Puhumme paljon luottamuksesta, mutta mitä se on?

Yksinkertaisiin kysymyksiin on usein vaikea vastata. Luottamus kuuluu tähän sarjaan. On helppo puhua luottamuksesta ja luotettavuudesta, mutta mitä ne itse asiassa tarkoittavat? Suomalaisessa luottamusyhteiskunnassa on välttämätöntä pohtia luottamuksen merkitystä ja sisältöä. Paljon toistettuna luottamuksesta voi tulla tyhjyyttään kaikuva käsite, jollei sen olemusta ymmärrä syvällisemmin.

Luottamuksen voi nähdä näkymättömänä liimana, joka näyttäytyy joka hetki niin meidän suomalaisten arkipäivässä kuin yhteiskunnassa. Luottamusta löytyy niin perhe-elämästä, työpaikoilta, yhteiskunnasta ja politiikasta, ja sitä voidaan aina käyttää sekä oikein että väärin. Olemme oppineet ja opimme jatkuvasti luottamaan, tai olemaan luottamatta. Kyse ei luonnollisesti ole mustavalkoisesta, luottamus-epäluottamus, ääripääajattelusta, sillä luottamuksen asteet esimerkiksi toisiin ihmisiin voivat vaihdella. Joka tapauksessa – oli siitä itse tietoinen tai ei – luottamus on jatkuvasti läsnä, mutta luottamuksen asteet vaihtelevat.

Entä jos luottamusta ei olisi? Jos ei pystyisi ollenkaan luottamaan yhteenkään ihmiseen, yhteenkään palveluun tai mihinkään tietoon? Varsin mahdottomalta vaikuttava tilanne. Ilman luottamusta tuskin olisi ihmiselämääkään.

Vaikka luottamukselle on akateemisessa maailmassa annettu monia määrittelyitä, on luottamuksesta pystyttävä puhumaan turvallisuuden näkökulmasta mahdollisimman käytännönläheisesti.

Luottamus on ymmärrettävissä kyvyksi ja tahdoksi toimia yhdessä. Luottamus on siis sekä ajattelua että tekoja, mutta myös epävarmuuden sietämistä ja pyrkimystä hyvään. Luottamuksessa on kyse halusta ja tahdosta toimia tavalla, mikä ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Tällöin tulee ymmärtää, että luottamus ja luottamusta herättävällä tavalla toimiminen on päätöksenalainen asia. Me voimme jokainen tehdä päätöksen, että haluamme toimia ja ajatella luottamusta herättävästi ja vahventavasti. Lyhin tie luottamukseen on käyttäytyä luotettavasti ja olla luottamuksen arvoinen. Luottamuksen vahvistamisen henkilökohtaisen toiminnan kerrannaisvaikuttavuus on valtava. Kun päätämme niin.

Vastaavasti yritys voi tehdä päätöksen, että sen valmistamissa tuotteissa ja palveluissa luotettavuus on sisäänrakennettu ominaisuus, jolloin tietoisesti halutaan huolehtia käyttäjien luottamuksen säilymisestä. Juuri tämän takia taloustiede on painottunut tarkastelemaan luottamusta rationaalisena valintana, ja tämä valinnan merkityksellisyys koskee luottamuksen luomista laajemminkin.

Luottamus on tietoista pyrkimystä hyvään. Tunne ja aiemmat kokemukset luovat ihmiselle varmuutta siihen, että johonkin voi luottaa, tai että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta tarkoituksellisesti pettymystä. ”Hyvät aikeet” eli vilpitön tahto tehdä ja ajatella hyvää kuuluvat erottamattomasti luottamukseen. Luottamus lisääntyy jakamalla, kun luottamusta kokenut ja siitä voimaantunut levittää sitä eteenpäin. Kun sinä luotat, sinuun luotetaan. Näin syntyy myönteinen luottamuksen kierre.

Luottamukseen kannattaa panostaa, sillä se tuo yhdessä tekemiseen syvyyttä ja voimaa. Kun ihmiset jakavat luottamuksen, heillä on halu toimia yhdessä. Hyvät yhteiset kokemukset syventävät luottamusta. Myös hyvin vaativatkin yhteiset ponnistukset, kuten historiamme on osoittanut. Luottamus lisääntyykin jakamalla, ja siksi luottamusta ei kukaan voi myöskään ulkoistaa. Luottamus on sosiaalista pääomaa, jonka arvo on lähes mittaamaton.

Luottamus ei tarkoita pelkästään ennustettavuutta muiden ihmisten ja maailman toiminnassa. Luottamus on ymmärrettävä tahdon lisäksi kyvyksi matkata kohti epävarmaa tulevaisuutta. Tilanteiden muutosnopeus, ennalta-arvaamaton epävakaus sekä lisääntyvä turvallisuuteen vaikuttavien asioiden monimutkaisuus ja keskinäisriippuvuus leimannevat Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuusympäristöä jatkossakin. Tämän epävarmuuden keskellä luottamuksen merkitys käytännössä korostuu. Luottamuksen merkitys myös digitaalisessa liiketoiminnassa kasvaa.

Millainen on suomalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan kyky huolehtia luottamuksesta? Nimenomaan kyky. Kansalaisturvallisuuden tila Suomessa -tutkimuksen mukaan turvallisuudessa korostuu luottamus omiin, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyihin suojautua erilaisia uhkia vastaan sekä palauttaa turvallisuuden taso entiselleen kriisien jälkeen. Kyse on epävarmuuden hyväksymisestä ja sen tiedostamisesta, että luottamustamme tullaan koettelemaan vakavalla tavalla.

Turvallisuuden näkökulmasta luottamuksen ylläpitäminen näyttäytyy vahvasti sietokykynä. Millainen on yhteiskunnan ja ihmisten niin henkinen kuin toiminnallinen valmius kohdata hyvinkin odottamattomia tilanteita, ja toisaalta huolehtia siitä, että luottamus ja kyky toimia säilyvät. Ihmisten luottamus rakentuu siitä, että tiedämme jo etukäteen miten tällaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa toimimme niin yhteiskunta kuin yksilöinä. Luotamme siihen, että ihminen ja yhteiskunta selviävät, ja meillä on siihen riittävä niin viisaus kuin kyvykkyys.

Risto Saarinen kirjoittaa Oppi luottamuksesta -kirjassaan ”valistuneesta luottamuksesta.” Kun kansainvälisyys ja esimerkiksi internetin kautta avautuva globaali pelikenttä on meille luonnollinen osa arkea, korostuu kyky kohdata sekä tuttuja että vieraita avoimin mielin. Tämäkin kuuluu nykypäivän luottamukseen. Valistunut ihminen ei huolestu turhasta. Hänellä on kohtuullinen perusluottamus. sivistys sekä itseluottamus myös kaikkea uutta kohtaan. Tämä on myös kykyä empatiaan ja avoimuuteen. Valistuneen luottamuksen merkityksen voi arvioida korostuvan tulevaisuudessa.

Luottamusta ylläpidettäessä ja vahvistettaessa on kiinnitettävä huomio kahteen oleelliseen asiaan. Ensinnäkin, jatkossa korostuu nykyistä enemmän kunkin suomalaisen oma mielikuva yhteiskunnan toimivuudesta ja sen turvallisuudesta. Nimenomaan mielikuva. Eläessämme tietoyhteiskunnassa, juuri tunteet ja mielikuvat nousevat yhä tärkeämpään merkitykseen. Ajoittain mielikuvat todellisuudesta saattavatkin olla hyvin toisenlaisia kuin mitä todellisuus (niin kuin asiat oikeasti ovat) antaisi olettaa. Väsymätön ja oikeaan tietoon perustuva sekä useita kanavia hyödyntävä viestintä on jatkossa yhä tärkeämpi luottamusyhteiskunnan kulmakivi.

Toiseksi, vaikka luottamus näyttäytyy tunteena ja kokemusperäisenä tietona, vanha viisaus ”teot puhuvat parhaiten” yhdistyy oleellisesti luottamuksen rakentamiseen. Luottamukseen – ja turvallisuuteen – on panostettava ja sen pitää näkyä tekoina. ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä” -tavoitteen poliittinen julistaminen on kannatettavan hieno ja kunnianhimoinen, mutta samalla sen tulee näkyä merkittävinä panostuksina ja käytännön tekoina turvallisuuden parantamisessa. Turvallisuusviranomaiset toki sopeutuvat poliittisten päättäjien päätöksiin, mutta jos viranomaisille ei anneta riittäviä edellytyksiä tehtäviensä hoitamiseen, ei ole järkevää poliittisestikaan tavoitella kunnianhimoisia turvallisuustavoitteita. Vastaavasti epärealististen lupausten perusteella syntyvien väärien odotusten muodostuminen voi myös vaarantaa luottamuksen.

Menetettyä luottamuksen tunnetta ja yhteiskunnallista ilmapiiriä on hyvin vaikea saada takaisin. Jos luottamus menetetään, sitä on hankala saada takaisin, jopa mahdotonta. Siksi luottamuksesta on huolehdittava – joka päivä ja joka hetki.