Politiikka ei toimi, jos huudamme toistemme ohi

Politiikka ei ole rikki, mutta demokratia on kriisissä. Omassa puolueessani Kokoomuksessakin käydään tällä hetkellä pitkittynyttä keskustelua sisäisestä jakolinjasta sekä siitä, onko sellaista ylipäätään olemassa. Tai saisiko kysymystä edes esittää julkisesti.

Keskustelun jatkuminen näin pitkään ja jopa henkilöön menevät puheenvuorot osoittavat, että kysymys Kokoomuksen todellisesta nykytilasta on monelle tärkeä. Asiaa on puitu lehdissäkin koko kevät, ja viimeisen viikon aikana joka ikinen päivä.

On kovin erikoinen ajatus, ettei tällaista keskustelua saisi käydä julkisesti. Eivät puolueen arvot voi olla mikään salaisuus. Voi kysyä, mikä on äänestäjän kuluttajansuoja, jos emme uskalla paitsi ottaa kantaa, myös julkisesti asettaa rajoja.

Arvokeskustelu on politiikan ydintä, sitä ei pidä pelätä. Ja arvokeskustelua tarvitaan, sillä maailma muuttuu ja niin muuttuvat puolueetkin. Otin asiaan kantaa Nykypäivä-lehdessä jo viime kesänä (näköislehti, sivu 43). Kysyin tuolloin, mikä on Kokoomuksen tarina. Minkälainen puolue on nykyinen kokoomus, ja minne se on matkalla?

Nyt kohun keskiössä tuntuu olevan se, onko kokoomus puolueena konservatiivinen vai liberaali. Vastaus kuuluu: sekä että.

Minun kokoomukseni on maltillinen Kokoomus. Sivistynyt, kokoava, keskusteleva. Sellainen, joka sallii erilaisia mielipiteitä mutta kunnioittaa myös muiden mielipiteitä: niin liberaaleja kuin konservatiivisiakin.

Eikä siinä oikeasti pitäisi olla mitään ihmeellistä. Samalla tavalla kuin kokoomuslaiset levittäytyvät konservatiivi-liberaali -asteikolle tasaisesti, ovat esimerkiksi vihreät vastaavanlaisesti “hajallaan” vasemmisto-oikeisto -asteikolla. Eikä kukaan tunnu pitävän tätä mitenkään erikoisena.

Politiikka on kompromisseja. Sitä täytyy tehdä yhteistyössä, yli puoluerajojen. Minun on vaikea nähdä, kuinka siinä voi onnistua, jos erilaisia mielipiteitä ei sallita edes oman puolueen sisällä.

Käänteisesti ajatellen on päivänselvää, ettei demokraattisesta päätöksenteosta tule mitään, jos emme kykene sopimaan asioista. Kansanvalta lamaantuu, jos näemme ympärillämme ainoastaan vastustajia ja vihollisia. Sellainen politiikka, joka jakaa ihmisiä “meihin” ja “niihin”, ei toimi.

On selvää, että jos konfliktia hakee, sellaisen saa. Riitapukari löytää itselleen aina kiistakumppanin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että isossa kuvassa kaikki olisi huonosti. Päin vastoin, meillä on yhdessä kaikki edellytykset rakentaa jatkossakin parempaa Suomea.

Tilanteeseen on yksinkertainen ratkaisu. Yksinkertainen, joskin vaikea, mutta ei mahdoton: tarvitsemme lisää vuoropuhelua.

Pitää rakentaa luottamusta ja vuoropuhelua. Erityisesti erimielisten kesken.

Uudistua voi vain vuoropuhelun kautta. Ratkaisuja ei synny poteroista huutelemalla. Siksi populisteja on turha pelätä: he harvoin saavat muuta aikaan kuin paljon melua tyhjästä. Silti heitä pitää kuunnella ja yrittää ymmärtää, vaikka se ei aina kovin mukavaa olisikaan.

Populismi ja identiteettipolitiikka eivät katoa sillä, että ne sivuuttaa. Näitä ilmiöitä ei voi vaieta kuoliaaksi, ne pitää puhua eläväksi: löytää yhteisymmärrys. Tämän ei pitäisi olla mahdoton tehtävä Suomen kokoisessa maassa, jos siinä onnistuttiin kansainvälisesti keskellä kylmää sotaakin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kevään ja kesän aikana puhunut useasti Helsingin hengen palauttamisesta. Sillä hän viittaa vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssiin, Etyk-kokoukseen, joka onnistui yhdistämään kahteen leiriin jakautuneet riitaiset maat idästä ja lännestä.

Nyt Niinistö yrittää saada Etykin 50-vuotisjuhlan kunniaksi maailman maat jälleen saman pöydän ääreen sopimaan yhteisistä pelisäännöistä. Se on erinomainen aloite. Rakentavalle politiikalle on nyt tarvetta.

Suomella on monia haasteita, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, jotka pitää ratkaista. Vastuu rakentavasta, keskustelevasta ja kunnioittavasta keskustelusta on meillä kaikilla. Nyt on aika rakentaa, ei hajottaa.

+6
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu