suomen kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta. Ei ole sattumaa, että kesällä ilmestyneessä Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa myös puhutaan robotisaatiosta, tekoälystä, teollisesta internetistä ja 3D-tuloksesta. On huomioitava, ettei radikaalit innovaatiot ole ainoastaan teknologisia vaan teknologia mahdollistaa uudenlaisen toiminnan – jopa ihmiselämän. Raportin luettuaan jää pohtimaan: Mikä on ihmisen rooli teknologisoituvassa ja robotisoituvassa maailmassa?

Tuleva teknologinen murros on erittäin suuri. Murroksen keskiössä on digitalisaatio, robotiikka, kehittyvä keinoäly ja lohkoketjuteknologia. Näiden lisäksi teknologiavaikuttaja Risto Linturi esittelee raportissa kymmenen radikaalia toimintamallia (kuten energiamurros, urbaani biotuotanto, superkykypalvelut ja sote-hakkerointi), jotka ovat sekä mahdollisia että merkittäviä muutostekijöitä jo lähivuosina. Oleellisiksi käytännön toimiksi muutoksen keskellä nousee ketteryyden ja resilienssin kehittäminen sekä jäykkien organisaatio- ja toimintatapojen korvaaminen joustavilla ja itseorganisoituvilla rakenteilla.

Väitän, että nykyhetken ja lähitulevaisuuden teknologisen kehityksen muutosnopeutta emme täysin edes ymmärrä. Itseäni huolestuttaa miten turvallisuus pysyy tässä kehityksessä mukana? Turvallisuus, joka on kehityksessä ymmärrettävä sekä välttämättömyytenä että mahdollistajana. Tätä korostan raportin kirjoituksessani. Liian usein turvallisuus jää ”jälkiajatukseksi”, eli turvallisuudesta huolehditaan joko heikosti tai ei ollenkaan. Tämä on teknologian kehityksessä vaarallinen tie.

Pohjimmiltaan kyse on luottamuksesta – joka ei teknologian kehityksessä ole kestävällä pohjalla ilman turvallisuutta. Teknologian kehityksessä turvallisuudesta huolehtiminen niin sanotulla sisäänrakennetulla periaatteella (security by design) mahdollistaa teknologian ja digitalisaation hyödyistä nauttimisen. Mutta vain, jos turvallisuudesta on huolehdittu. Turvallisuus ei siis saa olla ”päälle liimattu asia”, vaan sen on oltava sisäänrakennettuna kaikkiin rakenteisiin, laitteisiin, palveluihin ja järjestelmiin, joita nyt kiihtyvällä vauhdilla olemme luomassa. Tällöin turvallisuus näyttäytyy eettisesti kestävänä sekä mahdollistajana, ja luottamuksemme teknologian kehitykseen ja sen positiivisiin vaikutuksiin säilyy.