Kohta puoli vuotta tuhoamissotaa Ukrainassa – mitä pitää oppia?

Venäjän laajamittaista brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa on tänään koettu viisi kuukautta, unohtamatta 2014 Krimiltä alkanutta uutta aikakautta. Pitkä sota on vielä edessä. Moni asia on peruuttamattomasti muuttunut – ja muuttuu. Muutamia huomioita ja pohdintoja sodasta Ukrainassa tähän hetkeen.

1. Sota. Sota ei ole hävinnyt mihinkään, vaan on todellisuutta. Myös fyysinen tuhoamissota. Sota on jatkossakin osa valtioiden politiikan keinovalikoimaa. Jopa suurvaltojen välinen sota on mahdollinen, joskaan ei tällä hetkellä todennäköinen,

Ei ole kauaa, kun Suomessakin oli äänenpainoja, ettei sotaa enää koskaan voisi Euroopassa tapahtua. Useissa maissa heikennettiin asevoimia ja leikattiin puolustusbudjettia, koska sota oli ”vanhentunut.” Näyttää siltä, että tarvitaan sota ennen kuin voimme todella iloita rauhasta.

Suvereniteetin turvaaminen ymmärretään jälleen Euroopassa (toivottavasti) erittäin keskeiseksi tehtäväksi. Viisautta on varautua pahimmankin – sodan – vaihtoehdon varalle. Tämä on syytä muistaa myös silloin, kun rauhallisemmat ajat koittavat.

 

2. Taistelutahto: Putinin arvio puolustustahdottomasta vastustajasta osoittautui täysin vääräksi. Fyysisen voiman vertailussa Venäjä vahvempi, mutta yhtälöstä puuttui tahto. Kuten Napoleon aikanaan totesi, ”Moraalin merkitys on moninkertainen fyysiseen voimaan verrattuna.”

Keskeisin syy Ukrainan menestykseen on ollut tahto – tahto puolustaa omaa maata, koteja ja perheitä. Vastapuolella ei aina edes tiedetä missä taistellaan tai minkä asian puolesta. Henkinen ero on valtava. Osoitus tahdon ja yhteishengen merkityksestä yhteiskunnan kivijalkana.

 

3. Maantiede. Lukio-opettajani totesi aikanaan; kun miettii maailman tapahtumia niin kannattaa katsoa karttaa. Vaikka nykyisin puhumme globalisoituneesta rajattomasta maailmasta, niin geopolitiikalla on edelleen vahva merkitys valtioiden käyttäytymiseen ja turvallisuusarvioihin.

Vaikka johtajat vaihtuvat, maantiede ei. Maantiede (mm Ukrainan sijainti logistisena käytävänä) on yksi selittävä tekijä sodalle Ukrainassa. Tämä oleellista myös Suomen kannalta. 1343 syyn lisäksi rajamme läheisyydessä sijaitsevat Venäjälle tärkeät Pietari ja Kuolan niemimaa.

 

4. Venäjä. On omaksunut Machiavellin periaatteen, jonka mukaan parempi olla pelätty kuin rakastettu (jos ei voi olla molempia). Kun venäjä on epäonnistunut tavoitteissaan Ukrainassa (mm huonon sotilaallisen suunnittelun takia), on sen keksittävä uusia keinoja olla pelätty.

Tämän takia Venäjä todennäköisesti: a) Tuhoaa Ukrainaa ja toteuttaa julmuuksia ukrainalaisiin yhä voimakkaammin b) Lisää uhkailuja vastatoimista lännen suuntaan ja valvoo tiiviimmin ”totuutta” omien kansalaistensa keskuudessa c) Hakee uusia liittolaisia idästä ja etelästä.

Viimeisetkin sinisilmäisyyden rippeet on nyt (toivottavasti) Venäjästä karisseet. Viisautta varautua kaikkiin skenaarioihin Venäjän suhteen. Jo nyt tiedämme: Venäjän toimet jättävät vähintään yhden sukupolven haavat ja epäluottamuksen – vaikka valta Kremlissä vaihtuisi huomenna.

 

5. Johtajuus ja informaatiosota. Modernin sodan lopputulos ei riipu vain siitä kenen armeija voittaa, vaan myös kenen tarina voittaa. ”Sydämistä ja mielistä” on sodissa aina taisteltu, mutta nykyajan digiyhteydet ja -alustat nostavat informaatiosodan merkityksen yhä tärkeämmäksi.

Johtajuuden viestimisen merkitys on modernissa sodassa menestymisessä keskeistä. Se että länsi niin vahvasti tukee Ukrainaa johtuu osaksi siitä, että Zelensky on onnistunut sota-ajan väsymättömässä viestinnässään. ”The fight is here; I need ammunition, not a ride” jää historiaan.

Informaatiosodan valmiuksien (myös hyökkäyksellisten) kehittämisen tärkeyden lisäksi on oleellista huomioida tunteet. Esimerkiksi meille suomalaisille on sota Ukrainassa mennyt tunteisiin – ymmärrettävästi. Informaation aikakaudella tunteiden johtaminen viestinnällä korostuu.

 

6. Maailmanpolitiikka. Vaikka lännen silmissä Venäjä on hylkiö, sotaa Ukrainassa ymmärrettävä laajempana kansainvälisten mannerlaattojen liikkumisena. Venäjä hakee kumppaneita idästä ja etelästä, ja maailman voimatasapaino on muuttumassa. Tähän sodan lopputuloksella iso merkitys.

Sota Ukrainassa merkitsee myös kansainvälisen järjestelmän vakauden olemista vaakalaudalla. Venäjä pyyhkii pöytää kansainvälisen sääntöperäisen järjestyksen -periaatteella, ja pyrkii voimakeinoin uudelleenkirjoittamaan Euroopan turvallisuusjärjestyksen. Panokset ovat korkeat.

Voitto Ukrainassa olisi luultavasti katalyytti imperialistisen Venäjän seuraaville tavoitteille. Se myös lähentäisi taustalla pysynyttä Kiinaa Venäjään ja rohkaisisi Kiinaa omissa tavoitteissaan Tyynenmeren alueella, etenkin jos läntinen rintama rakoilisi Ukrainan tukemisessa.

 

7. NATO ja Eurooppa. Yksi keskeinen opetus Ukrainasta on ollut Nato-maan ja ei-Nato-maan ero. Materiaalisesta ja taloudellisesta tuesta huolimatta ukrainalaiset käytännössä itse käyvät taistelua Venäjää vastaan. Koska se ei ole Nato-maa. Tässä keskeisin syy Suomen jäsenyydelle.

On moraalisesti kysyttävä, miten pitkään läntinen maailma katsoo sivusta julmuuksia – puuttumatta niihin. Historia toistaa itseään. Tarvittava poliittinen päättäväisyys puuttuu, ja mm Venäjän ydinasepelote näyttää käytännössä toimivan. Hintana on valtava inhimillinen kärsimys.

Lännen yhtenäisyys on ollut Venäjälle epämiellyttävä yllätys. Se ei ole itsestäänselvyys ja keskeinen asia jatkolle on miten yhtenäisenä länsimaat pysyvät. Etenkin kun sota pitkittyy ja kuluttajahinnat nousevat. Silloin mitataan yhteisrintaman vahvuus, jonka on oltava vahva.

 

8. Eteenpäin. Sota Ukrainassa tuo varmasti mukanaan yllätyksiä – ne kuuluvat sotaan. 1990-luvun optimismi on vaihtunut uuteen ”epävakauden aikakauteen”, jossa vaakalaudalla Ukrainan lisäksi laajempi maailmanpoliittinen tilanne. Mutta pärjäämme kyllä – kun toimimme päättäväisesti.

Ukrainaa ei saa unohtaa. Järkyttävistäkin tapahtumista pitää kertoa, jotta emme ummista silmiämme todellisuudelta. Realismi on välttämättömyys. Ukrainan on sota voitettava, mutta länsimaiden tuen oltava merkittävästi vahvempaa ja konkreettisempaa kuin se on ollut tähän mennessä.

+14
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu