Putinille on koittanut valomerkki

Toisinaan tuntuu, ettei Suomen Venäjä-politiikka ole aivan ajan tasalla. Venäjä sotii Euroopassa, mutta sen kansalaiset saavat matkustaa Eurooppaan Suomen kautta ja ostaa täältä tontteja kiihtyvään tahtiin. Kun maailma muuttuu nopeasti, olisi ennemmin syytä olla askel edellä kuin jäljessä.

Ukrainan viime päivien vastahyökkäys vaikuttaisi olevan Venäjän armeijan suurin tappio sitten operaatio Barbarossan. Perspektiivin vuoksi: Barbarossasta on aikaa 80 vuotta ja siinä kaatui satoja tuhansia venäläisiä sotilaita. Kuva Venäjästä sotilasmahtina säilyi toisen maailmansodan jälkeen vuosikymmeniä, aina helmikuuhun 2022 asti.

Tappioiden kasvaessa kasvaa myös levottomuus Kremllissä. Vielä puoli vuotta sitten todennäköisimpänä vaihtoehtona oli, että Venäjä voittaa sodan. Nyt näyttää siltä, että Ukraina voi voittaa – ja Venäjä hävitä. Läntinen liittouma on vahvempi kuin vuosikymmeniin, samalla kun Venäjä on matkalla vuosikymmenien mittaiseen romahdukseen. Entistä yhtenäisempi EU, entistä yhtenäisempi Nato, entistä heikompi Venäjä.

Ukrainan rohkeus ja sitkeys toimivat esimerkkinä muille Venäjän naapurimaille. Mitä enemmän länsi tukee Ukrainaa ja mitä enemmän Venäjä sen myötä kärsii tappioita, sitä enemmän vapautuvat mielipiteet muun muassa Valko-Venäjällä, Georgiassa ja Moldovassa.

Venäjän arvovaltatappio on havaittu myös Aasiassa. Putin tapasi torstaina Kiinan johtajan Xi Jinpingin, mutta ei saanut edelleenkään toivovaansa tukea hyökkäyssodalleen Kiinalta. Eikä myöskään Intiasta.

Venäjällä ja Kiinalla oli aiemmin eräänlainen yhteisymmärryssopimus esimerkiksi Keski-Aasian hallinnasta, mutta nyt sekin näyttää tulleen tiensä päähän. Sen lisäksi Putin, joka on aiemmin antanut muiden valtiopäämiesten odottaa itseään, on nyt tilanteessa, jossa pienten aasialaisten ex-neuvostotasavaltojen päämiehet antavat Putinin odottaa itseään.

Venäjän johtama Kollektiivinen turvallisuusjärjestö, eli joistakin Neuvostoliiton entisistä valtioista koostuva sotilasliitto, natisee myös liitoksistaan. Nykyisen Venäjän ainoat kumppanit ovat konkurssikypsiä diktatuureja Etelä-Amerikasta, sisällissotaa käyviä ja romahduksen partaalla olevia valtioita Lähi-idästä ja Afrikasta – tai Pohjois-Korea. Sekä Putinin että Venäjän vaihtoehdot vähenevät ja epätoivo kasvaa.

Putinille on koittanut valomerkki. Tilauksia ei enää oteta vastaan, ja seuraavaksi ohjataan ovesta ulos. Jos Venäjä Putinin mukana romahtaa, sillä on valtavat vaikutukset koko maailmaan. Venäjällä veretön vallanvaihto on anomalia, ja tällä kertaa itänaapuri saattaa luhistua taloudellisesti, sotilaallisesti ja teknologisesti sekä päätyä maailmanpoliittiseksi hylkiöksi. Tämä on syytä ymmärtää maassa, jolla on Venäjän kanssa pitkä yhteinen maaraja.

Suomella olisi tässä tilanteessa tärkeää olla selkeä visio ja strategia tulevaan. Ja ennen kaikkea se tulisi kertoa ääneen, jotta meistä jokainen tietää, mikä meitä seuraavaksi odottaa. Huoli huomisesta on monella suuri.

Tavallista suomalaista ihmistä huolettaa sodan uhkan lisäksi arkiset asiat, kuten sähkön ja polttoaineen hinta. Kun Putinin edesottamuksia tai venäläisten tonttikauppoja lukee iltapäivälehdistä, olisi huojentavaa lukea myös, mitä Suomi aikoo seuraavaksi tehdä. Saattaa olla, että Suomi ja Eurooppa pääsevät satojen vuosien jälkeen viimein ilkeän itänaapurin ikeestä. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?

Historiallisessa tilanteessa tarvitaan kykyä nähdä tulevaan. Paluuta entiseen ei ole, ja eteenpäin on pakko mennä. Ajelehtiminen ei ole vaihtoehto, vaan jonkinlainen visio tulevasta pitäisi löytää.

Moderni valtionjohto vaatii kykyä johtaa myös kansakunnan turvallisuuden tunnetta. Se koostuu konkreettisista teoista – muun muassa turistiviisumeista – eikä itsenäinen valtio voi näissä kysymyksissä mennä kenenkään selän taakse. Olisi suotavaa, että Suomi tulevana Naton jäsenenä ottaisi Natossa aktiivisemman roolin kuin mitä se on tähän asti ottanut EU:n jäsenenä.

Suomen tulee puolustaa sitä, mikä on Suomelle tärkeää: vapaus, sivistys ja turvallisuus. Näissä asioissa ei pitäisi odottaa entisten Neuvostotasavaltojen aloitetta, vaan johtaa itse esimerkillä.

+35
JarnoLimnell
Kokoomus Espoo

Jarno on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa ja johtaja Innofactor Oyj:ssä. Hän toimii dosenttina kolmessa yliopistossa ja on Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Jarno toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (Kok.) Espoossa ja puheenjohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Hän on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (majuri evp.).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu