”Punaiset linjat” Ukrainan sodassa on jo ylitetty

Ukrainan sodan pitkittyessä ja kansanmurhan jatkuessa on vääjäämätöntä arvioida länsimaiden sotilaallista väliintuloa. Tähän asti linja on länsimaissa ollut selkeä – tukea annetaan, mutta taistelukentillä on (vapaaehtoisia lukuunottamatta) vain ukrainalaisia sotilaita Venäjää vastaan. Muuttuuko tämä todellisuus?

Miksi länsimaat ei sotaan Ukrainassa ole sotilaallisesti puuttunut, vaikka Venäjän toimet tuomitaan ja toimien moraalittomuus nähdään? On syntynyt viisi ”punaista linjaa”, joita ei haluta ylittää. Realismia on: jos emme kansanmurhaa halua sivusta seurata, on linjoja nyt ylitettävä.

Presidentti Bidenin linjasi maaliskuun alussa, että Nato-maiden maaperän jokaista senttiä ollaan valmiita sotilaallisesti puolustamaan, mutta ei Yhdysvallat eikä Nato taistele Venäjää vastaan Ukrainassa. Nato-maan ja ei-Nato-maan sotilaallisen puolustamisen ero on yksi Ukrainan sodan punainen linja.

Sotamateriaalisesta ja muusta tuesta huolimatta lännen sotilaita ei ole taistellut venäläisiä vastaan Ukrainassa. Näin on määrittynyt toinen punainen linja länsimaiden ja Venäjän välille. Kremlin uhkaukset ”lännen sekaantumisen seurauksista” pyrkii nimenomaisesti tätä punaista linjaa vahvistamaan.

Kolmas punainen linja liittyy ydinaseisiin, joilla Venäjä länsimaita pelottelee sotaan sekaantumisen seurauksena. Tämä pelote keskeinen syy miksi länsimaat ei sotilaallista väliintuloa ole tehnyt. Tähän Venäjä myös luottaa eli ydinasepelote näyttää punaisena linjana toimivan.

Neljäs punainen linja on seurausta siitä, että sota on länsimaisille (etenkin eurooppalaisille) valtioille tänä päivänä poliittisesti vaikea asia. Sotaan ei ole totuttu ja mielellään siltä silmät ummistetaan. ”Sota-johtajuuden puute” lännessä on yksi punainen linja. Venäjä luottaa lännen haluttomuuteen osallistua sotaan ja pyrkii horjuttamaan länsimaiden yhteistä rintamaa, mm energia- ja informaatiovaikuttamisen aseillaan, sekä uhkaa sodan laajentumisella. Tämä horjuttaminen ja uhkailu on Venäjän tietoinen toimintalinja. Sodan pitkittyminen vuosiksi eteenpäin ja lännen väsyminen sotaan hyödyttää Venäjää.

Hyväuskoisuus lännessä Ukrainan sodan nopeaan päättymiseen ja asioiden ”palaamisesta lähes ennalleen” on viides punainen linja. Tämä on kuitenkin täydellinen harhakuvitelma, josta olisi nyt viimeistään päästävä eroon.

Keskeisimmät syyt lännen sotilaallisen väliintulon puuttumiselle on Venäjän ydinaseilla pelottelu, länsimaiden pelko sodan laajenemiseen sekä haluttomuus osallistua fyysiseen sotaan.

Punaiset linjat ovat osoittautuneet korkeiksi, mutta oleellista on nyt huomioida kolme asiaa.

Ensinäkin YK:n rooli on osoittautunut sotilaallis-poliittisissa tilanteissa heikoksi. YK:n varaan sodan päättämistä ja väliintuloa ei voi jättää eikä ole olemassa muutakaan kansainvälistä toimijaa, joka väliintulon tekisi. Vastuu ei ole ulkoistettavissa vaan on länsimaiden omassa peilikuvassa.

Toiseksi on syytä ymmärtää ne punaiset linjat, jotka Venäjä on jo ylittänyt: Täysimittainen sotilaallinen hyökkäys itsenäiseen valtioon, räikeät loukkaukset kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia kohtaan, tuhoamissota, kansanmurha, miljoonat sotapakolaiset ja jatkuva irti todellisuudesta oleva valehtelu. Aiheellisesti voi kysyä: mitä vielä julmempaa ja brutaalimpaa Venäjä voisi Ukrainassa tehdä (kuin mitä todellisuus on tällä hetkellä), jotta mielestämme punainen linja ylittyisi? Ihmisyyden ja oikeustajun näkökulmista punainen linja on ylittynyt jo aikaa sitten.

Kolmanneksi, halusimme tai emme – Venäjän brutaali toiminta ja laajentumishaluinen politiikka jatkuu kumulatiivisesti niin kauan kuin annamme sen jatkua. Välttääksemme lähitulevaisuudessa laajemman sodan Venäjän kanssa, on Venäjä nyt pysäytettävä ja Ukrainan voitettava.

Venäjä on jo ylittänyt punaiset viivat, mutta lännellä ei viivoja haluta ylittää. Päätös ei ole riskitön ja eskalaation vaara olemassa, mutta vielä suurempi riski on puuttumattomuudella – Ukrainan ja läntisen maailman sekä koko kansainvälisen järjestelmän tulevaisuudelle. Tämä on realismia, jonka kanssa on osattava nyt elää ja päättäväisesti toimittava.

Ukrainan ”vähän kerrallaan” tukeminen ei toimi. Mittava (kymmenien miljardien) raskaan aseistuksen ja taloudellinen tuki Ukrainalle sekö Venäjän eristäminen on vähintä mitä voimme tehdä. Vähintä. Todennäköisesti se ei riitä.

Nykyisyyden teot tai tekemättömyys jäävät historiaan.

+19
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu