Poutaa tänään Venäjällä, entä huomenna?

Kriittiset äänenpainot maanpuolustusta kohtaan ovat eduskuntavaalien lähestyessä voimistumassa. Maailman ja uhkien sanotaan muuttuneen, jopa peruuttamattomasti. Mihin enää tarvitsemme oman maamme puolustuskykyä? Kysymyksen kuulee yhä useammin, sillä sotilaallisen uhkan mahdollisuus tuntuu tänä päivänä kovin kaukaiselta ajatukselta. Keskustelua seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että perusasiat ovat poutasään vallitessa unohtuneet.

Maailma muuttuu nopeasti, ja usein arvaamattomasti. Tulevaisuuden suhteen voimme olla varmoja vain yhdestä asiasta: Maailma muuttuu yleensä tavalla, jota emme edes kykene loogisella järjellä etukäteen arvioimaan. Historian valossa on todennäköistä, että maailma on hyvin toisenlainen paikka 20 vuoden päästä kuin mitä tänä päivänä ajattelemme sen olevan. On kapeakatseista ajatella, että puolustuskykyä on tarpeen ylläpitää vain, jos on sotilaallinen uhka näkyvissä. Maanpuolustuskykyä ei ole mahdollista rakentaa lyhyiden säävaihteluiden mukaisesti.

Sotilaallinen voimankäyttö ei ole hävinnyt maailmasta mihinkään. Esimerkiksi Georgian sota parin vuoden takaa muistutti kahdesta asiasta. Ensinnäkin suurvallan keinovalikoimaan kuuluu edelleen asevoiman käyttö. Toiseksi, suurvallan intressejä ei koskaan pysty täydellisesti ennakoimaan. Jos omaa maanpuolustusta ei ole hoidettu kunnolla, suurvallan houkutus ratkaista syntynyt ristiriitatilanne asevoimilla nousee sille houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Yhtä lailla sotilaallisesta voimankäytöstä voidaan puhua terrorismin vastaisessa sodassa. Kriisinhallintasodasta tosin länsimaat ovat hiljalleen palaamassa häntä koipien välissä takaisin.

Natoon tai ei, Suomen pitää jatkossakin vastata ensisijaisesti itse oman maansa puolustamisesta.

Uhkaan tarvitaan sotilaallista kykyä sekä poliittista tahtoa käyttää tätä kykyä. Suomen lähialueilla kykyä on, huomattavasti. Esimerkiksi Venäjä on viime vuosien aikana kaksinkertaistanut joukkojensa määrän Suomen lähialueilla. Tahtoa kyvyn käyttämiseen ei tällä hetkellä ole, mutta kuka tietää tulevaisuudesta. Muistamme hyvin miten Vladimir Zhirinovski julisti reilu vuosikymmen sitten, että Suomi kuuluu historiallisesti Venäjälle. Mitä jos seuraava Zhirinovski on vakuuttavampi ja saa taakseen suuren kannatuksen? Meidän kannaltamme epävarmuus on myös siinä, että Venäjä ei ole demokraattisesti johdettu valtio.

Suomi sijaitsee maantieteellisesti paikassa, joka ei mahdollista samanlaisten puolustusratkaisujen tekemistä kuin esimerkiksi Belgiassa tai Portugalissa. Suomen ratkaisuja ohjaa Venäjä. Muistamme, että rajanaapurimme, lähes koko Euraasian käsittävä Venäjän Federaatio, on kooltaan maailman suurin valtio. Väestöltään Venäjä on maailman kahdeksanneksi väkirikkain. Venäjä on maailman ainoa suurvalta, joka on riippumaton ulkomaisista energia- ja raaka-ainelähteistä. Nyt kolmannen vuosituhannen alussa aurinko on alkanut paistaa venäläisille jälleen lämpimämmin.

Venäjä on Suomelle muutakin kuin ”suuri mahdollisuus.” Vaikka on tärkeää ylläpitää hyviä suhteita itänaapuriin, ei pelkästään suuren mahdollisuuden tai Venäjän modernisoitumisprosessin hokeminen ole ainoa totuus. Hiljaa virallinen Suomi on osannut olla, mistä Itämeren kaasuputki ja Mihail Hodorkovskin tapaus ovat olleet valitettavia esimerkkejä. Venäjän kehityksestä ja tulevaisuuden intresseistä emme voi olla varmoja – sekin on kyettävä sanomaan ääneen, tai vähintään poliittisesti tiedostettava. Provosoida ei tarvitse, mutta tosiasiat saa tunnustaa.

On myös hyvä muistaa, että Venäjä haluaa Suomen ylläpitävän sotilaallista puolustuskykyään. Se lisää Venäjän luottamusta Suomeen. Sotilaallinen tyhjiö Pietarin ja Kuolan niemimaan läheisyydessä ei ole Venäjän edun mukaista.

Maanpuolustuksen roolia kansakunnan ehkä suurimpana yhtenäistävänä tekijänä ei myöskään voi kyllin korostaa. Maanpuolustuksesta huolehtiminen on osoitus niin meille itsellemme kuin ulkopuolisille, että haluamme huolehtia turvallisuudestamme. Suomessa vallitseva maanpuolustushenki on poikkeuksellista tämän päivän maailmassa. Siitä kannattaa pitää huolta. Maanpuolustustahto myös parantaa kriisinsietokykyämme ja sitä tarvitsemme tulevaisuudessa enemmän kuin tämän hetkinen tilanne antaa olettaa. Siis muissakin kuin sotilaallisen uhkan tilanteissa.

Maanpuolustukseen kannattaa panostaa jatkossakin, ja pitää perusasiat mielessä. Toivottava poutasää tänään ei välttämättä merkitse edes puolipilvistä lähitulevaisuudessa.

JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno Limnell on kansanedustaja (Kok). Hän on myös dosenttina kolmessa yliopistossa, ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Hän on Espoon kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, ja MTS:n puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu