Puhelimien salakuuntelu

Suomessa on viime päivinä puhuttu paljon puhelimien salakuuntelusta. Entinen puolustusministeri Carl Haglund sekä eduskunnan puolustusvaliokuntaa johtava Ilkka Kanerva kertovat havainneensa häiriöitä puheluissaan, etenkin puhuessaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevista asioista. Myös nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö on kertonut puhelujensa mahdollisesta salakuuntelusta. Minua mahdollinen salakuuntelu ei yllätä.

On todennäköistä, että valtioiden poliittisia päättäjiä sekä yritysjohtajia salakuunnellaan ja seurataan. Motiiveja on monia, aina taloudellisista motiiveista sotilaallisiin. Tämän päivän digitaaliset laitteet, joita kannamme mukanamme, tarjoaa salakuunteluun ja erilaisten tietojen keräämiseen aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Olisi jopa kummallista, jos näitä mahdollisuuksia ei käytettäisi hyväksi. Olemme lukeneet Edward Snowdenin paljastuksista, SIM-korttien tietomurroista ja puhelimiin ujutetuista salakuuntelua toteuttavista ohjelmista. Puhutaan myös mahdollisuudesta, jossa salakuuntelijalla on suora pääsy puhelimeen, sillä emme voi varmuudella tietää mitä ylimääräisiä toimintoja puhelinvalmistajien mikropiireihin on mahdollisesti piilotettu. Keinot ovat monet, jos puhelinta haluaa salakuunnella.

Ammattimainen puheluiden kuuntelija ei kuitenkaan jätä itsestään jälkiä, eikä digiaikana puhelun salakuuntelu tuota häiriöitä. Puhelinkuuntelua kyetään tekemään tavalla, jossa ei ylimääräisiä ääniä kuulu. Puheluiden taustalla ilmenneet suhinat, naksut tai kaikuäänet kertovat enemmänkin puutteellisesta kentästä, viallisesta tukiasemasta tai puhelimen huonosta mikrofonista kuin salakuuntelusta. On syytä korostaa, että häiriöäänet puhelinyhteyksissä ovat tavallisia, kuten olemme varmasti jokainen havainneet.

Salakuunteluepäilyjä ei kuitenkaan voi ohittaa kevyesti. Ne on tutkittava huolella, ja niin Suomen suojelupoliisi juuri parhaillaan tekee. Vaikka kykyä salakuunteluun olisi (ja sitä varmasti esimerkiksi tietyillä valtioilla on), ei mahdollista salakuuntelua voi pitää missään määrin hyväksyttävänä. Vaikka suomalaispoliitikkojen epäilyjen taustalla on todennäköisesti tekniset ongelmat, herää toki kysymys näiden teknisten ongelmien ilmenemisestä juuri tietynlaisten puheluiden aikana.

On tietyllä tapaa surullista, että luottamuksemme luotettavaan matkapuhelinviestintään ja muutenkin digitaaliseen viestintään näyttää heikentyneen. Olemme ymmärtäneet, että luottamuksellisia asioita ei pidä käsitellä digitaalisten laitteiden läsnäollessa, ja puhuttaessa arkaluontoisista asioista, ovat apuvälineinä edelleen kynä ja paperi.

Tämän päivän maailmassa keskeiseksi asiaksi nousee se mitä viestitään – mitä esimerkiksi yritysjohtajat ja poliittiset päättäjät digitaalisilla laitteillaan viestivät. Yleisohje useimmiten on, että luottamuksellisia asioita ei käsitellä esimerkiksi puheluissa. Kuvaavaa on, miten Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry hiljattain totesi pitävänsä hyvin todennäköisenä, että kiinalaiset ja venäläiset lukevat kaikki hänen sähköpostinsa, ja kirjoittavansa sähköpostinsa tämän olettamuksen mukaisesti.

Matkapuhelimet ovat helposti kuunneltavissa, jos jokin taho haluaa näin tehdä. Tavalliseen viestintään matkapuhelinta voi toki turvallisesti käyttää. Kannattaa kuitenkin miettiä, vaatiiko viestin sisältö suojausta. On syytä esimerkiksi pohtia, kuka voisi hyötyä sisällöstä tai onko oman sijainnin paljastuminen kriittistä, kuten Viestintävirasto opastaa. Elämme maailmassa, jossa erityisen arkaluontoisten asioiden viestintään matkaviestintäverkko ei sovellu. Valitettavasti. Jokaisen tulisikin pohtia mitä asioita ja miten matkaviestinverkon avulla on turvallista viestiä.